Marvelin Kostajien maailmaan sijoittuva minisarja Agentti Carter päätti toisen kautensa vähän aikaa sitten. Nyt se löytyy kokonaisuudessaan Suomen Netflixistä. JUONIPALJASTUKSIA!
Hollywood. Tähtiä, rahaa, kuuluisutta. ja murhia. Kun järvestä löytyy salaperäisesti kuollut nuori nainen, apuun kutsutaan agenteista parhain, Peggy Carter (Hayley Atwell). Hänen ei onneksi tarvitse selvittää tapausta yksin. Mukana on myös vanha tuttu Edwin Jarvis (James D’Arcy) agentti Carterin oikea käsi, hänen entinen työkaverinsa Daniel Sousa (Enver Gjokaj) ja monia muita tuttuja ja tuntemattomia hahmoja.
Pidän sarjasta erittäin paljon, vieläkin. Ensimmäinen kausi oli kyllä vähän parempi, mutta ero on pienen pieni. Sarja on edelleen liian lyhyt, onhan se minisarja. Toisella kaudella siinä oli vain kymmenen jaksoa. Se on kaksi enemmän kuin ensimmäisellä kaudella. Sen tilalle tulee tasoaan parantanu, eikä aikaisemminkaan mitenkään susihuono, S.H.I.E.l.D:in agentit, joten ehkä kestän menetyksen.
Kauden pääjuoni oli kieltämättä mielenkiintoinen. Kaiken lisäksi se lisäsi jotain muihin Marvelin saman universumin tuotoksiin. Ei kuitenkaan liikaa. Agentti Carter on hyvä yksittäisenä sarjanakin. Itseasiassa sarjan erillisyys on ehdottomasti myös sen vahvuus. Samoin se, että tarina on verrattain pienimuotoinen. Se etäännyttää sarjan hyvin Avengerien kaltaisista toimintapätkistä.
Toteutus on huippuluokkaa, kuten viime kaudellakin. 1940-luvun lavastukset ansaitsevat erityiskiitoksen. Sarja on pitänyt viime kauden tasonsa myös, mitä tulee huumoriin. Sarja on onnistunut pitämään itsensä hauskana. Erityisesti Jarvis tuo keveyttä sarjaan. Toimintaakin nähtiin, mutta se oli tiukasti yhteydessä juonen kanssa. Yhtään turhaa lyöntiä ei sarjassa nähty.
Päähenkilö on yksi television parhaista naispäähenkilöistä. Peggyä verrataan usein Supergirlin Kara Danverssiin. Aina hänen edukseen. Eikä ihme. Tosin Supergirliä verrataan muihin naispäähenkilön sisältäviin sarjoihin hieman turhaan. Kyllä sillekin riittää tilaa, eikä sarjakaan ihan niin huono ole, kun voisi joistain arvosteluista olettaa. Itseasiassa minusta se on varsin katsottava.
Muista hahmoista suosikkeihini nousi Jarvis ja hänen vaimonsa Ana (Lotte Verbeek). Jarvisin ja Peggyn puhtaasti platoninen suhde pysyykin sarjan viihdyttävimpänä, ja samalla parhaana, osana. Vanhoista tutuista Jack (Chad Murray) puolestaan ärsytti minua tavallista enemmän, vaikka hänen motiiveissaan on jotain erittäin inhimillistä ja ymmärrettävää.
Dottiekin (Bridget Catherine Regan) vieraili kaudella. Häntä olisin halunnut nähdä enemmänkin, mutta kaikkea ei voi saada. Hän antoi kauden pääpahiksen viitan salaperäisestä Nolla aineesta voimaansa saanut Hollywood-tähti Whitney Frost (Wynn Everett). Pahiksena hän oli mieleeni, vaikka hänet voitettiinkin liian helposti. Tarinaan kuului toki myös Hydramainen organisaatio, mutta siinä ei ole mitään mieleenpainuvaa.
Peggyn rakkaudesta taisteli peräti kaksi miestä, joista toinen oli vanha tuttu Sousa ja toinen värillinen tiedemies Jason Wilkes (Reggie Austin). Hieman yllättäen en häiriintynyt kolmiodraamasta. osittain siksi, että pidän kaikista sen osapuolista ja kolmiodraaman syy oli hyvin ymmärrettävä. Sitä paitsi se ei noussut tarinan keskiöön missään vaiheessa. Se kunnia kuului pahisten pysäyttämisessä, ansaitusti.
Nyt niihin pahiksiin. Kukaan tuskin järkyttyy siitä, että annan Marvelin agentti Carterille täydet viisi tähteä. Kaiken vähiten itselleni. Sarja vaan on niin hyvä. Ilmeisesti kaikki eivät kuitenkaan jaa mielipidettä kanssani, toinen kausi nimittäin saattaa jäädä sarjan viimeiseksi. Syynä on huonot katsojaluvut.
Pidän sarjasta erittäin paljon, vieläkin. Ensimmäinen kausi oli kyllä vähän parempi, mutta ero on pienen pieni. Sarja on edelleen liian lyhyt, onhan se minisarja. Toisella kaudella siinä oli vain kymmenen jaksoa. Se on kaksi enemmän kuin ensimmäisellä kaudella. Sen tilalle tulee tasoaan parantanu, eikä aikaisemminkaan mitenkään susihuono, S.H.I.E.l.D:in agentit, joten ehkä kestän menetyksen.
Kauden pääjuoni oli kieltämättä mielenkiintoinen. Kaiken lisäksi se lisäsi jotain muihin Marvelin saman universumin tuotoksiin. Ei kuitenkaan liikaa. Agentti Carter on hyvä yksittäisenä sarjanakin. Itseasiassa sarjan erillisyys on ehdottomasti myös sen vahvuus. Samoin se, että tarina on verrattain pienimuotoinen. Se etäännyttää sarjan hyvin Avengerien kaltaisista toimintapätkistä.
Toteutus on huippuluokkaa, kuten viime kaudellakin. 1940-luvun lavastukset ansaitsevat erityiskiitoksen. Sarja on pitänyt viime kauden tasonsa myös, mitä tulee huumoriin. Sarja on onnistunut pitämään itsensä hauskana. Erityisesti Jarvis tuo keveyttä sarjaan. Toimintaakin nähtiin, mutta se oli tiukasti yhteydessä juonen kanssa. Yhtään turhaa lyöntiä ei sarjassa nähty. Päähenkilö on yksi television parhaista naispäähenkilöistä. Peggyä verrataan usein Supergirlin Kara Danverssiin. Aina hänen edukseen. Eikä ihme. Tosin Supergirliä verrataan muihin naispäähenkilön sisältäviin sarjoihin hieman turhaan. Kyllä sillekin riittää tilaa, eikä sarjakaan ihan niin huono ole, kun voisi joistain arvosteluista olettaa. Itseasiassa minusta se on varsin katsottava.
Muista hahmoista suosikkeihini nousi Jarvis ja hänen vaimonsa Ana (Lotte Verbeek). Jarvisin ja Peggyn puhtaasti platoninen suhde pysyykin sarjan viihdyttävimpänä, ja samalla parhaana, osana. Vanhoista tutuista Jack (Chad Murray) puolestaan ärsytti minua tavallista enemmän, vaikka hänen motiiveissaan on jotain erittäin inhimillistä ja ymmärrettävää.
Dottiekin (Bridget Catherine Regan) vieraili kaudella. Häntä olisin halunnut nähdä enemmänkin, mutta kaikkea ei voi saada. Hän antoi kauden pääpahiksen viitan salaperäisestä Nolla aineesta voimaansa saanut Hollywood-tähti Whitney Frost (Wynn Everett). Pahiksena hän oli mieleeni, vaikka hänet voitettiinkin liian helposti. Tarinaan kuului toki myös Hydramainen organisaatio, mutta siinä ei ole mitään mieleenpainuvaa. Peggyn rakkaudesta taisteli peräti kaksi miestä, joista toinen oli vanha tuttu Sousa ja toinen värillinen tiedemies Jason Wilkes (Reggie Austin). Hieman yllättäen en häiriintynyt kolmiodraamasta. osittain siksi, että pidän kaikista sen osapuolista ja kolmiodraaman syy oli hyvin ymmärrettävä. Sitä paitsi se ei noussut tarinan keskiöön missään vaiheessa. Se kunnia kuului pahisten pysäyttämisessä, ansaitusti.
Nyt niihin pahiksiin. Kukaan tuskin järkyttyy siitä, että annan Marvelin agentti Carterille täydet viisi tähteä. Kaiken vähiten itselleni. Sarja vaan on niin hyvä. Ilmeisesti kaikki eivät kuitenkaan jaa mielipidettä kanssani, toinen kausi nimittäin saattaa jäädä sarjan viimeiseksi. Syynä on huonot katsojaluvut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti