Brittiläiset herrasmiesagenttit toiminnassa - Ei James Bond tällä kertaa

Löyhästi Mark Millarin ja Dave Gibbonsin sarjakuvaan perustuva Agenttikomedia Kingsman: Salainen palvelua on kehuttu netissä runsaasti. Niinpä päätin katsoa elokuvan itse.

Lyhyesti sanottuna The Kingsman on herrasmiesräätälin tiloja kulissina käyttävä agenttiorganisaatio, jonne voi päätä vain syntymällä oikeanlaiseen perheeseen. Sellaiseen, jolla on rahaa, vaikka muille jakaa. Nyt agenttijärjestö kärsii äkillisestä henkilökadosta. Kiitos mielipuolisen miljonäärin Richmond Valentine (Samuel L. Jackson).

Uusia agentteja pitää siis kouluttaa. Näihin kuuluu myös katujenkasvatti Eggsy (Taron Egerton). Poika joutuu pulaan ja soittaa numeroon, jonka sai kuolleelta isältään. Apuun tuleekin Harry Hart, koodinimeltään Galahad (Colin Firth), joka opettaa pojalle kaiken tarvittavan agenttien maailmasta You’re a wizard, Harry”-tyyliin. 

Kingsman: Salainen palvelu on selkeä rakkaudenosoitus agenttielokuvia kohtaan ja sellaiseksi elokuva on tarkoitettukin. Se ei kuitenkaan ta itseään liian vakavasti. Toisin kuin vaikka James Bondit, joita elokuvan voidaan ajatella parodisoivan. Huumori on suurimmaksi osaksi erittäin epäkorrektia, herkkänahkaiset älkää vaivautuko.

Elokuva sisältää myös runsaasti väkivaltaa. Eräs tietty voisi päästä ennätyksen kirjaan suurimman ruumismäärän osalta. Väkivaltaa kuitenkaan ole kuvattu läheskään yhtä verisesti kuin Matthew Vaughnin supersankareita parodisoiva Kick-Ass. Kumpikin elokuva sattuu joa olemaan saman tekijän, Mark Millarin kynästä.

Elokuva on tehty isolla budjetilla ja se näkyy. Visuaalisesti elokuva on onnistunut, kuvauksessa ei ollut mainittavia haittoja ja musiikki oli juuri elokuvalle sopivaa. Niin toimintakohtaukset kuin lavastus ovat tyylikkäitä. Elokuvassa nähdyn asekaapin hakluaisin itsekin. Aseista puheenollen, elokuva sai minut arvostamaan sateenvarjoja ihan uudella lailla.

Taron Egerton teki hyvää työtä pääosanesittäjän. Hahmoon oli helppo samaistua, mikä oli kai tarkoituskin. Elokuvan parhaan hahmon kunnia kuuluu kuitenkin agentti Hartille, joka on sivistyneisyydestään huolimatta oikea bad-ass. Colin Firth on nimittäin täydellinen valinta roolinsa herrasmiesvakoojana. En olisi pannut vastaan, vaikka hänestä olisi tullut elokuvan päähenkilö.

Pahiksen kätyri, Gazelle (Sofia Boutella), oli myös aika kova, varsinkin kuin hänellä on terät jalkojen tilalla. Samoin agenttikokelas Roxy (Sophie Cookson). Inhosin odotetusti agenttikokelaita, Eggsyä ja Roxya lukuunottamatta. Pahis ei oikein vakuuttanut minua, vaikka Samuel L. Jackson taitava näyttelijä onkin. Muut hahmot olivat stereotyyppisiä, mutta muten onnistuneita.

Koulutusvaihe oli nautittavaa katseltavaa. Esittelihän se sopimasti myös katsojat elokuvan maailmaan. Ne kuitenkin veivät turhan paljon aikaa isommalta juonikuviolta. Varsinkin kuin agenttikoulun kuvaus ei ole mielikuvituksellisemmasta päästä. Tuli sellainen olo, että olen nähnyt tämän ennenkin. Pitkästymimään en niidenkään kohtausten parissa ehtinyt.

Elokuvaa ei voi hyvyydestään huolimatta pelkästään kehua. Elokuvan huonoihin puoliin kuulu sen pituus, lyhyempikin olisi riittänyt. Lisäksi elokuva ylitti paikoittain hyvän maun rajan ja muuttui, varsinkin lopussa jo vähän liiankin epäuskottavaksi, jopa tämän lajityypin edustajalle. Elokuvan ongelmat ovat kuitenkin suhteellisen pieniä, eivätkä estä siitä nauttimista.

Kingsman: Salaisen palvelu on mitä parhainta aivot-narikkaan viihdettä. Agenttikomediana se voittaa Austin Powerssit mennen tullen. Neljä ja puoli tähteä. Suosittelen kaikille agenttijännärien ja räävittömien komedioiden ystäville.