En ajatellut katsoa Kätyrit elokuvaa. Lähinnä siksi, että Itse ilkimys-leffat on katsomatta. Menin kuitenkin mukaan, kuin isäni ja pikkusiskoni menivät katsomaan sen, koska miksipä ei.
Kätyrit, englanniksi Minions, on jatko-osa tai pikemminkin esiosa Itse Ilkimys elokuville. Kätyreillä on vain yksi tehtävä: palvella historian kunnianhimoisimpia pahiksia. Valitettavasti heidän toistaitoisuutensa tuhoaa vuoron perään jokaisen isännän ja niinpä kätyrit jäävät isännättömäksi. He päätyvätkin aloittamaan uuden elämän Antarktikselle.
Sellaisena jopa erittäin hyvä. Ainakin tarpeeksi hyvä viihdyttämään kohderyhmäänsä eli lapsia ja lapsenmielisiä. Parasta elokuvassa oli ehdottomasti alkujakso, joka kertoo keltaisten keppostelijoiden vaiheet aikojen alusta 1960-luvulle. Katsoin elokuvan 2D:nä. Se riitti hyvin. En ainakaan itse jänyt kaipaamaan 3D:tä.
Tarinassa olisi parantamisen varaa näin aikuiskatsojan silmin, mutta en kuulukaan kohderyhmään. Näin elokuvan dupattuna, joten en osaa sanoa alkuperäisistä äänistä mitään. Suomalaiset olivat ihan peruskauraa. Niin hyvässä kuin pahassakin. Poikkeuksena kertojaäni Veikko Honkanen, joka onnistui elokuvassa erityisen hyvin.
Kätyrit on kaikkea mitä koko perheen komedialta voi odottaa. Se ei kuitenkaan ylity ihan Strekin tasolle, vaikka minua naurattikin monessa kohdassa. Neljä tähteä. Jos arvostelisin kätyrit aikuisten elokuvien standardeilla se voisi saada vähemmän.
He elävät siellä jonkin aikaa. Elämä ilman isäntää ei kuitenkaan maistu kätyreille. Niinpä he masentuvat. Ei auta muu kuin uuden isännän etsiminen. Tähän tehtävään valikoituu Kevin, Stuart ja Bob. He löytävätkin pahismessuilta pahisten pahiksen, Scarlet Overkillin. Olisiko uusi isäntä sittenkin emäntä?
Ei ehkä uskoisi, mutta siitä voi löytää myös syvällisen puolen. Löysin hesarista esseen, jossa kätyreitä verrataan paitsi muihin piirrettyjen, tai animaatioitijen, kätyreiden, myös oikeaan elämään, kuten Hitleriin auttajiin. Toisin sanoen siihen, että tavallisetkin ihmiset tekevät pahoja asioita kun ha heillä on karismaattinen johtaja. Ensisijaisesti kätyrit on kutenkin harmiton koko perheen animaatio.
Sellaisena jopa erittäin hyvä. Ainakin tarpeeksi hyvä viihdyttämään kohderyhmäänsä eli lapsia ja lapsenmielisiä. Parasta elokuvassa oli ehdottomasti alkujakso, joka kertoo keltaisten keppostelijoiden vaiheet aikojen alusta 1960-luvulle. Katsoin elokuvan 2D:nä. Se riitti hyvin. En ainakaan itse jänyt kaipaamaan 3D:tä.
Tarinassa olisi parantamisen varaa näin aikuiskatsojan silmin, mutta en kuulukaan kohderyhmään. Näin elokuvan dupattuna, joten en osaa sanoa alkuperäisistä äänistä mitään. Suomalaiset olivat ihan peruskauraa. Niin hyvässä kuin pahassakin. Poikkeuksena kertojaäni Veikko Honkanen, joka onnistui elokuvassa erityisen hyvin.
Kevin, Stuart ja Bob ovat ensisijaisesti hauskoja. Mitään kovin syvällistä heistä ei löydy, mikä ei kai ole tarkoituskaan. He kuitenkin riittävät haukuuta etsiville lapsille. Tarinan keskeiset pahikset jäävät yhdentekeviksi ja tylsiksi. Harmi, sillä maailman ensimmäisessä naisroistossa olisi kyllä potentiaalia. Scarletin mies Herb oli hahmona aika turha. Lukuunottamatta kidutusväline-kohtausta.
Kätyrit on kaikkea mitä koko perheen komedialta voi odottaa. Se ei kuitenkaan ylity ihan Strekin tasolle, vaikka minua naurattikin monessa kohdassa. Neljä tähteä. Jos arvostelisin kätyrit aikuisten elokuvien standardeilla se voisi saada vähemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti