Sarjamurhaajat ovat kiehtoneet meitä kautta aikojen, minkä
vuoksi niistä on tehty lukuisia kirjoja, elokuvia ja tv-sarjoja. Sarjamurhaajia
käsittelevät fiktiiviset teokset voidaan karkeasti jakaa kahteen kategoriaan:
kauhuun ja rikokseen. Syy sarjamurhaajien suosioon on ilmeinen: Kaikki mikä on
kammottavaa, on kiinnostavaa. Kaikki kiinnostava puolestaan myy hyvin. Sarjamurhaajatarinat
muuttuvat genrestä riippuen. Kauhussa sarjamurhaaja on aivan erilainen hahmo
kuin rikollisuutta käsittelevissä teoksissa. Kauhussa sarjamurhaaja on usein
varsin anonyymi tappajahahmo, eikä poliisilla ole suurta merkitystä
sarjamurhaajajahdissa, mutta rikoksia käsittelevät teokset keskittyvät yleensä
poliisin näkökulmaan. Niissä näytetään, kuinka poliisit ratkaisevat kirjassa,
sarjassa tai elokuvassa esitetyn rikoksen. Sarjamurhaajat on oikeastikin
olemassa, mikä tekee niistä aiheena erittäin pelottavan. Monet kauhutarinat
perustuvatkin tositarinaan, kuten Tappajahai, Manaaja ja Psyko. Myös ehkä
maailman tunnetuin todellinen sarjamurhaaja, Viiltäjä Jack, esiintyy lukuisissa
kirjoissa ja elokuvissa. Toinen käytetty tosielämän sarjamurhaaja on Zodiac - tappaja.
Näille yhteistä on se, ettei kumpaakaan koskaan löydetty.
Itse pidän eniten tv-sarja Dexteristä, joka kertoo vain
toisia murhaajia tappavasta sarjamurhaajasta. Kuuluisin fiktiivinen
sarjamurhaaja lienee kuitenkin Punainen Lohikäärme, Uhrilampaat, Hannibal ja
Nuori Hannibal kirjoista sekä niihin perustuvissa elokuvista tuttu Hannibal
Lecter. Kyseiselle sarjamurhaajalle on tehty myös oma Hannibal - niminen tv-
sarja, joka sijoittuu ajalle, jolloin Hannibal oli vielä poliiseja auttava oikeuspsykiatri.
Kauhu sopii genrenä täydellisesti sarjamurhaajille ja siksi niitä esiintyykin
kauhuelokuvissa pilvin pimein, kuten Painajainen Elm Streetillä leffojen Freddy
Krueger ja Halloween - elokuvien Michael Myers.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti