Nyt se on tehty! Nimittäin katsottu Merlin-sarjan viimeinen eli viides tuotantokausi. Tässä tekstissä arvostelen kyseessä olevan tuotantokauden ja ehkä vähän sarjaa yleisestikin.
Kolme vuotta on kulunut edellisen kauden tapahtumista. Arthur on nyt kuningas ja naimisissa Guineveren kanssa. Arthuria Camelotin suojelemisessa auttaa legendaariset pyöreän pöydän ritarit. Morgana on elossa, mutta hän piileskelee ainakin toistaiseksi. Taikuus on edelleen kiellettyä. Sen vuoksi Merlinin pitää jatkaa kykyjensä salaamista jopa lähimmäisiltään.
Perusasiat toimivat yhtä hyvin kuin ennenkin, kuten Merlinin ja Arthurin ystävyys, josta on kirjoitettu läjä slash-fanfictionia. Huumori on edelleen hyvää. Taistelua ja taikuutta on luvassa pilvin pimein, tarpeeksi tyydyttämämään vähän nälkäisemmänkin fantasia-fanin. Kausi ei siis ollut missään tapauksessa huono, vaikka siinä jokunen heikkous olikin.
Merlin olisi voinut kestää vielä tuotatokauden tai pari. Siis jos konseptia olisi hieman muutettu. Esimerkiksi siten, että taikuus ei olisi enää kiellettyä tai ainakin niin, että Arthur tietää Merlinin voimista. Olisi ollut kiva katsoa heitä taistelemassa yhdessä, rinta rinnan, uhkaavaa pahaa vastaan. Koska kyseisiä muutoksia ei kuitenkaan tapahtunut, viisi kautta riitti varsin hyvin.
Alkukausi meni samoja latuja kuin koko sarja yleensäkin. Liiaksikin. Vaikka siinä ei olekaan valittelemista, teemaa Merlin pelastaa hänen voimistaan tietämättömän Arthurin on käytetty liian monta kertaa. Loppukausi olikin alkukausta parempi. Se oli yllättävämpi, aikuismaisempi ja nosti tarpeeksi panoksia finaalia varten. Alkukausikaan ei ollut toki huono. Taattua Merlin-laatua sekin.
Olin pettynyt siitä, että sarjan tekijät päättivät tappaa Gwenin veljen Elyanin. Se ei ollut tarkoituksen mukainen toisin kuin melkein kaiki muut sarjan kuolemat. Etninen monipuolisuuskin rajoittuu nyt Gweniin. Lisäksi se ei saanut ansaitsemansa huomion. Kukaan ei tunnu muistavan Elyania, edes Gwen. Toisin kuin vaikka Lancelotin kohdalla, jota muistettiin omalla jaksollakin.
Omat tunnelmani ovat kaksijakoisia. Toisaalta käänne oli juuri sopivan yllättävä ja olihan se uskollinen itse legendallekin. Sitä paitsi Arthurin kuolemaahan povattiin jo kauden alussa, ennustuksen muodossa. Sitä paitsi lopusta olisi voinut tulla muuten vähään turhan ennalta-arvattava ja siten tylsä. Nyt kaikki eivät eläneetkään elämäänsä onnellisena loppuuna asti.
Toisaalta Merlinin voisi sanoa epäonnistuneen, eikä katsojat saaneet sitä, mitä ovat odottaneet. Minäkin. Kaiken lisäksi Albionista puhuttiin niin paljon sarjan aikana, että sitä piti melkein jo itsestään selviänä. Kaiken kaikkiaan loppu oli koskettava, aikuismainen, mutta jätti osat katsojista kaipaamaan jonkinlaista täyttymistä. Lopun voidaankin sanoa olevan anti-kliimaksinen.
JUONIPALJASTUKSET LOPPUI TÄHÄN!
Joistakin huonoista ratkaisuista huolimatta Merlin on hyvä sarja. Olenkin iloinen, että löysin sen uudestaan. Siksi tietyt asiat tuottivat pettymystä. Annan sille kuitenkin neljä tähteä. Sarja on ne ansainnut.
Kolme vuotta on kulunut edellisen kauden tapahtumista. Arthur on nyt kuningas ja naimisissa Guineveren kanssa. Arthuria Camelotin suojelemisessa auttaa legendaariset pyöreän pöydän ritarit. Morgana on elossa, mutta hän piileskelee ainakin toistaiseksi. Taikuus on edelleen kiellettyä. Sen vuoksi Merlinin pitää jatkaa kykyjensä salaamista jopa lähimmäisiltään.
Viides kausi oli koko jakson aikuismaisin. Merlin sai eteensä vaikeampia ongelmia, jopa moraalisia. Arthur puolestaan sai paljon aikaisempaa enemmän vastuuta. Muutos oli tarpeelinen. Sarja ei kuitenkaan menettänyt viehätystään viimeisellä kaudellansakaan. Se ei ole muuttunut yhtä'äkkiä Game of Thronesista. Suorastaan rakastan sarjaa, mutta Merliniin sen sävy ei sovi.
Perusasiat toimivat yhtä hyvin kuin ennenkin, kuten Merlinin ja Arthurin ystävyys, josta on kirjoitettu läjä slash-fanfictionia. Huumori on edelleen hyvää. Taistelua ja taikuutta on luvassa pilvin pimein, tarpeeksi tyydyttämämään vähän nälkäisemmänkin fantasia-fanin. Kausi ei siis ollut missään tapauksessa huono, vaikka siinä jokunen heikkous olikin.Merlin olisi voinut kestää vielä tuotatokauden tai pari. Siis jos konseptia olisi hieman muutettu. Esimerkiksi siten, että taikuus ei olisi enää kiellettyä tai ainakin niin, että Arthur tietää Merlinin voimista. Olisi ollut kiva katsoa heitä taistelemassa yhdessä, rinta rinnan, uhkaavaa pahaa vastaan. Koska kyseisiä muutoksia ei kuitenkaan tapahtunut, viisi kautta riitti varsin hyvin.
Alkukausi meni samoja latuja kuin koko sarja yleensäkin. Liiaksikin. Vaikka siinä ei olekaan valittelemista, teemaa Merlin pelastaa hänen voimistaan tietämättömän Arthurin on käytetty liian monta kertaa. Loppukausi olikin alkukausta parempi. Se oli yllättävämpi, aikuismaisempi ja nosti tarpeeksi panoksia finaalia varten. Alkukausikaan ei ollut toki huono. Taattua Merlin-laatua sekin.
Morganan juonet alkoivat jo kyllästyttää, vaikka herkullinen pahis hän kyllä on. Ne toistavat itseään liikaa. Jatkuvat tappiot tekevät hänestä hampaattoman roiston. Sen sijaan valkoinen Aithusa-lohikäärme oli hyvä lisä hänen tarinaansa. Sääliksi käy toista. Kohtalo ei tosiaankaan ole ollut lohikäärmeelle ystävällinen. Toisin kuin Morgana.
Sarjan loppu ei ollut niin hyvä, kuin se olisi voinut olla. Se oli liian äkkiä tehty. Monta asiaa käytiin vain hätäisesti läpi, niitäkin joita ollaan odotettu koko sarjan tai ainakin koko kauden ajan. Siitä puuttui mm. eeppinen taistelu Morganan ja Merlinin välillä. Muuten siinä ei ollut juuri vikaa. Pidin jopa siitä, että loppu ei ollut kliseisen onnellinen, vaan myös menetyksiä tapahtui, tärkeitäkin.
JUONIPALJASTUKSIA. Lue omalla vastuullasi.
Sarjan loppu ei ollut niin hyvä, kuin se olisi voinut olla. Se oli liian äkkiä tehty. Monta asiaa käytiin vain hätäisesti läpi, niitäkin joita ollaan odotettu koko sarjan tai ainakin koko kauden ajan. Siitä puuttui mm. eeppinen taistelu Morganan ja Merlinin välillä. Muuten siinä ei ollut juuri vikaa. Pidin jopa siitä, että loppu ei ollut kliseisen onnellinen, vaan myös menetyksiä tapahtui, tärkeitäkin.
JUONIPALJASTUKSIA. Lue omalla vastuullasi.
Olin pettynyt siitä, että sarjan tekijät päättivät tappaa Gwenin veljen Elyanin. Se ei ollut tarkoituksen mukainen toisin kuin melkein kaiki muut sarjan kuolemat. Etninen monipuolisuuskin rajoittuu nyt Gweniin. Lisäksi se ei saanut ansaitsemansa huomion. Kukaan ei tunnu muistavan Elyania, edes Gwen. Toisin kuin vaikka Lancelotin kohdalla, jota muistettiin omalla jaksollakin.
Ehdottomasti yllättävin ja järkyttävin tapahtuma viimeisessä jaksossa on ehdottomasti Kuningas Arthurin kuolema. Monet fanit ovat siitä hyvin pettyneitä. Eikä suotta, sillä eiväthän he ehtineet rakentamaan sitä myyttistä ja paratiisimaista Albiota. Ainakaan vielä. Sarja loppui Merlinin ollessa jo vanha mies. Nykyaikana, missä hän odottaa ystävänsä paluuta.
Omat tunnelmani ovat kaksijakoisia. Toisaalta käänne oli juuri sopivan yllättävä ja olihan se uskollinen itse legendallekin. Sitä paitsi Arthurin kuolemaahan povattiin jo kauden alussa, ennustuksen muodossa. Sitä paitsi lopusta olisi voinut tulla muuten vähään turhan ennalta-arvattava ja siten tylsä. Nyt kaikki eivät eläneetkään elämäänsä onnellisena loppuuna asti.Toisaalta Merlinin voisi sanoa epäonnistuneen, eikä katsojat saaneet sitä, mitä ovat odottaneet. Minäkin. Kaiken lisäksi Albionista puhuttiin niin paljon sarjan aikana, että sitä piti melkein jo itsestään selviänä. Kaiken kaikkiaan loppu oli koskettava, aikuismainen, mutta jätti osat katsojista kaipaamaan jonkinlaista täyttymistä. Lopun voidaankin sanoa olevan anti-kliimaksinen.
JUONIPALJASTUKSET LOPPUI TÄHÄN!
Joistakin huonoista ratkaisuista huolimatta Merlin on hyvä sarja. Olenkin iloinen, että löysin sen uudestaan. Siksi tietyt asiat tuottivat pettymystä. Annan sille kuitenkin neljä tähteä. Sarja on ne ansainnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti