Viihdeuutisia

Netflix laajentaa. Netflixiä voi kohta katsoa myös Ranskassa, Saksassa ja Belgiassa. Netflixillä on asikkaita jo yli 40 maassa, joissa sitä katsoo yhteensä 48 miljoonaa.

Omenista on suunnitteilla tv-sarka.Sarjan nimi olisi Damien ja se keskittyisi aikuiseksi kasvaneeseen Daniem Thorniin, jonha menneisyys vainoaa häntä.
Sarjan puuhamiehenä olisi the walking dead-sarjasrta tuttu Glen Mazzara.

Kansalaiset! Meillä on nyt oikeus vaikuttaa

Vaikka otsikko voisi niin vihjata, en puhu nyt eurovaaleista ja äänestämisestä. Tosin nyt voin huomauttaa, että vain äänestämällä voi vaikuttaa. Nyt puhun EU-tuomioistuimen päätöksestä, joka velvoittaa Googlea poistamaan hakutuloksia hakukoneestaan.

Siis nyt kansalaiset voivat pyytää poistamaan itseään koskevat hakutulokset, jotka ohjaavat vanhentuneeseen tai epäolennaiseen tietoon. Kiitos siitä kuuluu espanjalaiselle miehelle, jonka nimi tuli esiin vielä vuosia myöhemmin. Espanjalaislehti La Vanguardia oli tehnyt vuonna 1998 jutun miehestä jutun, koska hänen omaisuuttaan oli takavarikoitu ja huutokaupattu sosiaaliturvavelkojen perimiseksi. Vielä vähän aikaa sitten juttu löytyi Googlesta. Niinpä mies teki asiasta kantelun, joka johti päätökseen. Tuomioistuimen päätös pohjautuu tulla niin sanottuun oikeuteen tulla "unohdetuksi". Kuitenkin hakutuloksen poistaminen riippuu aina tapauskohtaisesti tiedosta ja sen vaikutuksista henkilön yksityiselämään. Käytännössä tätä oikeutta on käytetty rikoksiin liittyvien linkkien poistamiseen. Hakukoneyhtiö Google on jo

saanut ensimmäiset tietojen poistopyynnöt EU-tuomioistuimen päätöksen jälkeen. Ensimmäisiä pyytäjiä olivat poliitikko, lasten hyväksikäyttökuvien hallussapidosta tuomittu ja lääkäri. Poliitikko haluaisi tulla valituksi uudelleen, niinpä hän pyytää Googlea poistamaan linkin artikkeliin, joka käsittelee hänen toimintaansa virassaan. Pedofiili taas haluaa pyyhkiä pois linkit, jotka viittaavat hänen tuomioonsa. Lääkäri puolestaan vaatii, että hänen potilaaltaan saamat kielteiset arviot poistetaan. He eivät jääneet ainuiksi, esimerkiksi erään julkkiksen lapsi haluaa poistettavan hänen rikostuomioonsa liittyvät linkit ja Veropetoksesta tuomittu haluaa poistaa kaikki linkit, joissa kerrotaan hänen rikoksestaan.

Google itse on pettynyt päätökseen ja yrityksen perustajan Jimmy Walesin mukaan se johtaa sensuuriin. Nyt hakukonejätti on vastustuksestaan huolimatta alkanut kehittää työkalua, jonka avulla käyttäjät voivat pyytää vanhentuneiden tai epäolennaisten tietojen pyytämistä hakutuloksista. Arvioiden mukaan työkalu on toiminnassa kahden viikon kuluttua. Minusta päätös oli hyvä työnhaun ja yksityisyyden kannalta. Ajattele, että olet hakemassa töitä ja työnantaja etsii sinua hakukoneen kautta. Hän saa tulokseksi sinun kännisekoilusi, eikä siksi palkkaa sinua. Kuitenkin se voi johtaa sensuuriin ja suojella rikollisia. Kaiken lisäksi kaikki tieto, on saatu laillisesti, joten miksi sitä pitäisi rajoittaa. Minusta asia ei siis oli kovinkaan yksinkertainen. 

Sodan ensimmäinen uhri: Totuus

Sodan ensimmäiseksi uhriksi on sanottu totuutta, eikä syyttä. Sodan aikana käydään perinteisen sodan lisäksi myös propaganda sotaa. Sotaa, jossa mielikuvat ovat totuutta tärkeämmät.

Asia pitää muistaa juuri nyt, kun sodan uhka leijuu Ukrainan yllä. Varsinkin, kun pelkkä sodan uhka riittää totuuden hämärtämiseen. Totuudet vaihtelevat. Kuten aina totuudet muuttuvat ja liukuvat suhdanteiden ja tulkitsijoiden mukaan. Ei tarvitse kuin miettiä, miltä Krimin tilanne näyttää. Vallitsevan venäläisen totuuden mukaan Krim palasi kotiin ja tapahtui oikeus. Vallitsevan läntisen tulkinnan mukaan Krim anastettiin voimakeinoin ja oikeudettomasti. Se on ollut niin paksuakin, että herättää jo väistämättömän vastareaktionkin; yhä useampi eurooppalainen on alkanut kyseenalaistamaan uutisoinnin ukrainan tapahtumista, ja kyselyiden perusteella esimerkiksi Britanniassa 60% ihmisistä pitää mediaa vääristelevänä ja valhehakuisena. Suomessa hämmennystä on herättänyt Finnbay-verkkosivusto. Yhteisö piilottaa taustansa ja tekijänsä, eikä ole Suomen viranomaisten kirjoissa. Se levittää Suomen politiikasta vääristeltyä tietoa tavalla, joka ulkomailla voi näyttää luotettavalta. Ukrainan kriisissä ei kyse ole vielä sodasta, eikä toivottavasti tulekaan. Propagandasota ovat kuitenkin täydessä käynnissä ja internet tarjoaa siihen harvinaisen tehokkaan aseen.

Kommunistipropagandalla onkin pitkät perinteet. Esimerkiksi Neuvostoliiton pääsensuurielin Glavlit työllisti 70 000 täysiaikaista työntekijää paitsi poistamaan ei-toivottavaa tekstiä myös ”varmistamaan, että oikeanlainen ideologinen väri lisättiin jokaiseen julkaistuun seikkaan”. Lisäksi CIA:n arvion mukaan ulkomaisen neuvostopropagandan budjetti oli 3,5–4 miljardia dollaria. Ei ole muillekaan maille epätyypillistä esittää sodan vaiheet omia etuja palvelevalta kannalta. Historiasta asialle löytyykin monia esimerkkejä, kuten Saksan sotapropaganda ja sodan uhrien vähättely. Syytön ei ole Suomikaan, sillä maan ajatellaan vähätelleen omaa osuuttaan mm. talvisodassa. Lisäksi Suomen yhteys Saksaan on hyvin vähän puhuttu asia. Georgian sodan aikaan 2008 suomalainen media asettautui Georgian puolelle Venäjää vastaan, minkä vuoksi he levittivät väärää tietoa uutisiksi naamioituina.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikki tieto, oli kyseessä melkein mikä aihe tahansa, on tietyn taustaideologian värittämää. Historiallinen "totuus" on valitusta näkökulmasta riippuvainen, ja näitä on paljon. Propagandan levittämiseen on monia keinoja, mm. dokumenttielokuva on synnystään lähtien ollut propagandan palveluksessa. Erilaiset näkemykset sodasta eivät kuitenkaan aina johdu ideologisista erovaisuuksista, vaan myös tapahtumien moninaisuudella on yhteyttä asiaa. Sota ei ole yksinkertainen asia, ei nyt eikä koskaan. Se, miten ihmiset kokivat sodan, miten he pyrkivät siitä selviytymään ja millaisia merkityksiä he sille antoivat, tuovat sodasta toisenlaisen puolen esiin kuin tarkastelemalla vain sitä, millaisia strategisia ratkaisuja sodanjohto teki.

Riskinä digisyrjäytyminen

Nykyään melkein kaikki palvelut ovat netissä, tulevaisuudessa luultavasti kaikki. Onhan se toki kätevää. kaikki palvelut on vain muutaman klikkauksen päästä, mutta entä tietokonetta käyttämättömät? Miten he saavat asiansa hoidettua.

Tietokonemaailmasta syrjään jääneitä sanotaan digisyrjäytyneiksi. Heitä on Suomessa noin miljoona, suurin osa ikäihmisiä. Esimerkiksi 85–89-vuotiaista 11 %:lla on käytössään tietokone ja vain 6 %:lla internet. Ihmisillä on yhtäläiset oikeudet saada palvelua, ainakin periaatteessa. Nykyään tietokonetaitoiset saavat niitä enemmän. Jos sama kehitys kasvaa, voi tietokonetta käyttämättömät jäädä kokonaan ilman. Mitä tämän estämiseksi voidaan tehdä? En itse kannata tietotekniikan kaatamista tai edes sen vähentämistä. Sillä on aikansa ja paikkansa. Digisyrjäytyneitä voidaan auttaa muilla tavoin, esimerkiksi järjestämällä kursseja ja jättämällä myös perinteisiä palveluita. Sellaisia, joita voi käyttää ilman tietokonettakin. Lisäksi meidän tulisi miettiä, mitä kehittämämme teknologia aiheuttaa pitkällä tähtäimellä. Teknologian kehityksessä kannattaa ottaa huomioon myös ne, jotka eivät vielä käytä sitä. esimerkiksi vanhukset ovat erittäin suuri ryhmä. Tähän yksi hyvä keino on helppokäyttöisyyden lisääminen. Toinen keino ehkäistä digisyrjäytymistä, on koulutus. Nykyään lapsille on tietotekniikkaa jo koulussa, minullakin oli aikoinaan, silloin muinaisella 90-luvulla ja 2000-luvun alussa. Lisäksi netin paljeluista pitäisi tiedottaa enemmän. Toimia digisyrjäytymisen estämiseksi on jo tehty. Koulutuksia järjestetään laajalti ja asiaa on alettu tutkimaan.

Kissakaan ei ole syrjäytynyt  tietokoneiden ihmeellisestä maailmasta.

Tietokonetta käyttämättömille on usein siihen syynsä, joista osa paljastuu pelkiksi tekosyiksi. Tietokoneen käyttöä pidetään vaikeana, turhaan. Uskon itse vahvasti, että kaikki siitä kiinnostuneet voivat sen oppia. Ainakin tarpeelliset perusasiat. Tietokoneita pidetään myös kalliina. Tätä en voi kiistää kokonaan, mutta koneet muuttuvat edullisimmaksi koko ajan. Internet-yhteyskään ei ole kallis. Kaiken lisäksi esimerkiksi kirjastosta saa varata netin tunniksi itselleen, vieläpä ilmaisiksi. Internetin palveluita pidetään myös epäluotettavina. Totta on, että virukset ja muut sellaiset ovat aina riski, mutta kaikessa on riskinsä. Jos kävelet pankkiin, voit jäädä auton alle. Lisäksi riskien minimoiminen ei ole kovinkaan vaikeaa. Tietokoneet eivät myöskään aina toimi. Tiedän sen itsekin. Silloin tulee perinteisiä palveluita ikävä.  Esimerkiksi kirja avautuu helposti, se ei lakkaa toimimasta tai vaadi mitään. Viruksiakin voi saada vain välillisesti toiselta käyttäjältä. Tämä on jo toinen syy pitää perinteiset palvelut voimissaan. Se ei kuitenkaan ole mikään syy, olla käyttämättä tietokoneita. Ne voidaan aina korjata ja uusikin on helppo ostaa. Apua saa aina tarvittaessa. jos takuu on vielä voimassa, korjaaminen on lisäksi ilmaista. Kenenkään ei ole tietenkään pakko käyttää nettiä, mutta vakuutan, ettei siitä haittaakaan ole, ainakaan niin paljon ettei hyödyt niitä korjaisi. Kehotankin kaikkia kokeilemaan netin ihmeellistä maailmaa. 

Kissavideot – Netin suola ja pippuri

Kissavideoihin ei netissä oi olla törmäämättä. Ne ovatkin muodostuneet netin ehdottomiksi kestohiteiksi. Miksi? Yksi syy voisi olla se, että koiraihmiset ovat enemmän ulkona. Kissavideot ovat lisäksi lyhyitä, helposti ymmärrettäviä ja söpöjä. Itse oli kissaihminen, mutta koska minulla ei omaa ole, kissavideot toimivat hyvinä korvikkeina. Kissavideot voivat myös olla yllättävän monipuolisia, mukaan mahtuu niin naukuvia kissoja, venytteleviä kissoja kuin leikkiviäkin kissojakin.

Luulitko kissavideoita vain turhaksi ajanviihteeksi? Olet väärässä. Kissavideoiden katselun sanotaan rauhoittavan ihmistä ja vähentävän stressiä. Netin kissavideoilla voi myös luoda uraa ja tehdä rahaa, jos sattuu olemaan suositun kissan omistaja. Suurin osa kissavideoilla ansaituista tuloista tulee oheistuotteista, esimerkiksi Grumpy Catista tehty kirja on pysytellyt kymmenen viikkoa New York Timesin parhaiten myyvien kirjojen listalla. Lisäksi jos työssä on jumi, itse otettu mikroloma kissavideon ääressä voi edistää ongelmanratkaisua. Kultti-ilmiö on levinnyt myös nettiä pidemmälle, sillä maailman ensimmäinen kissavideofestivaali pidettiin Yhdysvalloissa vuonna 2012. Siellä valittiin myös netin sen hetken paras kissavideo, joka kertoi Henri-kissa pohdinnoista. Finaaliin oli valikoitunut 79 videota, joista yli 10 000 festarikävijää valitsi voittajat. Suomessa järjestetään myös oma kissavideofestivaali, Varjokissafestivaali.