Marvelin supersankarielokuvat ovat nyt in, joten niin yhtiö teki elokuvan myös maailman pienemmästä supersankaristaan Ant-Manistä. JUONIPALJASTUKSIA!
Juuri vankilasta päässeen herrasmiesvarkaan Scott Langin (Paul Rudd) pitää todistaa vaimolleen (Judy Greed) olevansa muuttunut. Muuten ei tyttären (Abby Ryder Fortson) tapaamisoikeutta heru. Töitä on entiselle vangille vähän, joten tämä ajautuu taas mieron tielle. Scott tulee varastaneeksi erittäin salaista teknologiaa sisältävän puvun, joka pienentää kantajansa.
Ant-Man ei ole omaperäsimmästä päästä. Tämä näkyy niin sankarin moneen kertaan nähdyssä taustatarinassa kuin mielikuvituksettomassa pahiksessakin. Se on toteutettu tuttuun Marvel-tyyliin. Ei ihme. Nykyään Marvel elokuvia on jo vaikea erottaa toisistaan. On Ant-Manissä jotain omaakin. Tarina ei ole totutun suurimutoinen, vaan tyydytään Ocean’s Elevenin tyyliseen keikkaan.
Missän vaiheessa ei kuitenkaan päässyt unohtamaan, minkä yhtiön elokuvasta on oikein kyse. Tässäkin elokuvassa vilisee viittauksia muihin elokuviin eli ns. pääsiäismunia. Esimerkiksi elokuvan paras kohtaus, jossa Ant-Man ottaa mittää Haukan (Anthony Mackie) kanssa tai alussa nähty Peggy Carter. Kostajiinkin viitattiin parilla sanalla.
Minun on pakko myöntää suoraan, että Ant-Man, suomeksi Muurahaismies, vaikutti aluksi varsin huonolta supersankarilta. Minun oli vaikea sisäistää pienen koon hyödyt. Ihminen yleensä voittaa kamppailun hyönteisiä vastaan. Yllätyin kuitenkin positiivisesti. Sankari on yllättävän kova, joskaan lempisupersankarikseni hän ei yllä. Jos minulla sitä onkaan.
Pahis oli vähän turhankin yllätyksetön. Kykykin turhan samanlainen sankarin kanssa. Sivuhenkilöt puolestaan peruskauraa. Lukuunottamatta luksi stereotyyppiseltä latinolta vaikuttavaa Luisia (Michael Peña), joka tarjosi elokuvaan sopivasti kevennystä. Muitakin vähemmistöjä nähtiin, mutta heidän roolinsa olivat pieniä, eivätkä mitenkään omaperäisiä.
Toimintaa elokuvassa on yllättävän vähän, mikä on ihan hyväkin asia, vaikka Marvelin elokuvat ovat syystäkin usein juuri vahvasti toimintapainotteisia. Vaikka yleensä pidän siitä tyylistä, pelkkä toiminta ei riitä. Muutakin sisältöä pitää olla. Ant-Manissä tuo muu sisältö tuli lähinnä huumorin muodossa. Ant-Man onkin yksi Marvelin hauskimmista elokuvista.
Erikoistehosteissa ei toiminnan suhteellisesta vähyydestä huolimatta ei ole säästytty. Siitä paras esimerkki oli puvun ensikokeilemis-kohtaus. Siinä mittasuhteet laitettiin uusikki ja sankarimme suurimpia uhkia oli pölynimuri, rotta ja kylpyamme. Kohtaus oli hyvin toteutettu ja kekseliäs. Se kuuluukin elokuvan parhaimpiin kohtauksiin.
Ant-Man on kevyttä kesäkivaa, joka on tehty Marvelin hyväksi havaitulla tyylillä. Sain sen, mitä menin hakemaankin. Supersankarielokuvien kärkikaartiin se ei kuitenkaan yllä. Neljä tähteä. Vinkkinä katsojille: Lopputekstien jälkeen luvassa on taas näyte seuraavasta elokuvasta. Odottaminen siis kannattaa.
Juuri vankilasta päässeen herrasmiesvarkaan Scott Langin (Paul Rudd) pitää todistaa vaimolleen (Judy Greed) olevansa muuttunut. Muuten ei tyttären (Abby Ryder Fortson) tapaamisoikeutta heru. Töitä on entiselle vangille vähän, joten tämä ajautuu taas mieron tielle. Scott tulee varastaneeksi erittäin salaista teknologiaa sisältävän puvun, joka pienentää kantajansa.
Scott joutuu vaikeuksiin yrittäessään palauttaa pukua. Niinpä hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin auttaa puvun keksiää Tohtori Hank Pyminiä (Michael Douglas), jonka entinen oppipoika Darren Cross (Corey Stoll) suunnittelee myyvänsä teknologian eniten tarjoavalle, ja varastaa tuo teknologia häneltä. Heitä auttaa Pymin tytär Hope (Evangeline Lilly), joka haluaisi itsekin puvun haltuunsa.
Ant-Man ei ole omaperäsimmästä päästä. Tämä näkyy niin sankarin moneen kertaan nähdyssä taustatarinassa kuin mielikuvituksettomassa pahiksessakin. Se on toteutettu tuttuun Marvel-tyyliin. Ei ihme. Nykyään Marvel elokuvia on jo vaikea erottaa toisistaan. On Ant-Manissä jotain omaakin. Tarina ei ole totutun suurimutoinen, vaan tyydytään Ocean’s Elevenin tyyliseen keikkaan.
Missän vaiheessa ei kuitenkaan päässyt unohtamaan, minkä yhtiön elokuvasta on oikein kyse. Tässäkin elokuvassa vilisee viittauksia muihin elokuviin eli ns. pääsiäismunia. Esimerkiksi elokuvan paras kohtaus, jossa Ant-Man ottaa mittää Haukan (Anthony Mackie) kanssa tai alussa nähty Peggy Carter. Kostajiinkin viitattiin parilla sanalla.Minun on pakko myöntää suoraan, että Ant-Man, suomeksi Muurahaismies, vaikutti aluksi varsin huonolta supersankarilta. Minun oli vaikea sisäistää pienen koon hyödyt. Ihminen yleensä voittaa kamppailun hyönteisiä vastaan. Yllätyin kuitenkin positiivisesti. Sankari on yllättävän kova, joskaan lempisupersankarikseni hän ei yllä. Jos minulla sitä onkaan.
Pahis oli vähän turhankin yllätyksetön. Kykykin turhan samanlainen sankarin kanssa. Sivuhenkilöt puolestaan peruskauraa. Lukuunottamatta luksi stereotyyppiseltä latinolta vaikuttavaa Luisia (Michael Peña), joka tarjosi elokuvaan sopivasti kevennystä. Muitakin vähemmistöjä nähtiin, mutta heidän roolinsa olivat pieniä, eivätkä mitenkään omaperäisiä.Toimintaa elokuvassa on yllättävän vähän, mikä on ihan hyväkin asia, vaikka Marvelin elokuvat ovat syystäkin usein juuri vahvasti toimintapainotteisia. Vaikka yleensä pidän siitä tyylistä, pelkkä toiminta ei riitä. Muutakin sisältöä pitää olla. Ant-Manissä tuo muu sisältö tuli lähinnä huumorin muodossa. Ant-Man onkin yksi Marvelin hauskimmista elokuvista.
Erikoistehosteissa ei toiminnan suhteellisesta vähyydestä huolimatta ei ole säästytty. Siitä paras esimerkki oli puvun ensikokeilemis-kohtaus. Siinä mittasuhteet laitettiin uusikki ja sankarimme suurimpia uhkia oli pölynimuri, rotta ja kylpyamme. Kohtaus oli hyvin toteutettu ja kekseliäs. Se kuuluukin elokuvan parhaimpiin kohtauksiin.
Ant-Man on kevyttä kesäkivaa, joka on tehty Marvelin hyväksi havaitulla tyylillä. Sain sen, mitä menin hakemaankin. Supersankarielokuvien kärkikaartiin se ei kuitenkaan yllä. Neljä tähteä. Vinkkinä katsojille: Lopputekstien jälkeen luvassa on taas näyte seuraavasta elokuvasta. Odottaminen siis kannattaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti