Järven neito satukansan selviytymiskamppailun keskipisteessä

Netflixin kuningas Arthurin legendan uusiksi tehneeseen Cursed-sarjaan on ladattu paljon odotuksia. Se ei ehkä ollut ihan niiden arvoinen, mutta varsin hyvä sarja kuitenkin. 

Varoitus: Tämä arvostelu sisältääjonkin verran paljastuksia Cursed-sarjan ensmmäisen kauden juonesta, vaikka olenkin yrittänyt laittaa ne minimiin, ja luonnollisesti myös sitä inspiroineesta kuningas Artturin legendasta!



Kaiken pakanallisen tuhoamiseen pyrkivät uskonnolliset fanaatikot Punaiset paladiinit hyökkäävät mystiseen keijukaiskansaan kuuluvan Nimuen (13 reason Whyn Katherine Langford) kylään. Heidän tappamaksi joutuu myös Nimuen äiti (Catherine Wilson), mutta ei kuitenkaan ennen kuin tämä ehtii antaa tyttärelle tehtävän, viedä hänen omistuksessaan oleva taikamiekka kuninkaan neuvontaja Merlinille (Vikingin Gustaf Skarsgård).

Nimue ottaakin tehtävän vastaan. Apunaan hänellä on muun muassa synnynnäiset taikavoimansa, tapaamansa palkkasotilas Arthur (Devon Terrell) sekä Arthurin keijukaiskansan sortoa vastaan taisteleva sisko Igraine (Shalom Brune-Franklin). Cursed perustuu Frank Millerin ja Tom Wheerelin samannnimiseen sarjakuvaan, joka puolestaan perustuu kuningas Arhurin legendaan.



Kuningas Arthurin legenda kuuluu legendoista eniten kerrottuhin ja siitä löytyykin versio, jos toinenkin. Missään niissä naiset eivät kuitenkaan ole saaneet valokeilaan. Toisin on Netflixin uudessa Cursed-sarjassa. Tämä, Netflixin paksun tuotantobudjetin lisäksi, saikin sarjan erottumaan edukseen tarinasta kerrottujen tarinoiden joukosta.

Tietenkin Cursedista löytyy  "girl powerin" lisäksi muutakin katsomisen arvoista. Sen pääosa on pidettävä, sekä hahmo, että näyttelijä, samoin sivuhahmot. Sarja ansaitsee kiitosta myös monimuotoisuudestaan. Sivuhahmot ovat täynnä eri etnistä alkuperää olevia ihmisiä. Muutenkin sarjan tekijät osasivat asiansa, kameran molemmin puolin.



Niin hyvä kuin Cursed olikin, niin paras kuningas Arthurin legendasta tehty tv-sarja on kuitenkin edelleen BBC:n Merlin. Siitä ei pääse mihinkään. Tämä ei tarkota, että Cursed olisi ollut huono sarja. Itseasiassa siinä  ei  ollut muuta vikaa kuin se sama, joka vaivasi Netflixin toista vähän aikaa sitten tehtyä Warrior Nunniakin. Se ei ole tarpeeksi omaperäinen.

Alkukausi kulki suhteellisen hitaasti, palojen asetellessa niiden oikeille paikoilleen. Suurimmat paukut olivat selvästi jätetty paljon nopeatempoisemmalle ja tapahtumarikkaalle loppukaudelle. Ja seuraavalle kaudelle. Sarja nimittäin jätti tarinan kesken. Se oli riski, toivottavasti kannattava, sillä koskaan ei ole varma, tuleeko toista kautta vai ei.



Sarja ei ujostellut näyttää graafista väkivaltaa. Tämä tuskin tulee yllätyksenä kaikille, jotka ovat Frank Millerin edellisiä töitä, kuten Sin City tai 300, nähneet tai niistä edes kuulleet. Itse pidin käänteestä, varsinkin kuin verellä ei kuitenkaan mässäilty. Sarjassa ei myösköön nähty, toisin kuin useassa lajityyppinsä tuotoksessa, raiskauksia tai muuta vastaavaa.

Päähahmo Nimuen puolelle oli helppo asettua ja hänestä oli helppo pitää. Eikä vähiten siksi, että Katherine Langford oli oiva valinta päärooliin. Niin hyvä, että minua ei edes haitannut, vaikka nuori nainen kärsikin pienoisesta  oman persoonan puutteesta ja jopa ärsyttävyyteen asti viedystä taipumuksesta tehdä impulssiivisia ratkaisuja.



Sivuhahmoista paras oli helposti pidettävä jayhden sarjan kiiinnostavimmista storylineista omaava Igraine. Siitäkin huolimatta, että heti kun sai tietää hänen oikean nimensä eli melko alkukaudesta. Nimuen paras kaveri Pym (Lily Newmark oli koko sarjan samaistuttavin hahmo ja pidin hänestä muutenkin, vaikka hänen storylinensa tuntuikin lähinnä filleriltä.

Arthur oli hyvä hahmo kanssa ja olen kuullut itseäni romanttisimmilta, että yleisesti häntä Nimueta pidetään harvinaisen hyvänä parina. Viimeisissa jaksoissa tarinallaan yllättä myös sankareitamme lähes koko kauden ajan jahtaava Itkevä Munkki (Daniel Sharman). Merlin toimi kanssa, vaikka hän muistuttikin paljon näyttelijänsä toista roolia, Viikinkien Flokia.


Sarjassa myös nähtävä kuningas Uther Pendragon (Sebastian Armesto) ei itse yritä tuhota keijukaiskansaa, toisin kuin Merlinin vastaava, mutta toisaalta hänestä ei myöskään löydy inhimillistä puolta. Isä Garden oli pääpahiksena aika tavanomainen tapaus. Sen sijaan hahmoista vihattavin, reippaalla marginaalilla, oli Punaiseksi Paladiiniksi pyrkivä Iris (Emily Coates).

Tiivistetysti Cursedin ensimmäisestä kausi tarjosi fantasiafaneille paljon nauttimisen arvoista. Eikä olekaan ihme, että se nosti sarjan katsotuimpien Netflixi-sarjojen joukkoon. Neljä tähteä!

Olipa kerran origin: Pimeän olento

Viikko on taas vierähtänyt ja Olipa Kerran seitsemännen jaksonsa. Jakso esittelee nimensä mukaisesti Nimuen. Se myös esittelee alkuperän enemmästä kuin yhdestä asiasta.

Aikaisemmin tapahtunutta: Merlin vangittiin puuhun Pimeän olennon toimesta. Camelotissa Emma yrittää estää itseään tulemasta Pimeän olennoksi, keinolla millä hyvänsä. Kuningas Arthur puolestaan vannoo kostoa.Storybrookessa sankarimme saivat yhteyden Merliniin, joka sanoi Nimuen olevan heidän ainoa mahdollisuutensa päihittää Emma. Emma sai miekkansa kivestä.

Tämän viikkoisissa takaumissa mennään todella kauas. Ensimmäinen niistä sijoittuu noin tuhat vuotta ennen Camelotin syntymää. Aikaa, jolloin Merlin ei vielä ollut kaikkien tuntema velho. Nuori Merlin harhailee aavikolla ystävänsä kanssa, janoissaan. Sitten kuin tilauksesta he löytävät kupin, Graalin maljan. Merlinin ystävä yrittää juoda maljasta. Hän kuitenkin hajoaa tomuksi.

Merlinin ei auta muu kuin seurata perässä. Ystävän kohtalosta huolimatta. Kuolema kuin on lähellä jo muutenkin. Yllätyksenseen Merlin huomaa paitsi olevansa elossa, saneensa myös mahtavia voimia. Hän muuttaa kuivan autiomaan vehreäksi maaksi. Merlin kiittää jumalia ja kohtaus loppuu. Tarkoittaako hän kenties Zeusta ja kumppaneita?

Mistä Graalin maljan Merlinille antamat voimat ovat tarkaan ottaen peräisin? Merlin itse veikkaa jumalia. Kohtaus herätti muitakin kysymyksiä. Esimerkiksi Graalin malja löytyi juuri sopivasti, mikä ei liene sattumaa. Laittoiko joku sen juuri Merlinin tielle? En ole varma, saadaanko kysymyksiin koskaan vastausta, eikä ne ole juonen kannalta tärkeitäkään.

Takaumat jatkuvat vähän lähempänä nykyaikaa, 200 vuotta ennen Camelotia. Silloin Merlin tapasi Nimuen, jonka kylä tuhottiin, joten hän etsii uutta kotia. Merlin rakastuu häneen. Jonkin aikaa myöhemmin Merlin kosii.Hän haluaa elää Nimuen kanssa, mutta asialla on pieni mutta. Hän ei usko hänen ollessa kuolematon. Onneksi suurella velholla on ongelmaan ratkaisu.

Hän suunnitelee muuttavansa itsensä jälleen kuolevaiseksi, mitä minä itse en tekisi kuolemattomana mistään hinnasta. Siihen Merlin tarvitsee Graalin maljaa ja Prometheuksen tulta. Graalin malja löytyykin niin sattumalta Nimuen kylässä. Olihan Graalin maljan etsintä syy kylän tuhoon. Merlin onnistuukin muuttamaan maljan Excarburiksi. Heidät kuitenkin keskeytetään.

Keskeyttäjä oli Nimuen kylän tuhonnut mies. Hän haluaa nyt Graalin maljan haltuunsa. Hän hyökkää Merlinia kohti. Nimue menee kuitenkin tielle. Hän kaatuu. Merlin yrittää puhua pahikselle järkeä. Samaan aikaan Nimue kuitenkin nousee. Nainen oli juonut Graalin maljasta ja hän on nyt kuolematon. Nimue tappaa miehen ja hänestä tulee historian ensimmäinen Pimeän olento. 

Käsi ylös, joka yllättyi siitä, että Nimue on Pimeän olento. En minäkään. Se oli selvää jo kauden alkupäässä. Takaumassa Nimue ei kuitenkaan ole vielä valmis. Hän rikkoo Excarburin kahteen osaan. Merlin ei saa sitä enää koottua, koska taikuus. Hän kuitenkin voi laittaa miekan kiveen ja tehdä toisesta osasta tikarin, jolla Nimueta voisi hallita.

Nyt menen vähäksi aikaa Merliniin hahmona. Itse pidin hänestä, varsinkin nyt kuin hahmo sai inhimillisiä puolia. Samalla mainittakoot, että olin väärässä. Merlin tuskin saa sitä luvattua LGBG-storylinea. Rakastaahan mies Nimueta, naista. Toisaalta, miksei mies olisi bi. Juuri nyt veikkaan kuitenkin storylinen kuuluvan Mulanille. Hänenhän tunteistaan Auroraa kohtaa tiedetään.

Kaiken kaikkiaan takaumat olivat ehdottomasti katsomisen arvoisia. Suorastaan jakson paras osa. Pimeän olennon alkuperä oli ihan hauska tietää, on siitä tulevaisuudessa hyötyä tai ei. Merlinia ja Nimueta ei nähty juuri parina, joten heistä en osaa sanoa juuri mitään. Velhon oppipoikakin nähtiin, pikkupoikana tosin. Kovin suurta osaa hä ei kuitenkaan saanut ja ihan hyvä niin.

Camelot. Merlin lupaa auttaa Emmaa. Siihen hän tarvitsee Prometheuksen tulta, joka löytyisi Nimuen entisen, nyt jo unohtuneen kylän kohdalta. Hän ja Emma menevätkin etsimään sitä. Merlin tarvitsee myös Arthurila olevan puolen Excalburista. He kiipeävätkin kylään, jalkaisin. Siellä Merlin antaa Emmalle ”lainaamansa” Pimeän olennon tikarin, jossa näkyvät nimet alkavat muuttua.

Lopulta se on Nimuen kohdalla. Emma näkeekin naisen, tosin vain oman pään sisällä. Oikea Nimue on missä lie. Merlinkin näkee Nimuen. Suuressa voimassa on myös suuret edut. Merlin sanoikin sen, joskin hieman eri sanoin. Nimue käskee Emmaa tappamaan Merlinin. Emma kuitenkin voittaa tahtojen taistelun ja Merlin jää eloon. Huom: tikarilla hänet voisi tappaa.

Emma saa tulen. Se on Nimuen sisällä. (?) En minäkään ymmärrä. Koska taikuus on jälleen kyseessä. Sen pidemmittä puheitta toiseen tehtävään, Excaliburin varastamiseen kuningas Arthurilta. Tehtävä jäi Davidille, Snow:lle, Reginalle, Koukulle ja Robinille. Viisikko ei kuitenkaan tiedä, miten he tehtävän hoitaisivat, vaikka yksi heistä onkin ammattivaras.

He saavat apua yllättävältä taholta, nimittäin Zelenalta. Hän sanoo, että linnaan on oikotie. Ilman taikuutta hän ei kuitenkaan pystynyt itse käyttämään sitä. Tiedolla on kuitenkin hintansa: Zelena haluaa taikuutensa takaisin. He suostuvat tarjoukseeen ja unohtavat samalla kaikki ne kerrat, jolloin Zelena huijasi heitä. Yllättäen Zelena johdattaakin heidät ovelle. Snow jää vahtiin.

Muut pääsevätkin linaan sisään. He löytävät sekä miekan, että kuningas Arthurin linnan sisältä. Kuningas uhkailee heitä, mutta Regina ei ole peloissaan. Eihän kuningas Arthurilla ole taikuutta. hän ei tiedä, että heidän puhuessaan Zelena karkaa. Snow:lla oli yksi työ. YKSI! Nainen tuleekin auttamaan Arthuria, joka oli antanut hänelle taikuutensa takaisin.

Zelenan petturuus oli ennalta-arvattavissa, jopa vähän yksinkertaisempienkin. Katson teitä, Snow ja Charming! Vaikka jaksan haukkua hahmoja, he itseasiassa olivat vielä parina ekana kautena hyviä. Sellaisia, kuin sankarien kuuluukin. Nyt he saavat harvoin mitään järkevää tekemistä ja senkin he tuppaavat mokaamaan. Olen pahoillani, jos loukkasin jotain hahmojen fania.

Nyt takaisin tarinan pariin. Zelena käyttää Merlinin omaa taikaa velhoa vastaan ja taikoo Excaliburin hallitsemaan Merlinia. Arthur kutsuukin häntä välittömästi. Merlinin ei auta muuta kuin tulla paikalle. Taika siisi toimii. Arthur käskee hänen taikoa sankarimme muualle. Miehen ei auta muu kuin totella. Camelotin osuus loppuu siihen. Siis tältä kertaa, sinne palataan vielä.

Minulla on teoria, jonka kanssa en ole yksin. Entäs jos, Arthur hallitsee edelleen Merliniä ja aikoo käyttää miehen pahaan, jonka Emma aikoo estää. Eihän Rumplekaan tehnyt Pimeän olentona pelkästään pahoja asioita. Oli teoriassa perää tai ei, nyt meille ainakin selvisi lopullisesti, että Merlin ei ole paha. Ainakaan omasta tahdostaan.

Emmasta puheen ollen jakson viimeisessä kohtauksessa hän yhdistää Excalburin, näky-Pimeän olentojen katsellessa. Näky-Pimeän olennot voisivat tarjkoittaa, ettei Emma oli Pimeän olento, ainakaan kokonaan. Toisaalta ne voivat tarkoittaa myös sitä, että Emma on menettämässä järkensä. Kauden lopussa hänelle kannattaisi varata suosiolla pehmustettu selli.

Toinen siihen vihjaava asia on Emman ulkonäkö. Hän näyttää vielä ihmiseltä. Toisaalta niin näytti Rumplekin Storybrookessa, joten se ei kerro vielä mitään. Kolmas vihe taas voi tarkoittaa, mitä vain: Emma kuuli mielessään Merlinin varoituksen ennen miekkaan koskemista. Hän varoitti nuorta Emmaa koskemasta miekkaan. Emma ei kuitenkaan totellut, joten se siitä.

Jaksolla oli omat huonot ja hyvät puolensa. Se muun muassa näytti itse päähenkilöitä liian vähän, jälleen kerran. Onko sarja jo kyllästynyt heihin? Lisäksi PimeänEmma storyline saisi jo mennä. Hän ei ole mielenkiintoinen pahis, ei sitten millään. Toisin kuin jakson valopilkku Zelena. Hän on pahis, jota rakastaa vihata. Sen huomasi erityisesti tässä jaksossa.

Sarja kärsii kuitenkin paljon edellistä vakavammasta ongelmasta. Nimittäin sekavasta aikajanasta. Ongelma on tullut esiin aikaisemminkin, mutta se korostuu vielä tällä kaudella. Onhan sillä menossa kolme eri tarinaa samaan aikaan. Itse ymmärrän sen jokseenkin. Seuraanhan aiheeseen liittyviä arvosteluja sun muita. Satunnainen katsoja on kuitenkin eri asia

Tiivistetysti: Hyvin taustaa, liian vähän päätarinaa. Minulla ei ole kuitenkaan suurempia harmin aiheita. Jakso oli aika keskitasoa. Neljä tähteä. Seuraavalla viikolla jaksoja näytetään poikkeuksellisesti kaksi, joista ensimmäisessä nähdään Emma käyttää miekkaa. Toisessa menemme Meridan, Mulanin ja Rubyn matkaan. Toivottavasti se luvattu LTGB-storyline nähdään vihdoin.