Viimeinen kaupunki kohtaa karmean totuuden

Katsoin jokin aika sitten Waynard Pines-nimisen minisarjan. Voit lukea arvostelun blogistani. Nyt luin myös kirjat, joihin kyseinen sarja perustuu. Nyt arvostelen kirjasarjan finaalin: Viimeisen kaupungin.

Aluksi lienee tarpeellista varoittaa, että tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia, niin kirjasarjasta kuin siihen perustuvasta minisarjastakin. Lue siis omalla vastuulla.

Blake Crouchin Waynard Pines-kirjasarja kertoo saman nimisestä idylisestä pikkukaupungista joka pitää sisällään harvinaisen suuren ja synkän salaisuuden. Kaupunki nimittäin sijaitsee tulevaisuudessa, 4000-luvulle. Silloin ei enää muita ihmisiä ole, vaan he ovat kehittyneet hurjiksi abreiksi. Ainoat ihmiset ovat kaupungin entisen johtajan, ihmisten tuhon ennustaneen David Pilcherin sinne tuomia.

Aikaisempi osa, Waynard Pines-Salaisuus, päättyi Ethan Burken aikaisemmin pimennossa pidetyille kaupunkilaisille kylmän totuuden. Pilcher reagoi täyttämällä Waynard Pinesin murhanhimoisilla abroilla. Kolmas osa kertookin pääosin siitä, kuinka kaupunkilaiset taistelevat abrojen hyökkäystä vastaan. Kirja koostuu lyhyistä luvuista, joiden näkökulma vaihtelee luvuittain. Muista kirjoista poiketen.

Aluksi vertaan kirjasarjaa ja siitä tehtyä minisarjaa. Luonnollisesti kirjasarja oli tv-minisarjaa parempi. Paljon oli jätetty pois ja muutettu tv-sarjaa tehtäessä. Tv-sarjankin katsojat voivat siis yllättyä kirjaa lukiessaan. Minusta tarinan kannalta minisarja-muoto oli liian lyhyt, kerrottavaa riittäisi täyspitkän sarjan pituuden verran. Enemmänkin. Sarjahan kuvaili koko kirjasarjan tapahtumia.

Nyt itse kirjaan. Viimeinen kaupunki sisältää silkkaa toimintaa alusta, melkein loppuun asti. Tylsiä kohtauksia ei kirjasta juuri löytynyt. Niin kuin juonesta voi päätelläkin. Vauhti ja vaaralliset tilanteet eivät kuitenkaan riitä tekemään kirjasta hyvän. Siihen tarvitaan jotain muutakin, jotain millä lukijat saadaan investoimaan henkisellä tasolla kirjaan. Tässä onkin Waynard Pinesin-kirjasarjan suurin vahvuus.

Päästiinhän eri näkökulmiin takaumien muodossa. He toivatkin lukijalle pienen hengähdystauon kaiken sen toiminnan lomassa. Itse päätarinankin jotkin luvut käsittelivät vieraampia henkilöitä. Ne olivatkin hyvä lisä, vaikkei suurin osa niistä juuri mitään uutta tarinaan tuonutkaan. Vaihtelu kuitenkin virkistää, varsinkin kuin minulla kun on vaikeuksia samaistua Ethan Burkeen, kirjasarjan päähenkilöön. En tiedä miksi.

Suurin osa kirjan hahmoista olivat paperinohuita, varsinkin sarjan pääpahis David Pilscher. Hänen kakkosmiehensä, tai oikeammin naisensa, ei juuri ollut se parempi. Poikkeuksen tähän toi sentään kirjasarjan päähenkilö, Ethan Burke. Hänen perheensä puolestaan jäi sivuun, vaikka Theresan hahmoon päästiinkin sisään aikaisempaa paremmin.

Kirjasarjan heikoin lenkki oli sen sisältämät kolmiodraamat. Kyllä, niitä löytyi kirjasta yhden sijasta peräti kaksi. Minusta yksikin oli liikaa. Ne ärsyttävät minua jo nuorten kirjoissa. Waynard Pines-sarja taas on suunnattu aikuisille. Miksi kukaan miettisi ihmissuhdeasioita kuin abreja tulee edestä ja takaa. Ovatko ne teinejä, vieläpä harvinaisen epäkypsiä sellaisia?

Lopussa oli sekä hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta se taisi olla ainut mahdollinen, toisaalta se jäi vähän kesken. Minua ainakin jäi kiinnostamaan, mitä seuraavaksi tapahtui. Ymmärrätte kun luette. Lopusta olisi saanut paremmankin, jos kirjasta olisi tehty vähän pitempi. Nyt se oli, jostain Jumalan hylkäämästä syystä, sarjan lyhyin. Toisaalta minisarjan loppu oli vielä huonompi. Enempää en paljasta lopusta.



Tiivistetysti Viimeinen kaupunki antoi hyvälle, joskaan ei loistavalle, kirjasarjalle sen ansaitseman lopun. Pidin, mutta en rakastanut. Kirjailijan kirjoja toki voisi lukea enemmänkin. Neljä tähteä.