Huomisen ihmisiä nykyajan tv-sarjassa

Supersankarit ovat nyt kuuminta hottia. Niitä meille tarjoaa nuortensarja The Tomorrow People, jonka ensimmäisen ja valitettavasti myös viimeisen kauden sain juuri katsottua

The Tomorrow People kertoo Stephen Jamesonista, joka saa tietä olevansa ns. huomisen ihminen, evoluution seurauksena kehittynyt uusi tavallisia ihmisiä edistyneempi, supervoimia saanut, ihmislaji. Huomisen ihmisillä käytössään supervoimaa: teleportaatio, telepatia ja telekinesia. Vaikka supervoimat niin kivoja ovatkin, asialla on kääntöpuolensa. Salainen Ultra-organisaatio yrittää neutralisoida tai tappaa huomisen ihmiset, sillä he pelkäävät heidän olevan uhka tavallisille ihmisille.

Asetelma vaikutti lupaavalta, mutta toteutus ei yltänyt ihan sen tasolle, mikä tuottikin minulle pienen pettymyksen. Ajatus siitä, että evoluution seurauksena ihmiset saavat supervoimia voi kuulostaa typerältä, siksi The Tomorrow Peopleen kannattaa suhtautua viihteenä, sillä sen juoni ei ole kovin uskottava. Itse yleensä nielaisen tällaiset juonet purematta, mutta joillekin se voi olla vaikeampaa.

En ole nähnyt sarjaa, johon The Tomorrow People perustuu. Sen verran voin sano, että juoni ja hahmot ovat pysyneet pääasiallisesti sanoina. Niitä erottaa ainakin kohderyhmä, sillä alkuperäinen sarja on suunnattu lapsille, uusintaversio nuorille aikuisille. Ihan pienten lasten sarja The Tomorrow People ei olekaan, sillä se on paikoittain hyvin synkkä ja toimintapitoinen, varsinkin loppua kohden. Sarjassa on havaittavissa pientä mustavalkoisuutta, mutta harmaan sävyjäkin tulee esiin kiitettävästi.

John

Sarjaa pitää katsoa jonkin tovin ennen kuin hahmot käyvät mielenkiintoisesti. Päähenkilö ei ole sarjan mielenkiintoisin hahmo, vaan ryhmän johtajana aloittanut ja Ultran koulutuksen käynyt John. Toinen kiinnostava hahmo oli Stephenin värvännyt Cara, mutta hänen tarinaansa olisi voinut lisätä vielä jotakin. Russell, huomisten ihmisten johtajien oikea käsi, on pakollinen hauska hahmo. Muut huomisen ihmiset jäivät hieman etäisemmiksi.

Hallituksen salaiset organisaatiot ovat kaluttu luu ja sellaisena Ultra oli aika kulunut. Tekoälyt, salaperäiset johtajat, turvatoimet, vartijat, hienot toimistot, viimeisintä huutoa olevat pelit ja vehkeet ja vakoilulaitteet, josta NSA voisi olla kateellinen. Näitä Ultrasta löytyy. Kun näihin lisätään vielä laittomat tutkimukset, salamurhat ja kaikki vastaava, saadaan kaikki salaisten organisaatioiden ominaispiirteet käyttöön. Jedikiah on Ultran johtaja kiitettävän moniulotteinen, vaikka alussa sitä onkin vaikea huomata.

Ultran päämaja

Sarjan tunnelma oli nuorekas, mihin tietysti pyrittiinkin. Erikoistehosteet, nuoret päähenkilöt ja musiikki pitivät tästä huolen. Sarjan kai oli tarkoitus olla nuorille suunnattu supersankari sarja. Kuitenkin maailmassa on niin paljon parempiakin supersankarisarjoja, erityisesti nyt supersankarien ollessa muodissa. Yksi tällainen sarja on The Tomorrow Peoplen pääosan esittäjän Robbie Amellin isoveljen tähdittämä Arrow.

 Sarja tarjoaa kiitettävästi silmäkarkkia, niin ahmojen kuin teknologian osalta. Myös nuorten kyvyt näyttävät makealta. Tässä ei kuitenkaan ole enää nykypäivänä mitään ihmeellistä. Vaikka jaksot olivatkin nopeatempoisia ja niissä riitti kaikkea jännää, itse pääjuoni liikkui hitaasti. Siksi lopussa piti kiristää tahtia, eikä asioita oikein ehtinyt sulattamaan. Harmiksi vain, kausi loppui jännään kohtaan, eikä jatkoa ole luvassa.

Tavallaan ymmärrän, miksei katsojia riittänyt ja sarja piti lopettaa, vaikka sarja kohtuullisen hyvä onkin. Juuri nyt televisiossa on paljon parempia sarjoja. The Tomorrow People osoittautui tv-kauden kovimmaksi pettymykseksi. Tosin minun odotuksenikin olivat liian korkeat. Itse sarja oli kuitenkin enemmän kuin katsottava. Sarjan katsomista ei kadu, mutta se ei vie mukaansakaan. Anna kolme tähteä.