Taistelu ravintoketjun herruudesta

Eläinten vallainkumouksesta kertova Zoo alkoi Subilta viime viikon tiistaina. Miltä sarja vaikuttaa? Arvosteluni perustuu vain ja ainoastaan First Blood-nimiseen pilottijaksoon.

Zoo perustuu James Pattersonin samannimiseen kirjaan, jossa niin vapaat kuin eläintarhaankin suljetut eläimet alkavat hyökkäillä ihmisten kimppuun tuntemattomasta syystä. Sarja seuraa amerikkalaista turistiopasta Jackson Ozia (James Wolk) ja hänen parasta kaveriaan Abraham Kenyattan (Nonso Anozie), jotka elävät rauhallista elämää Afrikassa. 

Jacksonin oman käden kautta kuolleella isällään on teoria eläinten käyttäytymiseen liittyen. Sitä ei kuitenkaan oteta vakavasti, ei ennen kuin leijonat tappavat bussilastillisen turisteja. Turisteista selvisi vain ranskalaisleidi Chloe (Nora Arnezeder). Abrahamin serkun leiriinkin hyökättiin, mutta leiriläisten kohtalo on kuitenkin vielä tuntematon. 

Leijonat riehuvat myös Los Angelesissa, jossa pedot tappavat kolme ihmistä, joista yksi on heitä pennusta saakka hoitanut eläintarhan työntekijä. Asiaa tutkii sarjan toinen päähenkilö eli salaliittoteorioidensa takia potkut saanut toimittaja Jamie Campbell (Kristen Connolly), joka saa apua ihmisistä piittämättömalta eläinlääkäriltä Mitch Morganilta (Billy Burke).

Jo ensimmäinen jakso sisälsi teorioita mysteerin ratkaisusta. Yksi niistä on teoria, jonka mukaan leijonat saatuivat huonosta ruuasta. Suuremmassa mittakaavassa siinä ei ole mitään järkeä. Safarin leijonat eivät syö pahojen suuryritysten ruokia, saatika muut ihmisiä tappamaan tulevat eläimet. Ratkaisu tuskin onmuutenkaan ihan niin ilmiselvä. Voi kyllä olla väärässäkin.

Näin ensikatsomalta sarja vaikuttaa mielenkiintoiselta, vaikka vältyinkin koukuttumiselta. Sarja kun ei näytä tuovan lajitypilleen mitään uutta. Dialogi oli kliseistäö ja hahmot toistavat samoja vanhoja latuja, joskin uskon ainakin viimeiseksi mainittujen paranevan. Yleensä sarjoissa hahmot syventyvät ja samalla parantuvat ajan myötä. Eiköhän niin käy Zoossakin.

Idea on kuitenkin hyvä ja ensimmäisen jakson perusteella toteutuksessakaan ei ole hirveästi valittamista. Mielenkiintoinen idea on koristeltu kauniilla ihmisillä ja maastoilla, eikä huumoriakaan ole unohdettu. Sen lisäksi sarja on tarkoitettu kevyksi viihteeksi ja sellaiseksi oikein onnistunut, niinpä sarjaa ei kannata ottaa liian vakavasti.

Turhan veristä sisältöäkään ei tarvitse pelätä. Ihmisten kuolemiakaan ei näytetty mitenkään erityisen yksityiskohtaisesti. Pilotti jäikin yllättävän kesyksi, vaikken sitä heikkohernmoiselle suosittelisikaan, varsinkin, jos kyseinen yksilö omistaa lemmikkieläimen. Se oma Musti tai Mirri voi vaikuttaa sarjan katsomisen jälkeen yllättävän pelottavalta.

Yleensä tämän tapaisissa mysteerisarjoissa arvoitus salataan liian pitkään, eikä se juuri koskaan ole odotuksen arvoinen. Waynard Pines toi siihen mukavan poikkeuksen. Ainakin vielä tässä vaiheessa niin voi tehdä tämäkin. Mysteeri on pääasia, ei lisä, joten toivottavasti en joudu pettymään. Ainakin pilotin perusteella ratkaisu ei ole ilmiselvä, joten toivoa on. 

Zoon ensimmäinen jakso jätti, hyvän pilotin tapaan, monia kysymyksiä auki, sen ison lisäksi. Kuten, mitä puussa parveilevat kissat suunnittelevat. Se selvinnee pian, eikä ole mitään mukavaa. Muffini ja kummppanit kaipaavat verta. Minua kiinnostaa myös se, miten eri storylinet sulautuvat yhteen. Nykyisen tilanteen valossa ratkaisu ei selviä ihan heti.

Zoo on katsomisen arvoinen sarja, ainakin minun mielestäni. Se vaukuttaa tarpeeksi kiinnostavalta, jotta voisin katsoa sitä enemmänkin, ainakin muutaman jakson verran. Sarjassa on paljon hyvää, mutta myös jotain huonoa, ainakin toistaiseksi hyvät riittävät korvaamaan huonot. Saa nähdä, onko näin myös vastaisuudessa. Neljä tähteä.