Katson aina välillä myös animaatioita. Yksi jonkin aikaa sitten nähdyistä on syystäkin kehuttu Inside Out-Mielen sopukoissa. Elokuva saakin nyt arvosteluvuoron. JUONIPALJASTUKSIA LUVASSA!
Inside Out-Mielen sopukoissa kertoo katsojille varsin tutun tarinan. 11-vuotiaan Rileyn maailma mullistuu, kun hän joutuu muutamaan isänsä työn perässä San Franciskoon. Tapahtumalla on monenlaiset seuraukset Rileyn päänsisäiseen maailmaan. Ongelman saa vastattavakseen henkilöllistyneet: Ilo, Suru, Viha ja Inho. Ilon johdolla. Työ osoittautuu yllättävän hankalaksi.
Animaatioiden standardeilla Inside Out – mielen sopukoissa on suoranainen mestariteos. Ei siis ihme, että se voitti, täysin ansaitusti, parhaan animaation Oscarin. Elokuva on oivaltava, hauska, moniulotteinen ja koskettava. elokuva myös sopii kaiken isäisille, vauvasta vaariin. Elokuvan suurin vahvuus on kuitenkin sen perusideassa. Erityisesti mieleen jäi nokkelat oivallukset, joilla selitettiin ihmismielen toimintaa.
Sisällöstäkin löytyy omalaatuisia piirteitä, joskin kliseisiinkin sorruttiin. Riley esimerkiksi inhoaa pinaattia ja pelkää klovneja. Niin kuin suurin osa muistakin koko perheen elokuvien lapsista. Toteutus puolestaan on huippuluokkaa. Maailma on kaunis ja ääninäyttelijät huippuja. Katsoin elokuvan alkuperäiskielellä, joten suomalaisista vastaavista en osaa sanoa mitään. Tuskin heissä mitään vikaakaan on.
Täydellinen elokuva ei sentään ollut, mutta Pixar on luonut niin nokkelan tarinan, että se tavallaan nousee heikkouksiensa yläpuolelle. Varsinkin jos ei kyseenalaista elokuvan logiikkaa turhan tarkkaan. Mielikuvitus kun pitää elokuvaa hyppysissään logiikan jäädessä pelkääjän paikalle. Juonessa ei kuitenkaan ole hevosen mentäviä juonellisia aukkoja, toisin kuin voisi olettaa.
Leffassa kukkii hyvä huumori, joka huvittaa etenkin lopputekstien lomassa. Paras huumoriarvo saadaan menemässä sivuhenkilöiden pään sisälle, ja eläimien. Elokuvan versio kissan aivoista selittäisi kyllä paljon. Valitettavasti vanhempien aivoihin mentäessä elokuva sortuu stereotyyppeihin, ja pahoihin selaisiin. Isä ajattelee pelkästään lätkää ja äiti tapaamaansa gigoloa.
Inside Out-Mielen sopukoissa ansaitsee täydet viisi tähteä, sillä se on paras vähään aikaan näkemäni animaatio.
Inside Out-Mielen sopukoissa kertoo katsojille varsin tutun tarinan. 11-vuotiaan Rileyn maailma mullistuu, kun hän joutuu muutamaan isänsä työn perässä San Franciskoon. Tapahtumalla on monenlaiset seuraukset Rileyn päänsisäiseen maailmaan. Ongelman saa vastattavakseen henkilöllistyneet: Ilo, Suru, Viha ja Inho. Ilon johdolla. Työ osoittautuu yllättävän hankalaksi.
Animaatioiden standardeilla Inside Out – mielen sopukoissa on suoranainen mestariteos. Ei siis ihme, että se voitti, täysin ansaitusti, parhaan animaation Oscarin. Elokuva on oivaltava, hauska, moniulotteinen ja koskettava. elokuva myös sopii kaiken isäisille, vauvasta vaariin. Elokuvan suurin vahvuus on kuitenkin sen perusideassa. Erityisesti mieleen jäi nokkelat oivallukset, joilla selitettiin ihmismielen toimintaa.
Sisällöstäkin löytyy omalaatuisia piirteitä, joskin kliseisiinkin sorruttiin. Riley esimerkiksi inhoaa pinaattia ja pelkää klovneja. Niin kuin suurin osa muistakin koko perheen elokuvien lapsista. Toteutus puolestaan on huippuluokkaa. Maailma on kaunis ja ääninäyttelijät huippuja. Katsoin elokuvan alkuperäiskielellä, joten suomalaisista vastaavista en osaa sanoa mitään. Tuskin heissä mitään vikaakaan on. Täydellinen elokuva ei sentään ollut, mutta Pixar on luonut niin nokkelan tarinan, että se tavallaan nousee heikkouksiensa yläpuolelle. Varsinkin jos ei kyseenalaista elokuvan logiikkaa turhan tarkkaan. Mielikuvitus kun pitää elokuvaa hyppysissään logiikan jäädessä pelkääjän paikalle. Juonessa ei kuitenkaan ole hevosen mentäviä juonellisia aukkoja, toisin kuin voisi olettaa.
Leffassa kukkii hyvä huumori, joka huvittaa etenkin lopputekstien lomassa. Paras huumoriarvo saadaan menemässä sivuhenkilöiden pään sisälle, ja eläimien. Elokuvan versio kissan aivoista selittäisi kyllä paljon. Valitettavasti vanhempien aivoihin mentäessä elokuva sortuu stereotyyppeihin, ja pahoihin selaisiin. Isä ajattelee pelkästään lätkää ja äiti tapaamaansa gigoloa. Inside Out-Mielen sopukoissa ansaitsee täydet viisi tähteä, sillä se on paras vähään aikaan näkemäni animaatio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti