Ender’s Game on uusin Netrflix-elokuva löytöni. Päätin katsoa sen hetken mielijohdosta. Nyt kerron mielipiteeni elokuvasta.
Formikkit, eräänlaiset jättihyönteiset hyökkäsivät maapallolle. Ne voitettiin, kiitos Ben Kingsleyn esittämän amiraali Mazer Rackhamin. Ihmiset kuitenkin pelkäävät, että ne tulevat takaisin. Uusia sotilaita koulutetaankin tiuhaan. Koska nuoret aivot pystyvät paremmin käsittelemään monimutkaista tietoa ja kokeilemaan uusia ratkaisuja, sotilaiksi valikoituukin lapsia.
Yksi lapsista on elokuvan päähenkilö, harvinaisen kyvykäs Ender Wiggin (Asa Butterfield), joka valitaan kovaan taistelukouluun ja josta Harrison Fordin näyttelemä Eversti Hyrum Graff näkee ihmiskunnan toivon. Lapset puolestaan pitävät Enderiä uhkana ja eristävätkin tämän melkein heti joukostaan.
Enter's Game perustuu Orson Scott Cardin samannimiseen kirjaan. Joskin vapauksia on kulemma otettu. En tiedä varmasti, koska on jäänyt minulta lukematta. Itse kirjailijasta voi olla montaa mieltä. Hän on äärioikeistoaktivisti, joka vihaa homoja ja arvostelee kärkkäästi Barack Obamaa. Hänen mielipiteensä ei kuitenkaan näy elokuvassa, joka on päinvstoin erittäin kiusaamis-vastainen.
Niinpä kirjailijan mielipiteet eivät estä minua katsomasta elokuvaa. Varsinkin kuin Card ei saa siitä eds provikoita. Tai hänen kehuttujen kirjojen lukemista. Itseasiassa ajattelin laittaa ne omalle lukulistalleni. Joitakin asia voi häiritä ja heillä on siihen oikeus. Ymmärränkin vielä näkökulman erittäin hyvin.
Ender’s Gamen kantava idea on mielenkiintoinen ja varmasti sci-fi-, ja pelinörteille mieleen: nörtit pelastavat maailman pahoilta avaruusolennoilta. Toteutuskin onnistuu. Pidän erityisesti loppuratkaisusta. En kuitenkaan paljasta, mikä se on. Älykkäästä ideasta huolimatta elokuva ei olekaan mitenkään syvällisestä päästä. Onhan teinipojat sen pääkohderyhmä.
Ender’s Gamen erikoistehosteet ovat näyttäviä. Luonnollisesti. Teknologia on edennyt vasta nyt riittävän pitkälle laadukkaiden erikoistehosteiden luomiseksi, minkä vuoksi elokuvaa ei olisi voitu tehdä aikaisemmin. Ns. tyhjiökohtaukset ovat erityisen hienoja, vaikka ne alkavatkin toistaa itseään. Tarinan pääosassa ovat kuitenkin ihmiset ja hyvä niin.
Valitettavasti liian pitkät harjoittelukohtaukset vievät kohtuuttoman paljon aikaa hahmokehitykseltä. Lisäksi suurin osa hahmoista jää kliseen asteelle. Päähenkilö on kuitenkin pidettävä, joskin epäuskottavan virheetön. Lisäksi hänen sisaruksistaan olisi kiva tietää lisää. Itse alkuperäisteos on noin 30 vuotta vanha, joten sukupuoleen liittyviltä stereotypeilta ei vältytä.
Ender's Game on kohtuullisen onnistunut lajityyppinsä edustaja. Siinä on myös heikkoutensa, mutta vahvuuksia on enemmän. Kolme ja puoli tähteä. Uskon, että ainakin kirjan lukijat nauttivat siitä.
Formikkit, eräänlaiset jättihyönteiset hyökkäsivät maapallolle. Ne voitettiin, kiitos Ben Kingsleyn esittämän amiraali Mazer Rackhamin. Ihmiset kuitenkin pelkäävät, että ne tulevat takaisin. Uusia sotilaita koulutetaankin tiuhaan. Koska nuoret aivot pystyvät paremmin käsittelemään monimutkaista tietoa ja kokeilemaan uusia ratkaisuja, sotilaiksi valikoituukin lapsia.Yksi lapsista on elokuvan päähenkilö, harvinaisen kyvykäs Ender Wiggin (Asa Butterfield), joka valitaan kovaan taistelukouluun ja josta Harrison Fordin näyttelemä Eversti Hyrum Graff näkee ihmiskunnan toivon. Lapset puolestaan pitävät Enderiä uhkana ja eristävätkin tämän melkein heti joukostaan.
Enter's Game perustuu Orson Scott Cardin samannimiseen kirjaan. Joskin vapauksia on kulemma otettu. En tiedä varmasti, koska on jäänyt minulta lukematta. Itse kirjailijasta voi olla montaa mieltä. Hän on äärioikeistoaktivisti, joka vihaa homoja ja arvostelee kärkkäästi Barack Obamaa. Hänen mielipiteensä ei kuitenkaan näy elokuvassa, joka on päinvstoin erittäin kiusaamis-vastainen.Niinpä kirjailijan mielipiteet eivät estä minua katsomasta elokuvaa. Varsinkin kuin Card ei saa siitä eds provikoita. Tai hänen kehuttujen kirjojen lukemista. Itseasiassa ajattelin laittaa ne omalle lukulistalleni. Joitakin asia voi häiritä ja heillä on siihen oikeus. Ymmärränkin vielä näkökulman erittäin hyvin.
Ender’s Gamen kantava idea on mielenkiintoinen ja varmasti sci-fi-, ja pelinörteille mieleen: nörtit pelastavat maailman pahoilta avaruusolennoilta. Toteutuskin onnistuu. Pidän erityisesti loppuratkaisusta. En kuitenkaan paljasta, mikä se on. Älykkäästä ideasta huolimatta elokuva ei olekaan mitenkään syvällisestä päästä. Onhan teinipojat sen pääkohderyhmä.
Ender’s Gamen erikoistehosteet ovat näyttäviä. Luonnollisesti. Teknologia on edennyt vasta nyt riittävän pitkälle laadukkaiden erikoistehosteiden luomiseksi, minkä vuoksi elokuvaa ei olisi voitu tehdä aikaisemmin. Ns. tyhjiökohtaukset ovat erityisen hienoja, vaikka ne alkavatkin toistaa itseään. Tarinan pääosassa ovat kuitenkin ihmiset ja hyvä niin. Valitettavasti liian pitkät harjoittelukohtaukset vievät kohtuuttoman paljon aikaa hahmokehitykseltä. Lisäksi suurin osa hahmoista jää kliseen asteelle. Päähenkilö on kuitenkin pidettävä, joskin epäuskottavan virheetön. Lisäksi hänen sisaruksistaan olisi kiva tietää lisää. Itse alkuperäisteos on noin 30 vuotta vanha, joten sukupuoleen liittyviltä stereotypeilta ei vältytä.
Ender's Game on kohtuullisen onnistunut lajityyppinsä edustaja. Siinä on myös heikkoutensa, mutta vahvuuksia on enemmän. Kolme ja puoli tähteä. Uskon, että ainakin kirjan lukijat nauttivat siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti