Seksuaalivähemmistöt Varjojen kaupungissa

Fktiossa näkyy nykyään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä enemmän kuin koskaan ennen. Homoseksuaalisuus on kuitenkin vielä tietyllä tavalla tabu, siitä ei välttämättä puhuta muuten kuin huumorin ja fiktiivisten esitysten varjolla. Vaikka suunta on positiivinen, heitä on fiktiossa silti liian vähän, varsinkin nuortenkirjoista. Asia on tärkeä, koska mitä enemmän eri vähemmistöt saavat näkyvyyttä ja vielä ns. normaalista poikkeamattomana hahmona, sitä paremmin ihmisten suuntautumiset vähemmistöihin muuttuu positiivisempaa suuntaa. Tämä taas parantaisi eri vähemmistöjen asemaa ja sillä tavalla vähentää heidän syrjintäänsä. Jos taas et tiedä, miksi tämä on hyvä asia, sinun ei kannata lukea tätä blogia enää pidemmälle. Nyt haluan nostaa esille nuortenkirjan, joka erottuu seksuaalivähemmistöjen kuvaamisessa edukseen: Cassandra Claren Varjojen kaupungit- sarjan. Siinä on muitakin hahmoja seksuaalivähemmistöistä, mutta niistä näkyvämpiä ovat mm. Alec Lightwood ja Mangus Bane, joilla on kirjoitettu rakkaussuhde. Mangus on itse asiassa bi eli hän tuntee vetoa sekä naisiin, että miehiin.  Hän on kirjoittanut myös suomentamattomia kirjasarjoja. Keskityn Varjojen kaupungit - trilogiaan, koska tunnen sen parhaiten. Muita en ole ainakaan vielä lukenut. Kuitenkin Cassandran kirjissa esiintyy ainakin myös yksi naispari.Hän suunnittelee myös transhahmoa.Kirjailija tuntee henkilökohtaisesti LBGT- ihmisiä, mikä on varmasti yksi tärkeä syy niiden esiintymiseen kirjassa.

Ensimmäiseksi haluan sano, että kunnioitan Cassandra Claren suoraselkäisyyttä. Myös muissa, kuin seksuaalivähemmistöihin liittyvissä asioissa, esimerkiksi Mangus Banen näyttelijän piti olla aasialainen, niin kuin kirjassakin. En tiedä pystyisinkö samaan, varsinkaan jos minulle tarjottaisiin elokuvasopimusta, mutta jotakin hahmojen ominaisuuksia, kuten sukupuolta, rotua tai seksuaalista suuntautumista, pitäisi sen takia muuttaa. Toiseksi, pidän hahmojen esittelystä. ne eivät ole pelkkiä homohahmoja, vaan hahmoja, jotka vaan sattuvat tuntevan seksuaalista vetoa miehiin. Kyseinen ominaisuus ei siis ole kovinkaan silmiinpistävä, eikä hahmoja esitetä stereotyyppisesti. Minusta kirjoja voidaan pitää jonkinlaisena mallina, mitä tulee eri vähemmistöjä edustavien hahmojen kirjoittamiseen. Cassandra Claren kirjoja voi toki suositella muutenkin, mm. Nälkäpelien tapaisten nuortenkirjojen ystäville. Se ei kuitenkaan poista sen arvoa myös tasa-arvoisuuden edistämisessä.Esi sii ole mikää ihme, että Cassandra on saanut hahmoistaan paljon hyvää palautetta, joita voi käydä lukemassa hänen blogissaan http://cassandraclare.tumblr.com/. Toki hän on saanut paljon myös negatiivista palautetta, mutta niihin hän kirjoitti suoraan, että jos joku ei lue kirjaa homoseksuaalisten hahmojen takia, hän ei jää heitä kaipaamaan.