Vähän aikaa sitten katsoin Netflixistä Rajaton-nimisen jännityselokuvan. Lähinnä siksi, että siitä on tehty nyt Suomessa alkanut sarja ja halusin tutustua elokuvaan ennen sitä. JUONIPALJASTUKSIA!
Rajaton perustuu brittiläisen Alan Glynnin kirjaan The Dark Fields. En ole lukenut kyseistä kirjaa, joten en voi sanoa, kuinka uskollinen elokuva on sille. En voi myöskään sanoa mitään kirjan hyvyydestä. Arvostelen toki kirjan, jos tulen sen joskus lukeneeksi. saatan etsiä sen kirjastosta, mutta mitään suurta innostusta sitä kohtaan minulle ei ole syntynyt. Tarina nimittäin oli ok, muttei mitenkään maailmaamullistava.
Ennen tarkempaa arvostele, käyn elokuvan juonen nopeasti läpi. Eddie Morran (Bradley Cooper) elämä polkee paikallaan. Hän erosi juuri tyttöystävästään, eikä kirjailijan työtkään ota sujuakseen. Siihen on kuitenkin lääke, kirjaimellisesti. Eddie saa nimittäin käsiinsä aivokapasiteettia parantavan NZT-pillerin, jonka avulla vain taivas on rajana. Eddie pääseekin nopeasti maailman huipulle.
Aineella on kuitenkin myös haittapuolensa, sillä kun sen makuun on päässyt, lopettaminen on monin tavoin melkein mahdotonta. Lisäksi aineelle on muitakin ottajia. Rajaton perustuu siis siihen vanhaa ja virheelliseen oletukseen, että ihminen käyttää vain 10-20 prosenttia aivokapasiteetistaan. Väitteen on kumonnut tieteilijä, jos toinenkin. Ajatus on toki mielenkiintoinen.
Elokuvan visuaalinen tyyli on omintakeinen. Maailma näyttää erilaiselta NZT:n kanssa kuin ilman sitä. NZT saa kaiken näyttämään kirkkaammalta, selkeämmältä ja värikkäämmältä, kun taas normaali elämä näytetään nuhjaantuneemmissa sävyissä. Itse pidin tyylistä. Valitettavasti sarjassa, jota olen katsonut vain parin jakson verran, sitä ei ole käytetty lainkaan samalla lailla.
Rajaton on mukiinmenevä jännityselokuva. Miksikään faniksi en itseäni kuitenkaan voisi sanoa. Katsoin elokuvan kerran ja se riittää minulle. En kuitenkaan kadu elokuvan katsomista. Siihen perustuvasta sarjasta kiinnostuneiden kannattaakin katsoa elokuva ensin, ehdottomasti. Ilman vaikuttavan roolisuorituksen tehnyttä Bradley Cooperia olisi ollut paljon huonompi.
Itse hahmokaan ei ole huonommasta päästä. Elokuvassa ei olla sorruttu tyypilliseen hyvis-pahis asetelmaan, vaan Morra on ihminen, joka tekee virheitä, mutta myös oppii niistä. Toinen elokuvan onnistuja on Eddien uusia taitoja hyväksikäyttävää finanssigurua näyttelevä Robert De Niro. Hän tosin on jo sen verran veteraani, että näyttelisi hahmoa kuin hahmoa, vaikka unissaan.
Muissa näyttelijöissä, saatika hahmoissa ei ole mitään valitettavaa, joskaan he eivät olleet mitenkään erikoisen mieleenpainuviakaan. Ei sillä, että heidän tarvitsisikaan. Kyseessä on kuitenkin varsin lyhyt elokuva, joka kerrotaan melkein vain ja ainoastaan Eddien näkökulmasta. Vain melkein, koska myös Eddien ex-tyttöystävä Lindy (Abbie Cornish) sai jonkin verran ruutuaikaa
Aiheesta on tehty parempikin elokuva, Lucy. Siitä huolimatta Rajaton ei ole elokuva huonommastakaan päästä. itseasiassa se on varsin viihdyttävä katsomiskokemus. Jos elokuva kiinnostaa vähänkin, sille siis kannattaa antaa mahdollisuus. Kolme ja puoli tähteä.
Rajaton perustuu brittiläisen Alan Glynnin kirjaan The Dark Fields. En ole lukenut kyseistä kirjaa, joten en voi sanoa, kuinka uskollinen elokuva on sille. En voi myöskään sanoa mitään kirjan hyvyydestä. Arvostelen toki kirjan, jos tulen sen joskus lukeneeksi. saatan etsiä sen kirjastosta, mutta mitään suurta innostusta sitä kohtaan minulle ei ole syntynyt. Tarina nimittäin oli ok, muttei mitenkään maailmaamullistava.
Ennen tarkempaa arvostele, käyn elokuvan juonen nopeasti läpi. Eddie Morran (Bradley Cooper) elämä polkee paikallaan. Hän erosi juuri tyttöystävästään, eikä kirjailijan työtkään ota sujuakseen. Siihen on kuitenkin lääke, kirjaimellisesti. Eddie saa nimittäin käsiinsä aivokapasiteettia parantavan NZT-pillerin, jonka avulla vain taivas on rajana. Eddie pääseekin nopeasti maailman huipulle.
Aineella on kuitenkin myös haittapuolensa, sillä kun sen makuun on päässyt, lopettaminen on monin tavoin melkein mahdotonta. Lisäksi aineelle on muitakin ottajia. Rajaton perustuu siis siihen vanhaa ja virheelliseen oletukseen, että ihminen käyttää vain 10-20 prosenttia aivokapasiteetistaan. Väitteen on kumonnut tieteilijä, jos toinenkin. Ajatus on toki mielenkiintoinen.
Vaikka NZT:n vaikutuksen kuvailemiseen käytettiin hyvin paljon aikaa, itse elokuvan juoni kertoo kaiken muun edelle menevästä riippuvuudesta. Pillerin huonot vaikutukset uhkaavat mennä paljon hyvien edelle. Eikä mikään ihme. Onhan käyttäjän kuolema yksi näistä haittavaikutuksista. Joko huumetta haluavan psykopaatin tai itse pillerin vaikutuksesta. Kumpikin on yhtä tappava vaihtoehto.
Noin puoleentoista tuntiin tiivistäminen olisi tehnyt kokonaisuudelle hyvää. Esimerkiksi erästä murhaa käsittelevä sivujuoni on aika turhan oloinen ja loppupuoli ennen viimeistä kliimaksia tuntuu pakotetulta. Lisäksi elokuva lähtee käyntiin hitaammin laisesti, eikä onnistu juuri yllättämään katsojiaan. Siksi voinkin sanoa pitäväni sarjasta enemmän. Minä tosin olen alun perinkin tv-sarjamuodon ystävä.
Noin puoleentoista tuntiin tiivistäminen olisi tehnyt kokonaisuudelle hyvää. Esimerkiksi erästä murhaa käsittelevä sivujuoni on aika turhan oloinen ja loppupuoli ennen viimeistä kliimaksia tuntuu pakotetulta. Lisäksi elokuva lähtee käyntiin hitaammin laisesti, eikä onnistu juuri yllättämään katsojiaan. Siksi voinkin sanoa pitäväni sarjasta enemmän. Minä tosin olen alun perinkin tv-sarjamuodon ystävä.
Elokuvan visuaalinen tyyli on omintakeinen. Maailma näyttää erilaiselta NZT:n kanssa kuin ilman sitä. NZT saa kaiken näyttämään kirkkaammalta, selkeämmältä ja värikkäämmältä, kun taas normaali elämä näytetään nuhjaantuneemmissa sävyissä. Itse pidin tyylistä. Valitettavasti sarjassa, jota olen katsonut vain parin jakson verran, sitä ei ole käytetty lainkaan samalla lailla.Rajaton on mukiinmenevä jännityselokuva. Miksikään faniksi en itseäni kuitenkaan voisi sanoa. Katsoin elokuvan kerran ja se riittää minulle. En kuitenkaan kadu elokuvan katsomista. Siihen perustuvasta sarjasta kiinnostuneiden kannattaakin katsoa elokuva ensin, ehdottomasti. Ilman vaikuttavan roolisuorituksen tehnyttä Bradley Cooperia olisi ollut paljon huonompi.
Itse hahmokaan ei ole huonommasta päästä. Elokuvassa ei olla sorruttu tyypilliseen hyvis-pahis asetelmaan, vaan Morra on ihminen, joka tekee virheitä, mutta myös oppii niistä. Toinen elokuvan onnistuja on Eddien uusia taitoja hyväksikäyttävää finanssigurua näyttelevä Robert De Niro. Hän tosin on jo sen verran veteraani, että näyttelisi hahmoa kuin hahmoa, vaikka unissaan. Muissa näyttelijöissä, saatika hahmoissa ei ole mitään valitettavaa, joskaan he eivät olleet mitenkään erikoisen mieleenpainuviakaan. Ei sillä, että heidän tarvitsisikaan. Kyseessä on kuitenkin varsin lyhyt elokuva, joka kerrotaan melkein vain ja ainoastaan Eddien näkökulmasta. Vain melkein, koska myös Eddien ex-tyttöystävä Lindy (Abbie Cornish) sai jonkin verran ruutuaikaa
Aiheesta on tehty parempikin elokuva, Lucy. Siitä huolimatta Rajaton ei ole elokuva huonommastakaan päästä. itseasiassa se on varsin viihdyttävä katsomiskokemus. Jos elokuva kiinnostaa vähänkin, sille siis kannattaa antaa mahdollisuus. Kolme ja puoli tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti