FBI-akatemiassa kuhisee

Tajusin juuri, että minulta puuttuu arvostelut kahdesta jokunen aika sitten loppuneesta uudesta sarjasta: Quanticosta ja Blindspotista. Päätin aloittaa hieman paremmasta Quanticosta. 

Juonipaljastuksia taas luvassa! Lue siis omalla vastuulla. Yritän kuitenkin pitää ne mnimistä, joten uskoakseni tätä tekstiä voi lukea ennen sarjan katsomistakin. 

Alex Parrish (Priyanka Chopra) valmistui vähän aikaa sitten vaativasta FBI-akatemiasta, Quanticosta. Työelämä alkaa kuitenkin hyvin epäsuotuisissa merkeissä, sillä nainen lavastetaan satoja ihmisiä tappaneen pommi-iskun tekijäksi. Niinpä naisen tavoitteeksi jää puhdistaa maineensa. Se onnistuu vain löytämällä oikea tekijä, samalla kuin yrittää välttää kiinnijäämistä entisten kollegoidensa käsiin.

Hän tietää vain sen, että kyseisen iskun tekijä on ollut Quanticossa samaan aikaan hänen kanssaan. Se ei tee hänen tehtävästään yhtään helpompaa, sillä kaikkien Quanticossa opiskelevien, ja miksei opettavienkin luurangot riittäisivät ainakin yhden hautausmaan täyttämiseen. Näitä luurankoja päästään selvittämään takaumien muodossa, jotka sijoittuvat koko koulutuksen ajaksi. 

Onko tekijä karismaattinen etelän neito Shelby Wyatt (Johanna Braddy), FBI-agentin pettymykseksi jäänyt poika Caleb Haas (Graham Roghers), toisiaan esittävät kaksoset Nimah ja Naima Amin (Yasmine Al Massri), juutalainen salaperäisen menneisyyden omaava Simon Asher (Tate Ellington) vai kenties entinen merisotilas Ryan Booth (Jake McLaughlin)? Vai joku ihan muu? Vaikka Alex itse?

Quanticoa on vertailtu Greyn anatomiaan ja muihin Shonda Rhimeksen sarjoihin. Sille onkin annettu vaihtoehtoisia nimiä, kuten ”How to Get Away With Terrorism” ja ”Grey’s Academy”. Ymmärrän vertauksen oikein hyvin, sillä sarjoissa on jotain samaa. Siitäkin huolimatta, että Rhimes ei ole ollut missään tekemisissä Quanticon tekemisen kanssa. Quanticossa on silti jotain omaakin.

Vaikka olenkin kriitikoiden kanssa samaa mieltä, niin minulle tuli Quanticosta mieleen eräs toinen saman kanavan sarja, Olipa Kerran. Genre on ehkä eri, mutta tyylistä löytyi paljon samaa. Varsinkin runsaan takaumien käytön suhteen. Niitä käytetään kummassakin sarjassa runsaasti. Minkään muun sarjan suoraksi kopioksi Quanticoa ei kuitenkaan voi sanoa. Siinä on jonkin verran omaakin.

Se muistuttaa kyllä muita sarjoja, muttei yhtään enempää kuin muutkaan uudet sarjat. Juoni ei ehkä ollut omaperäisin mahdollinen- Omaperäisyys ei kuitenkaan ole niin tärkeää kuin se, miten tarina kerrotaan. Quantico onnistuikin kertomaan tarinan taiten. Se sai minut kiinnostumaan Alexista ja hänen kohtalostaan. Ja sarjan perusmysteeristä eli siitä, kuka paljastuukaan pommi-iskun tekijäksi.

Quanticolla oli kaksi suurta vahvuutta: Ensimmäinen, ja se tärkeämpi, niistä oli karismaattinen pääosanesittäjä. Bollywood-tähti ja entinen Miss Maailma Chopra sai tehtyä hahmostaan helposti miellyttävän katsottavan. Muukin kuin ulkonäkönsä puolesta. Häntä olikin helppo kannustaa. Plussana mainittakoon vielä, että Alex oli Amerikan intialainen. 

Toinen vahvuus olikin fiksu takaumien käyttö. Takaumat eivät ole enää mitenkään uusi asia. Itseasiassa niitä on käytetty kyllästymiseen asti. Aina niihin ei olisi edes tarvetta. Quatico teki asiassa poikkeuksen. Takaumat olivat tärkeä osa sarjaa, ei pelkästään turhaa täytettä. Niistä selvisi paljon päätarinan kannalta tärkeää ja tarjosivat siitä pienen hengähdystauon. Päätarina kuin äityi välillä aika hektiseksi.

Olen luetellut lähinnä sarjan huonoja puolia. Nyt on huonojen aika. Niitäkin sarjassa riittää, onneksi vähemmän kuin hyviä. Yksi huonoista puolista oli hahmojen suuri lukumäärä, niistä oli melkein mahdoton pitää lukua. Toinen huono puoli liittyy sarjan kestoon. se olisi ollut paljon parempi, jos siinä olisi ollut vain kymmenkunta jaksoa, korkeintaan kolmetoista. Ei sillä, että nytkään huono olisi ollut.

Päähenkilö Alex Parrish oli hahmoista paras. Niin kuin tulikin jo mainittua. Pidin myös Simonista sekä Nimah ja Raina Aminista). Hahmoista tylsimpiä olivat perusmies Ryan (Jake McLaughlin) ja kultalusikka suussa syntynyt kuuluisan FBI-agentin poika Caleb Haas (Graham Rogers). Eniten inhosin viinaanmenevää ja Alexiin ihastunutta Liamia (Josh Hopkinsin). Jo ennen lopun yllätyskäännettä. 

Muut eivät nousseet mitenkään erityisesti esiin paremmuudellaan tai huonoudellaan, vaikka kaikista löytyi yllättäviä puolia, niin kuin tämän tyyppiseen sarjaan kuuluukin. Toki aina voi kysyä, miten noin synkkiä salaisuuksia omaavat oikein ovat päässet FBI:hin. eikö niillä ole aika tarkka valintaprosessi? Ei FBI:hin nyt kuka tahansa voi päästä. Vai olenko muka väärässä?

Loppuratkaisu onnistui yllättämään. Se myös kävi järkeen. Ja samalla päätti sarjaa koskevan mysteerin. Sarjasta tulee toinenkin kausi, joka keskittyykin CIA:n salaisuuksiin. En nyt suorastaan voi sanoa odottavani kautta, mutta katson sen melko varmasti. Minulle jäi sarjasta sen verran hyvä maku suuhun. Itseasiassa parempi kuin seuraavaksi arvostelemastani Blindspotista.

Kokonaisuudessaan Quantico oli erinomainen sarja. Ehdottomasti toisen kautensa arvoinen. Sanoinkin joskus, että se oli paras uusi sarja sitten iZombien. Sen jälkeen on tullut muutama erinomainen sarja, joten en tiedä pitääkö tämä enää paikkansa. Annan sarjalle kuitenkin Neljä ja puoli tähteä.