Olipa kerran

Olipa kerran-sarja kertoo meille tutuista Disneyn satuhahmoista, jotka on kirottu meidän aikaamme sekä Pahan Kuningattaren toimesta. He eivät muista olleensa joskus satuhahmoja, vaan heillä on uudet nimet ja identiteetit.

Sarjan päähenkilö on Emma Swan, jonka elämä muuttuu, kun hänen adoptioon antamansa poika, kymmenvuotias Henry koputtaa hänen ovellensa. Emma vie Henryn tämän kotiin, Storybrookiin, jonne satuhahmot on kirottuja jota Paha Kuningatar, oikealta nimeltään Regina hallitsee pormestarina tyrannin ottein. Emmalle selviää, että pormestari on Henryn adoptio äiti ja että Henry uskoo kaupungin olevan täynnä satuhahmoja. Emma jää kaupunkiin varmistamaan Henryn hyvinvointia, mistä Regina ei pidä. Henry yrittää saada Emman uskomaan satuhahmoihin ja siihen, että Emma on Pelastaja, joka ennustuksen mukaan murtaa kirouksen. Sarjan muiden hahmojen aikaisemmasta elämästä satumaailmassa kerrotaan takaumilla, jotka kulkevat meidän maailman tapahtumien ohella.

Minua sarjassa ärsyttää jatkuva adoptiovanhemman ja biologisen vanhemman vastakkainasettelu. Mikä tekee Emmasta Henryn oikean äidin kun Regina kasvatti pojan vauvasta asti? Muutenkin hyvisten ns. paremmuus askarruttaa välillä. Hekin ovat tehneet virheitä sarjan varrella, mutta silti heidät ikään kuin nostetaan jalustalle. Positiivista sarjassa on siinä kuultava pahisten puoli tarinasta. Katsojan kannattaa pitää silmällä erityisesti Reginaa ja Mr. Goldia, joka tunnetaan satumaailmassa Tittelintuurena. Mielestäni he ovat sarjan kiinnostavimmat henkilöt, ja heidän hahmonsa tuntuvat olevan kaikkein moniulotteisimpia. Varsinkin Reginaa esittävä Lana Parilla on aivan uskomaton.

 Suosittelen vilkaisemaan sarjaa telkkarista ennakkoluulottomalla asenteella. Sen juonenkäänteet ovat olleet sopivan dramaattisia ja yllättäviäkin ja päähahmoihin on jo ehtinyt kiintyä. Sarjassa on esitelty paljon mielenkiintoisia hahmoja, paikkoja ja esineitä.