Aloitin Valkoisen kuningatteren katsomisen jo aikoja sitten. Sain sarjan päätökseen kuitenkin vasta nyt. Ajattelinkin kertoa lyhyesti, mitä mieltä olin sarjan lopusta.
 |
| Tuore kuningas |
Kuningas Rikhard, Elisabethin aviomiehen veli, on saanut valtaistuimen haltuunsa. Siitä ei Elisabeth pidä. Eikä vähiten siksi, että Elisabeth ajattelee tuoreen kuninkaan tappaneen hänren poikansa. Itse päähenkilö jää sivuosaan tarinan edetessä. Henkilöpaljouden keskellä se on ymmärrettävää, varsinkin kun hän ei ole enää kuningatar. Miksi häntä pitäisi kuvata, kun kaikki jännittävä tapahtuu toisaalla. Sarjan viimeisessä jaksossa keskitytään Bosworthin taisteluun ja sitä edeltävään juonitteluun.
Sarjan loppu tuskin yllätti juuri ketään historiaa tuntevaa. Se ei kuitenkaan ollut ihme, sillä sarja perustuu oikeaan historialliseen tapahtumaan. Olisinkin yllättynyt, jos esimerkiksi kuningas Rikhard olisi voittanut taistelun. Määränpää ei ollutkaan sarjan pointti, vaan itse matka. Sentään joitakin yllättäviä käänteitäkin esiintyi, esimerkiksi sarjasa toinen Towerin prinsseistä oli vaihdokas. Fakta ja fiktio lomittuvatkin Valkoisessa kuningattaressa yhteen varsin kutkuttavasti, mikä onkin suurin syy katsoa sarjaa.
Vailkoinen kuningatar oli minusta suhteellisen uskottava. Poikkeuksena mainittakoot, että naiset eivät näyttäneet vanhenevan yhtään. Esimerkiksi Elisabethin lapset ovat jo aikuisia, mutta hän näyttää edelleen kolmekymppiseltä. Lisäksi historiallinen viihde aina romantisoi menneisyyttä. Siitä huolimatta sarjan ajankuva on uskottavampi kuin vaikkapa Tudorsissa.
Sarjasta olisi saanut pidemmänkin. Kymmeneen jaksoon piti tiivistää aika paljon ja hyppiä vuosia eteenpäin nopeassa tahdissa. Toki hyppimistä ei voitu väittää. Käyhän sarja läpi koko tarinan kuningatar Elisabethin valtaan nuosusta Ruusujen sodan loppumiseen asti. En ole lukenut saman nimistä kirjaa, johin sarja perustuu, mutta olen kuullut sarjan olevan sille uskollinen. Ei ihme, sillä kirjan kirjoittaja Philippa Gregory on ollut tiiviisti mukana sarjan teossa.
Sarjan loppu tuskin yllätti juuri ketään historiaa tuntevaa. Se ei kuitenkaan ollut ihme, sillä sarja perustuu oikeaan historialliseen tapahtumaan. Olisinkin yllättynyt, jos esimerkiksi kuningas Rikhard olisi voittanut taistelun. Määränpää ei ollutkaan sarjan pointti, vaan itse matka. Sentään joitakin yllättäviä käänteitäkin esiintyi, esimerkiksi sarjasa toinen Towerin prinsseistä oli vaihdokas. Fakta ja fiktio lomittuvatkin Valkoisessa kuningattaressa yhteen varsin kutkuttavasti, mikä onkin suurin syy katsoa sarjaa.
Vailkoinen kuningatar oli minusta suhteellisen uskottava. Poikkeuksena mainittakoot, että naiset eivät näyttäneet vanhenevan yhtään. Esimerkiksi Elisabethin lapset ovat jo aikuisia, mutta hän näyttää edelleen kolmekymppiseltä. Lisäksi historiallinen viihde aina romantisoi menneisyyttä. Siitä huolimatta sarjan ajankuva on uskottavampi kuin vaikkapa Tudorsissa.
Sarjasta olisi saanut pidemmänkin. Kymmeneen jaksoon piti tiivistää aika paljon ja hyppiä vuosia eteenpäin nopeassa tahdissa. Toki hyppimistä ei voitu väittää. Käyhän sarja läpi koko tarinan kuningatar Elisabethin valtaan nuosusta Ruusujen sodan loppumiseen asti. En ole lukenut saman nimistä kirjaa, johin sarja perustuu, mutta olen kuullut sarjan olevan sille uskollinen. Ei ihme, sillä kirjan kirjoittaja Philippa Gregory on ollut tiiviisti mukana sarjan teossa.
Kaiken kaikkiaan loppu oli onnistunut. Sarja ei menettänyt kiinnostustaan hiukkaakaan. Se oli loppuun asti historiallista draamaa parhaimmillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti