Sain vähän aikaa sitten kaksi historiallista sarjan katsottua, Ripper Streetin ja Turnin. Arvostelen ensin Ripper Streetin, josta olen katsonut kaksi kautta.Arvostelen molemmat tässä tekstissä.
Ripper Street sijouttuu vähän pahamaineisen Viiltäjä-Jackin iskemisen jälkeen. Itse sarja ei kuitenkaan keskity pahamaineeseen sarjamurhaajaan, vaan hänen jälkeiseensä aikaan ja rikollisistaan kuuluisanWhitechapel-alueen järjestystä valvovaan poliisien H-divisioonaan, jota johtaa työlleen omistautunut ja tyttärensä menettänyt etsivä Edmund Reid (Matthew Mcfadyen).
Reidin ei tarvitse ratkaista rikoksia yksin. Apunaan hänellä on hänen luotettavin apulaisensa Bennet Drake (Jerome Flynn, Bronn Game of Thronesista) sekä amerikkalainen mm. patologiaan keskittynyt Homer Jackson (Adam Rothenberg). Jacksonilla on ruumiiden tutkimisen lisäksi myös muita taitoja, jota Reid hyödyntää tapausten ratkaisemisessa.
Parasta sarjassa onkin inhimilliset hahmot ja heidän välinen kemiansa. Kaikilla on omat omat menneisyyden haamunsa, jotka he haluavat unohtaa. Erityisesti Reid ja Jackson onnistuivat. Naishahmojakaan eio olla unohdettu, vaikka poliisiasema miesvoittoinen onkin. Suosikkini on bordellin kovatahtoinen, mutta työläisistään välittävä emäntä Long Susan (MyAnna Buring).
Ripper Street on ennen kaikkea poliisisarja ja raadollinen sellainen. Mutta ei hätää, siinä ei jumahdeta pelkkään väkivaltaviihteeseen. Ei edes rikoksiin yleensä. Rikos itsessään on vain välikappale suurimpiin teemoihin, kuten tasa-arvo, sosiaalipolitiikka, menneisyyden traumat, psykologian perusteet, moraali tai esivallan vastuu.
Historia tuo sarjaan oman värinsä. Niin tapausten kuin lavastuksen suhteen. Sarjan visuaalklinen ilme onkin vaikuttava. Tietty määrä historiallista tietoa auttaa katsomisessa, sillä sarja ei selittele juuri mitään. Välttämätöntä se ei kuitenkaan ole. Ajan kuva tuskin heittää hirveästi oikeasta, vaikka tarinalisesta syystä joitakin asioita on voitu muuttaa.
Sarjan perisynniksi puolestaan voisi laskea liiallisen kaavamaisuuden ja samalla tietenkin myös ennalta-arvattavuuden. Poikkeuksiakin on, mutta tapaukset olisivat voineet olla hivenen omaperäisempiä. Katsojalla ei juuri ole yhteyttä uhreihin, sillä niin ei Reidilläkään. Hän tekee vain työtään.
Kaiken kaikkiaan Ripper Street on keskivertoa parempi poliisisarja, jonka henkilöihin on helppo samaistua ja ulkonäkökin on tyylikäs. Jos sarja sijoittuisi tähän aikaan, se voisikin olla auttamatta liian tylsä, samasta puusta veistetty kuin monet muut poliisisarjat. Onneksi näin ei kuitenkaan ole. Kolme ja puoli tähteä.
Ripper Street sijouttuu vähän pahamaineisen Viiltäjä-Jackin iskemisen jälkeen. Itse sarja ei kuitenkaan keskity pahamaineeseen sarjamurhaajaan, vaan hänen jälkeiseensä aikaan ja rikollisistaan kuuluisanWhitechapel-alueen järjestystä valvovaan poliisien H-divisioonaan, jota johtaa työlleen omistautunut ja tyttärensä menettänyt etsivä Edmund Reid (Matthew Mcfadyen).
Reidin ei tarvitse ratkaista rikoksia yksin. Apunaan hänellä on hänen luotettavin apulaisensa Bennet Drake (Jerome Flynn, Bronn Game of Thronesista) sekä amerikkalainen mm. patologiaan keskittynyt Homer Jackson (Adam Rothenberg). Jacksonilla on ruumiiden tutkimisen lisäksi myös muita taitoja, jota Reid hyödyntää tapausten ratkaisemisessa.
Yhdesä he ovat samanlaisia neroja kuin Robert Downey Jr:in Sherloc Holmes. Reid on yllättävän nykyaikainen, teiteisiin uskova ja huippumoraalinen, etsivä, joka tuntee katunsa erinomaisesti. Jackson näkee niin ruumiissa kuin rikospaikoissa ratkaisun avaimet. Bennet taas osaa väkivallan taidon, mutta käyttää sitä vain rikollisten kiinniottamiseen.
Parasta sarjassa onkin inhimilliset hahmot ja heidän välinen kemiansa. Kaikilla on omat omat menneisyyden haamunsa, jotka he haluavat unohtaa. Erityisesti Reid ja Jackson onnistuivat. Naishahmojakaan eio olla unohdettu, vaikka poliisiasema miesvoittoinen onkin. Suosikkini on bordellin kovatahtoinen, mutta työläisistään välittävä emäntä Long Susan (MyAnna Buring).
Ripper Street on ennen kaikkea poliisisarja ja raadollinen sellainen. Mutta ei hätää, siinä ei jumahdeta pelkkään väkivaltaviihteeseen. Ei edes rikoksiin yleensä. Rikos itsessään on vain välikappale suurimpiin teemoihin, kuten tasa-arvo, sosiaalipolitiikka, menneisyyden traumat, psykologian perusteet, moraali tai esivallan vastuu.
Historia tuo sarjaan oman värinsä. Niin tapausten kuin lavastuksen suhteen. Sarjan visuaalklinen ilme onkin vaikuttava. Tietty määrä historiallista tietoa auttaa katsomisessa, sillä sarja ei selittele juuri mitään. Välttämätöntä se ei kuitenkaan ole. Ajan kuva tuskin heittää hirveästi oikeasta, vaikka tarinalisesta syystä joitakin asioita on voitu muuttaa. Sarjan perisynniksi puolestaan voisi laskea liiallisen kaavamaisuuden ja samalla tietenkin myös ennalta-arvattavuuden. Poikkeuksiakin on, mutta tapaukset olisivat voineet olla hivenen omaperäisempiä. Katsojalla ei juuri ole yhteyttä uhreihin, sillä niin ei Reidilläkään. Hän tekee vain työtään.
Kaiken kaikkiaan Ripper Street on keskivertoa parempi poliisisarja, jonka henkilöihin on helppo samaistua ja ulkonäkökin on tyylikäs. Jos sarja sijoittuisi tähän aikaan, se voisikin olla auttamatta liian tylsä, samasta puusta veistetty kuin monet muut poliisisarjat. Onneksi näin ei kuitenkaan ole. Kolme ja puoli tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti