En juurikaan katso Raamattuun perustuvia elokuva. Tein kuitenkin poikkeuksen Darren Aronofskyn Noah-elokuvan kohdalla. Onhan se saanut jonkin verran huomiota maailmalla.
Noahin tarina on tuttu jo pyhäkouluakoista. Jumala on lopen kyllästynyt ihmiskuntaan ja syystäkin. Niinpä hän päättää tuhota koko maailman tulvan alle. Hän antaa kuitenkin maailmalle toisen mahdollisuuden lähettämällä Noah-nimiselle miehelle (Russell Crowe) näyn. Miehen pitää rakentaa arkki, johon hän kerää perheensä ja kaksi jokaista eläinlajia.
Jos tämä ei kuulosta houkuttelevalta, en ihmettele. Tarina kun on kuultu jo niin moneen kertaan, monena eri versiona. Uskonolinen lähde tuokin elokuvaan oman haasteensa. Paikoin tuntuu, kuin katsoisi pyhäkoulua varten laadittua opetuselokuvaa. Varsinkin takaumissa, jossa tuttuja Raamatun tarinoita kerrataan. Visuaalisesti hienolla tavalla tosin.
Noahin tarina on tuttu jo pyhäkouluakoista. Jumala on lopen kyllästynyt ihmiskuntaan ja syystäkin. Niinpä hän päättää tuhota koko maailman tulvan alle. Hän antaa kuitenkin maailmalle toisen mahdollisuuden lähettämällä Noah-nimiselle miehelle (Russell Crowe) näyn. Miehen pitää rakentaa arkki, johon hän kerää perheensä ja kaksi jokaista eläinlajia.
Jos tämä ei kuulosta houkuttelevalta, en ihmettele. Tarina kun on kuultu jo niin moneen kertaan, monena eri versiona. Uskonolinen lähde tuokin elokuvaan oman haasteensa. Paikoin tuntuu, kuin katsoisi pyhäkoulua varten laadittua opetuselokuvaa. Varsinkin takaumissa, jossa tuttuja Raamatun tarinoita kerrataan. Visuaalisesti hienolla tavalla tosin.
Ilokseni voin kuitenkin luvata, että elokuva ei pelkää lisätä tarinaan jotain uutta. Se ei tosiaankaan pysy uskollisena raamatun tarinalle, vaikka tietyt elementit on sieltä otettukin. Se onkin suututtanut sekä fundamentalistikristityt että muslimit. Nooa kuin kuluu myös islamin uskon profeettoihin. Jumala läsnä, joten elokuva ei ole suunnattu ateisteillekaan.
Noah:ia voisikin pitää tutkielmana ihmisten pahuudesta ja siitä, miten heidän itsekkyys aiheuttaa. Sekä siitä, onko ihmisten oikeus käyttää luontoa, miten haluaa. Nykyään, ilmastonmuutoksen alla, ajankohtaisesta aiheesta. Noahin mielestä ihminen on osa luontoa eikä sellaisena eläimiä arvokkaampi. Hän on jopa kasvissyöjä. Ihmisten tappamista tämä ei kuitenkaan estä.
Elokuvan tulkinta Nooasta on hyvin erillainen erilainen. Hän on ihmisiä vihaava, kyyninen ja hyvin toimintasankarimainen. Hän on myös täynnä uskonnollista kunniantuntoa. Liiaksikin. Häntä voisikin pitää totuutta itseoikeutetukseen pitäväksi uskonnolliseksi kiihkoilijaksi. Ihmistyypiksi, jota niin maltillisten uskovaisten kuin ateistienkin on vaikea sietää.
Noah:ia voisikin pitää tutkielmana ihmisten pahuudesta ja siitä, miten heidän itsekkyys aiheuttaa. Sekä siitä, onko ihmisten oikeus käyttää luontoa, miten haluaa. Nykyään, ilmastonmuutoksen alla, ajankohtaisesta aiheesta. Noahin mielestä ihminen on osa luontoa eikä sellaisena eläimiä arvokkaampi. Hän on jopa kasvissyöjä. Ihmisten tappamista tämä ei kuitenkaan estä.
Elokuvan tulkinta Nooasta on hyvin erillainen erilainen. Hän on ihmisiä vihaava, kyyninen ja hyvin toimintasankarimainen. Hän on myös täynnä uskonnollista kunniantuntoa. Liiaksikin. Häntä voisikin pitää totuutta itseoikeutetukseen pitäväksi uskonnolliseksi kiihkoilijaksi. Ihmistyypiksi, jota niin maltillisten uskovaisten kuin ateistienkin on vaikea sietää.
Valitettavasti muut hahmot jäävät hänen varjonsa. Siitäkin huolimatta, että näyttelijöinä toimii sellaiset nimet kuin Anthony Hopkins, Jennifer Connelly ja Emma Watson. Se tuskin on näyttelijöiden syytä. Hahmot vaan on kirjoitettu liian yksiulotteisesti. Pienemmistä rooleista nyt puhumattakaan. Siksi kukaan ei jaksa välittää ihmiskunnan kohtalosta.
Sen sijaan elokuvan pahis Tubla-Kain (Ray Winstone) on toista laatua. Hän uskoo, että eläinkunta on luotu yksinomaan ihmisten ravinnoksi ja ihmiset saavat hyödyntää luontoa, miten haluavat. Minusta pahis oli hyvä lisä, mutta olisin tehnyt hänestä piirun verran mustavalkoisemman. Vastuuhan hän sentään ihmisten joukkotuhoa. Itsekkäistä syistä, mutta silti.
Sen sijaan elokuvan pahis Tubla-Kain (Ray Winstone) on toista laatua. Hän uskoo, että eläinkunta on luotu yksinomaan ihmisten ravinnoksi ja ihmiset saavat hyödyntää luontoa, miten haluavat. Minusta pahis oli hyvä lisä, mutta olisin tehnyt hänestä piirun verran mustavalkoisemman. Vastuuhan hän sentään ihmisten joukkotuhoa. Itsekkäistä syistä, mutta silti.
Elokuva on visuaalisesti erittäin näyttävä. Varsinkin suuri Taru Sormuksen Herrasta tyylinen taistelukohtaus. Ihan tosi. Siinä on “enttejäkin”, ennen enkeleitä olleita kivi-jättiläisiä. Myös vedenpaisumus näyttivät hienoilta. Katsoin elokuvaa kotisohvalta, joten voin vaan kuvitella, miltä se näyttäisi 3D lasit päässä. Tuskin se olisi kuitenkaan tuonnut siihen mitään kauhean olennaista.
Nykyajan mittapuulla elokuva ei ollut pitkä, jonkin verran oli kaksi tuntia, mutta elokuvasta olisi saannut helposti myös lyhyemmänkin ilman minkään tärkeän pois jättämistä. Elokuva esimerkiksi lähtee käyntiin turhan hitaasti. Varsinkin kuin melkein kaikki katsojat tietävät, miten siinä tulee käymään. Toista puoliskoakin olisi voinut pätkiä vähentämällä arkisssa kökkäämistä.
Noah tuo raikkaan tuulahduksen vanhaan tarinaan, tai historialliseen tapahtumaan. Riippuu vähän, mihin uskoo. Se on myös elokuvana viihdyttävä. Se on kuitenkin kaukana täydellisestä. Kolme tähteä.
Nykyajan mittapuulla elokuva ei ollut pitkä, jonkin verran oli kaksi tuntia, mutta elokuvasta olisi saannut helposti myös lyhyemmänkin ilman minkään tärkeän pois jättämistä. Elokuva esimerkiksi lähtee käyntiin turhan hitaasti. Varsinkin kuin melkein kaikki katsojat tietävät, miten siinä tulee käymään. Toista puoliskoakin olisi voinut pätkiä vähentämällä arkisssa kökkäämistä.
Noah tuo raikkaan tuulahduksen vanhaan tarinaan, tai historialliseen tapahtumaan. Riippuu vähän, mihin uskoo. Se on myös elokuvana viihdyttävä. Se on kuitenkin kaukana täydellisestä. Kolme tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti