keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Artefaktien metsästystä koko perheelle

Selailin eilen Netflixin ihmeellistä maailmaa. Silmiini osui The Hunters- leffaan, jonka päätin tsekata, lähinnä sen artefaktiteeman takia. Lisäksi en osannut päättää, mitä sarjaa rupean seuraamaan.

The Hunters on koko perheen seikkailuelokuva, joka alkaa Flynnin pariskunnan suorittaessa tehtävää, jonka tarkoituksena oli Lumikista tunnetun peilin sirpaleiden löytäminen. Peili toteuttaa käyttäjänsä tahdon. Se pitää vain koota. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitellusti. Pariskunta katoaa. Vastuu heidän löytämisestään ja samalla maailman pelastamisesta jää perheen poikien Paxtonin ja Trippin sekä Dylanin, Flynnien apulaisen harteille.

Pahiksena toimi harvinaisen tylsä ja kliseinen Mason, entinen metsästäjä ja Flynnin pariskunnan ystävä. Hänen motiviinsa on tylsä, eikä hän herätä minussa minkäänlaista myötätuntoa.  Hänellä on tietenkin myös apulainen Mai, joka on verenhimoisen naisen arkkityyppi, jos joku. Muutkaan hahmot tai heidän kohtalonsa ei jaksanut kiinnostaa, vaikka Flynnin pariskunnalla hyvät hetkensä olikin. Heistä olisikin saanut hyvän elokuvan aikaan. Paxtonin ja Dylanin suhde oli pakotetun oloinen.

The Hunters on ihan mukiinmenevä lajityyppinsä edustaja. Lajityypin ystävien kannattaakin se vilkaista. Mistään Indiana Jonesista ei kuitenkaan ole kyse. Elokuva on keskikertainen tekele, eikä tuo mitään uutta tai ihmeellistä lajityyppiin. Nykyaikana kuin perinteiset sadut ovat niin monta kertaa kierrätettyä. Esimerkkeinä voin antaa elokuvien puolelta mm. Pahattaren ja Lumikin ja Metsästäjän, tv-sarjoista taas Olipa Kerran ja Grimmin.  Lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että The Hunters on tv-elokuva.


Elokuva tarjosi pari The Tomorrow Peoplessa tuttua kasvoa, jonkin verran huumoria, jänniä artefakteja ja viileitä varsijousia. Väkivaltaa löytyy, mutta se on hillittyä, onhan kyseessä koko perheen elokuva. Se on eräänlainen Spy Kidsin ja Warehouse 13:n yhdistelmä. Alkuperäiset toimivat kuitenkin paljon paremmin. Kaiken kaikkiaan leffa oli katsottava, ei mestariteos, mutta ei nyt huonokaan. Olen vissiin nähnyt liikaa tämän tyyppisiä elokuvia, niin tylsänä ja ennalta-arvattana sitä pidin. Varsijouset olivat toki makeita. Annan kaksi ja puoli tähteä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti