Warehouse 13 on katsottu. Mitä seuraavaksi? Onneksi satuin löytämään jo sarjan, joka on jo pitkään kiinnostanut minua: Orphan Blackin.
Orphan Black on kanadalainen scifisarja. Sarjan pääosassa on pikkurikollinen Sarah Manning, joka varastaa kaksoisolentonsa henkilöllisyyden tämän tehtyä itsemurhan. Ajan myötä Sarah törmää muihinkin kaksoisolentoihin ja hänelle paljastuu, että hän on yksi monista kloonista.
Sarja muistuttaa nuortenkirjasarja Replicaa, jonka päähenkilö Amy Candler saa tietää olevansa yksi seitsemästä kloonista. Orphan Black on suunnattu vanhemmille ja se näkyy. Maailmankuvan on synkkä, kloonit ja hahmot, niin kloonit kuin muutamat muutkin, moniongelmaisia sekä vakivältaa ja seksiä riittää.
Scifi -määritelmän ei kannata antaa hämätä.Vaikka sarjassa on klooneja vaikka muille jakaa, se on ennenkaikkea draamasarja. Hahmojen uskottavuus onkin yksi sarjan suurimmista vahvuuksista. Kiitos siitä kuuluu sarjan pääosanesittäjälle, Tatiana Maslanylle, joka esittää useita hyvin erilaisia hahmoja. Joskus on vaikea muistaa, että sama näyttelijä esittää kaikkien kloonien roolit.
Olen kiintynyt Sarahin hahmoon. Hän ei ole ehkä kaikkein pidettävin, mutta sitäkin inhimillisempi ja uskottavampi. Hänen pyrkimyksensä tyttärensä Kiran takaisin saamiseen tuo hahmoon oman haavoittuvaituutensa. Hyvän lisän sarjalle tuo sarahin homo kasvattiveli Feelix.
Muista klooneista pidän tähän asti eniten fiksusta Cosimasta, mutta asia voi muuttua sarjan edetessä. Alison taas on hahmoista kaikkein narttumaisin tai siltä anakin vaikuttaa. Toisaalta olen lukenut joitakin arvosteluja, jossa häntä kehutaan, joten saa nähdä, millaiseksi hahmo oikein muodostuu.
Olen tutustunut vielä yhteen klooneista, psykopaattiseen Helenaan, joka tappaa ja piinaa muillakin tavoin muita klooneja. Hahmo tuo sarjaan hyvän lisän, konkreettisen uhan, joka pitää voittaa. Mielipuoleksi hän on vähän turhankin kliseinen.
Orphan Blackin sisältää räjähtävää toimintaa, draamaa, moniulotteisia kloonea ja vähän huumoria. Ideasta on saatu laadukas ja ennen kaikkea koukuttava sarja, jonka maailmaan on ilo tutustua.
Sarjasta on myös toinen tuotantokausi, mutta sitä ei ole vielä Netflixissä. Niimpä suunnitelmissani on katsoa aikamatka-sarjaa Continuumia, josta olenkin nähnyt jo ensimmäisen jakson. Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle, ensin katson Orphan Blackin ensimmäisen, 10-osaisen tuotantokauden ja arvostelen sen.
Orphan Black on kanadalainen scifisarja. Sarjan pääosassa on pikkurikollinen Sarah Manning, joka varastaa kaksoisolentonsa henkilöllisyyden tämän tehtyä itsemurhan. Ajan myötä Sarah törmää muihinkin kaksoisolentoihin ja hänelle paljastuu, että hän on yksi monista kloonista.
Sarja muistuttaa nuortenkirjasarja Replicaa, jonka päähenkilö Amy Candler saa tietää olevansa yksi seitsemästä kloonista. Orphan Black on suunnattu vanhemmille ja se näkyy. Maailmankuvan on synkkä, kloonit ja hahmot, niin kloonit kuin muutamat muutkin, moniongelmaisia sekä vakivältaa ja seksiä riittää.
Scifi -määritelmän ei kannata antaa hämätä.Vaikka sarjassa on klooneja vaikka muille jakaa, se on ennenkaikkea draamasarja. Hahmojen uskottavuus onkin yksi sarjan suurimmista vahvuuksista. Kiitos siitä kuuluu sarjan pääosanesittäjälle, Tatiana Maslanylle, joka esittää useita hyvin erilaisia hahmoja. Joskus on vaikea muistaa, että sama näyttelijä esittää kaikkien kloonien roolit.Olen kiintynyt Sarahin hahmoon. Hän ei ole ehkä kaikkein pidettävin, mutta sitäkin inhimillisempi ja uskottavampi. Hänen pyrkimyksensä tyttärensä Kiran takaisin saamiseen tuo hahmoon oman haavoittuvaituutensa. Hyvän lisän sarjalle tuo sarahin homo kasvattiveli Feelix.
Muista klooneista pidän tähän asti eniten fiksusta Cosimasta, mutta asia voi muuttua sarjan edetessä. Alison taas on hahmoista kaikkein narttumaisin tai siltä anakin vaikuttaa. Toisaalta olen lukenut joitakin arvosteluja, jossa häntä kehutaan, joten saa nähdä, millaiseksi hahmo oikein muodostuu.
Olen tutustunut vielä yhteen klooneista, psykopaattiseen Helenaan, joka tappaa ja piinaa muillakin tavoin muita klooneja. Hahmo tuo sarjaan hyvän lisän, konkreettisen uhan, joka pitää voittaa. Mielipuoleksi hän on vähän turhankin kliseinen.Orphan Blackin sisältää räjähtävää toimintaa, draamaa, moniulotteisia kloonea ja vähän huumoria. Ideasta on saatu laadukas ja ennen kaikkea koukuttava sarja, jonka maailmaan on ilo tutustua.
Sarjasta on myös toinen tuotantokausi, mutta sitä ei ole vielä Netflixissä. Niimpä suunnitelmissani on katsoa aikamatka-sarjaa Continuumia, josta olenkin nähnyt jo ensimmäisen jakson. Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle, ensin katson Orphan Blackin ensimmäisen, 10-osaisen tuotantokauden ja arvostelen sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti