Olipa Kerrassa mennään päin helvettiä-Hyvän asian puolesta

Olipa kerran-sarja palasi taas takaisin uusin jaksoin. Uusi jakso kantaa nimeä, “Souls of the Departed”. Jakso on samalla sarjan sadas. Arvostelen joka jakson erikseen jälleen kerran. JUONIPALJASTUKSIA!

Viidennen kauden toisella puolen teema on Ratkaisemattomat ongelmat. Niitä löytyykin tässä sarjassa yhdeltä, jos toiselta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että samalla ratkaistaan kaikki Olipa kertaan liittyvä. Meneehän sarja vielä kuudennelle tuotantokaudelle. Siitä en osaa sanoa enempää. En tiedä edes sitä, mihin Disneyn elokuvaan se liittyy. Ainakin Atlantis on vielä käyttämättä.

Päätin jatkaa vähän lyhyempää linjaa. Kerron kyllä tapahtumista, pääpiirteissään. Jokaiseen yksityiskohtaan ei kuitenkaan kiinnitä huomiota. Päähuomio onkin ansaitusti arvostelu-osuudella, toisin sanoen minun mielipiteelläni. Kaikkea en kuitenkaan aio muuttaa. Esimerkiksi kerron taas takaumat ensin ja laitan arvostelun loppuun lyhyen yhteenvedon jaksosta. Arvosanaakaan en aio unohtaa.

Aikaisemmin tapahtunutta: Kapteeni Koukusta tuli Pimeän olento ja hän ehtikin tehdä paljon pahaa. Korjatakseen tekemänsä vääryyden Koukku päätyi lopulta uhraamaan itsensä. Niinpä Emma ja kumppanit lähtevät pelastamaan häntä Alamaailmasta. Vastalauseistani huolimatta. Siellä heitä odottaa koko joukko entisiä ystäviä ja vihollisia, kuten Reginan kovasydäminen äiti Cora.

Lumottu metsä. Pahan kuningattaren syntymäpäivä. Kauan aikaa sitten. Pahalla kuningatar tavoittelee vielä Snow:n sydäntä, isänsä vastustuksesta huolimatta. Prinssi Henryllä on kuitenkin ässä hihassaan. Cora, Reginan niin kuvaannollisesti kuin kirjaimellisesti sydämettömän äiti, voisi neuvoa tytärtään peilin avulla. Cora ei kuitenkaan tyydy puhumaan peilin kautta. Hän tulee siitä läpi auttamaan tytärtään.

Cora saakin itselleen Snow:n sydämen yllättävän helposti. Tai ehkä niinkään yllättävän. Cora on ollut aina Reginaa tehokkaampi pahis. käyttää mahdollisuuden hyväkseen. Henry kuitenkin onnistui vaihtamaan prinsessan sydämen Reginan yhden vartijan sydämeen. On turvallista sanoa, että ne synttärit ovat pilalla. Siitä suivaantunut Regina taikookin isänsä pieneksi ja laittaa hänet laatikkoon.

Cora puolestaan saa paluulipun Ihmemaahan. Cora ottaa kuitenkin Henryn mukaansa. Näin takaumat kertoivat, miten Henry oikein joutui Ihmemaahan. Se olikin kiva tietää, vaikkei se kovin tärkeä juonenkäänne olekaan, ainakaan päätarinan kannalta. Kiva tietää, vaikka tarinan kannalta ei mitenkään tärkeää. Varsinkin kuin Reginan suunnitelmat Snow:n sydämen menoksi on jo niin nähty.

Yksi asia meni yli ymmärryksen. Miksi juuri Snow:n tappaminen olisi niin hirveän paha, kun taas kenenkään jaksossa nähtävän sivuhahmon, kuten sen vartijan, ei niinkään. Siis Henry pelasti Snow:n, koska hän ei halua Reginan tulevan yhtä pahaksi kuin äitinsä. Mutta eikö Snow:ta etsiessään hän on tappanut yhden, jos toisenkin. Miettiä voi myös, miksi Regina ei tappanut Snow:ta kylässä, kun hänellä oli siihen mahdollisuus.

Löytyi takaumista paljon hyvääkin. Esimerkiksi piirakka-kohtaus. Myös Pahaa kuningatarta on kuitenkin virkistävä nähdä. Samoin hänen vanhempiaan. Sitä paitsi Regina sai taas jakson parhaimmat vuorosana, kuten aina. Kaiken kaikkiaan siis pidin takaumista, vaikka vähempikin olisi riittänyt. Sijoittuuhan pääjuoni Alamaailmaan, meille kaikille tuntemattomaan paikkaan. Sinne menemmekin seuraavaksi.

Nyt Alamaailmaan. Nykyaika. Sankarimme saapuvat onnistuneesti Alamaailmaan, joka näyttää erehdyttävästi Storybrookea. Siis jos sitä katsoisi oranssin linssin läpi. Unessa Emmalle ilmestyneen Nealin vastustuksesta huolimatta. Alamaailma Nyt he miettivät seuraavaa siirtoaan. Siellä johtavassa asemassa oleva Cora saa päättää asian ainakin Reginan puolesta.

Hän kutsuu tyttärensä luokseen ja pyytää häntä ajattelemaan lähtemään Alamaailmasta Henry ja Robin mukanaan. Ja pyytämällä tarkoitan, uhkaa taikoa Reginan isän paljon Alamaailmaa pahempaan paikkaan. Alamaailmasta oman lapsensa pois haluaa toinenkin vanhempi, nimittäin Peter Pan. Itsekkäämmästä syystä tosin. Hän haluaa käydä kauppaa elävien maailman kanssa.

Panilla oli tarinan kannalta vielä tärkeämpi rooli, kun hän antoi Rumplelle kuolleille puhumisen mahdollistavaa taikajuomaa. Vieläpä ihan noin vain. Heidän pitää vain mennä hautausmaalle, jossa jokaisella asukkaalla on oma hautansa (Kyllä, luitte oikein.) ja ripotella juomaa halutun henkilön haudan päälle. Älkää kysykö, en minkään tiedä.

He saavatkin yhteyden Koukuun, joskin hän näyttää olevan katvuu alueella. Kuva katkeilee, eikä Koukku saa sanotuksi mitään. He kuitenkin näkevät kapteenin ja huomaavat, että tämä on armottoman kidutuksen kohteena. Juoma toimii kuitenkin toiseen kuolleeseen, nimittäin Reginan isään. Henry antaakin tyttärelleen heti anteeksi ja sanoo, ettei tämä saa antaa Coralle periksi. Muuten hänestä tulee äitinsä kaltainen.

Henry uhrautuukin Reginan puolesta. Hän saa kuitenkin vielä nähdä tyttärenpoikansa, Henry Juniorin. Häntä voi lohduttaa, että Corallakaan ei mene hyvin. Harvinaisen tökerön erikoistehostetukan omaava Hades nimittäin kiroaa hänet pahimmalla mahdollisella tavalla. Cora joutuu elämään niin kuin ennen Henry seniorin naimista, köyhänä myllärin tyttärenä. Se tarinasta tällä erää.

Jakso oli hyvä, ei kuitenkaan niin hyvä, kuin ennakkoon voisi olettaa. Tätä, sadatta jaksoa, nimittäin hehkutettiin hurjasti. Toki siksi vanhojen hahmojen kierrätys sopi teemaan täysin. Jaksosta löytyikin jo luettelemieni lisäksi: Sidney, sokea noita, Druellan auto ja Davidin paha kaksoisveli James esiintyivät jaksossa. Pakko kuitenkin sanoa, että en pidä siitä, että sarja kierrättää vanhaa.

Toivon kuitenkin, että he löytävät Koukun nopeasti. Se ei kuitenkaan näytä todennäköiseltä, varsinkin kuin porukka päätti pelastaa myös muut välitilaan joutuneet. Homma on suunnaton, joskin jalo. Eikä vähiten siksi, että suurin osa alamaailmalaiset on siellä jonkin ryhmän jäsenen takia. Huomioitavaa on, että hades haluaa juuri Reginan ulos. Onko hän jonkinlainen Alamaailman pelastaja?

Hades ei vakuuttanut, mutta asia voi muuttua. Näinhän häntä vielä vähään aikaa. Muista uusista hahmoista en oikein osaa sanoa vielä mitään. Lähinnä siksi, että niitä ei jaksossa näkynyt. Olen innoissani Hercules-storylinesta. kreikkalaiset jumaltarustot ovat kiinnostaneet minua ja pidin Disneyn Herkuleksestakin paljon. Toivottavasti sarja onnistuu tekemään sille oikeutta paremmin kuin kuningas Artturin legendalle.

Olen vähän pettynyt Alamaailmaan. Miksi sen pitää näyttää Storybrookelta? Syitä voi olla kaksi: alhaiset tuotantokustannukset ja kirjoittajien mielikuvituksen puute. En ole innoissani kauden pääjuonestakaan. Miksi koko porukka menee Koukkua pelastamaan? Hänhän yritti lähettää heidät kaikki Alamaailmaan. Lisäksi kaikilla muilla riittää varmasti tekemistä Storybrookesta, jossa ei näytä olevan nyt johtajaa.

Tämän kertaisessa jaksosa oli enemmän hyvää kuin pahaa. Siksi annankin sille neljä ja puoli tähteä. Seuraavan jakson nimi on” Labor of Love”. Promon perustella siinä tutustutaan Herkulekseen ja voitettavana on Hadeksen kolmipäinen koira Kerberos. Arvostelen sen taas niin pian kuin voin.