Tyttö- ja poikakloonit kilpasilla

Netflix näytti tuoreltaan yhden maailman parhaista scifisarjoista, Orphan Blacin, kolmannen tuotantokauden. Sillä nähdään myös poikaklooneja.

Orphan Black kertoo laittoman kloonamisen tuloksena syntyneistä naisista. Pääosassa häärii pikkurikollinen Sarah Manning, mutta myös muut saavat ruutuaikaa riittämiin. Muut keskuskloonit ovat tiukkapipoinen kotiäiti Alison ja rento evoluutisen biologian opiskelija Cosima. Jokaista kloonia näyttelee taas erittäin taitava Tatiana Maslany.

Kolmannella kaudella klooneja uhkaa salaperäiset poikakloonit, jotka pyrkivät tavoitteeseensa keinoja kaihtamatta. Tavoite selviää kauden aikana. Aikaisempien kausien tapaan jokaisella kloonilla on omat ongemansa. Sarahin tehtäväksi jää viimekaudella kidnapatun Helenan pelastaminen. Tehtävä ei ole helppo, sillä häntä vartioi kovan luokan sotilaat.

Cosima kärsii monet muut kloonit tappaneesta sairaudesta ja yrittää keksiä itselleen parannuskeinoa. Samalla hän miettii suhdettaan Delphineen, josta on tullut uusi “Rachel”. Voiko naiseen luottaa? Alison puolestaan haluaa voittaa vanhempainyhdistyksen vaalit, hinnalla millä hyvänsä. Hän jopa tutustuu huumekaupan ihmeelliseen maailmaan. Nainen on kuitenkin sivussa melkein koko kauden.

Racheliakin nähdään. Hän kamppailee myös terveytensä kanssa. Viime kaudellahan klooni sai kynän silmäänsä, kiitos Cosiman ja kumppaneiden. Nyt hän on puoliksi sokea. Lisäksi hän vahingoitti aivonsa tavalla, joten puhe ei oikein kulje. Kaudella nähdään myös Sarahin adoptioveli, kunnia-klooni Felix, joka tuo siihen tarvittavaa keveyttä. Valitettavasti miehellä oli tällä kaudella vain vähän tehtävää.

Sivuhahmoja tällä kaudella riitti, sekä vanhoja, että uusia. Minulla oli kaksi suosikkia. Ensimmäinen on jo vanha tuttu Scott, Cosiman hauska tieteilijäkaveri. Hän on hahmona hyvin sympaattinen. Toinen on myös Cosiman storylinesta. Hän on cosiman nettideitti Shay (Lost Girlin Ksenia Solo). Osittain siksi, että pidin näyttelijän hahmosta Lost Girlissä.

Sarja onkin aiheestaan huolimatta erittäin hauka, varsinkin kloonin yrittäessä esittää toista kloonia. Onhan aihe aika ilmiselvä ja sarjassa hieman kulutettukin, mutta entäs sitten. Tämän kauden lempparini oli cosima Allisonina. En ole varma, onko Cosima esittänyt muita klooneja vielä kertaakaan. Tuskin, sillä niin huonosti se meni. Hauskalla tavalla tosin.

Tatiana Maslany loistaa tyttöklooneina, jälleen kerran. Antakaa hänelle Emmy! Poikaklooneja esittävä Ari Millen onnistui myös hyvin. Sarjan hyvyys ei ole kuitenkaan pelkästään Tatianan tai kenenkään muun näyttelijätyön varassa. Kiinostavat samaistuttavat henkilöhahmot, hyvä tarina ja ammattitaitoinen tekijätiimi tekivät myös osansa. Kaikki toimi.

Orphan Black on pitänyt tasonsa. Se on edelleen hauska, koskettava, jännittävä ja ennen kaikkea koukuttava. Odotankin jo malttamattomana neljättä tuotantokautta. Sarja ansaitseekin täydet viisi tähteä.