Pikkukaupungin pappi taivaallisten asioiden äärellä

AMC on tullut tutuksi huippusuositusta The Walking Dead sarjasta. Nyt arvioin yhtiön uusimman sarjan, juuri ensimmäisen kautensa lopettaneen Peacherin. JUONIPALJASTUKSIA LUVASSA!

Preacher seuraa teksasilaisen Annville-nimisen pikkukaupungin pappi Jesse Custeria (Dominic Cooper). Mikään hyvä pappi Jesse ei ole. Hän juo, pelaa uhkapeliä, eikä oikein jaksa välittää seurakunnastaan muutenkaan. Hän omaa lisäksi hyvin hämärän menneisyyden, johon kuuluu muun muassa ex-tyttöystävä, taparikollinen Tulip (Ruth Negga), joka yrittää saada Jessen takaisin pahalle tielle.

Hänen rauhallinen, joskin viinan kyllästämä elämänsä muuttuu salaperäisen voiman tunkeutuessa miehen sisään. Voima antaa Jesselle kyvyn saada ihmiset tekemään tahtonsa mukaan. Pappi aikookin selvittää, mistä oikein on kysymys. Hän saakin apua irlantilaisvampyyri Cassidyltä (Joe Gilgun). Tilannetta ei paranna se, että hän saa vastaansa salaperäiset ”Valtion agentit” (Tom Brooke ja Anatol Yusef).

Preacher perustuu köyhästi samannimiseen Garth Ennisin ja Steve Dillonin sarjakuvaan. Lähdeteos ei ole minulle ennestään tuttu, Preacher-sarjakuva. Tiedän kuitenkin sen, että tv-sarja alkoi paljon ennen sarjakuvaa. Kyseessä olikin jonkinlainen esiosa. Sen takia sarja oli pienoinen pettymys joillekin sarjakuvan faneille. Itse olen jäävi sanomaan asiasta suuntaan tai toiseen. 

Preacheria voisi pitää tyylilajinsa mallikelpoisena teoksena, vaikka kyseinen tyylilaji ei ole ihan selvillä. Ainakin tunnelmaltaan sarja lähestyy länkkäreitä. Tyyli ei kuulu suosikkeihini, minkä vuoksi sarja ei yllä suosikkeihini. Kyseessä on toki vain omat mieltymykseni. Pidin kyllä sarjasta. Se on hyvä, jos ei suorastaan erinomainen. Sarjassa oli luonnollisesti myös omat vikansa.

Niistä suurin oli helppo löytää. Kaupunkilaiset kuvattiin nimittäin aika yksiulotteisesti. He olivat punaniskastereotyyppejä, ilman omaa persoonaansa. Ongelma on tuttu monista elokuvista ja tv-sarjoista, ja miksei kirjoistakin, mutta Preacherissä se kuitenkin korostui tavallista enemmän. Sarjasta äityi myös välillä liian hidastempoiseksi makuuni.

Oman suunnan löytämiseen meni luvattoman kauan aikaa. Sitä voi pitää myös sarjan hyvänä puolena. Ainakaan sarja ei ollut turhan ennalta-arvattava. Yleensä tiedän aina, mihin suuntaan sarja on menossa ja se pilaa osan katselunautinnosta. Sitä paitsi mitä edemmäksi sarjassa mentiin, sitä paremmiksi se muuttui. Siksi olen valmis antamaan anteeksi monta alkukauden epäkohtaa. 

Juoni oli kohtuullisen mielenkiintoinen. Pidin sarjan, mustaakin mustemmasta huumorista. Se toi hyvän lisän sarjaan. Niin myös Jessen ja Cassidyn orastava ystävyys. Siitäkin huolimatta, että Jesse äityi välillä erittäin rasittavaksi. Syitä siihen kuitenkin selitettiin hyvin, niin kuin kuuluukin. Toinen ongelmani muuten kiinnostavan Jessen kanssa oli se, ettei hän käyttänyt uutta voimaansa mitenkään tehokkaasti.

Toteutus ei onneksi kuulunut näihin epäkohtiin. Näyttelijät onnistuivat rooleissaan erityisesti S.H.i.e.l.D:in agenteista tuttu Ruth Negga. Muutenkin sarjan laatu oli The Walking Deadin luokkaa eli erittäin hyvä. Ainakaan mikään ei pistänyt erityisesti silmään. En ole countrymusiikin ystävä, joten sarjan en ollut innoissani sarjan musiikista. Sarjan tunnelmaan se kuitenkin sopi. 

Cassidy oli hahmona hauska. Samoin lempihahmokseni päässyt Tulip. Onneksi näillä kaksi pääsivät vuorovaikutukseen keskenään. Jotkin muutkin hahmot saivat positiivisen kehityksen, kuten aluksi tylsältä vaikuttava Emily, ”Valtion agentit” Fiore ja DeBlanc, sarjan ihmispahiksen oikeakäsi Donny Schenck (Derek Wilson) sekä yllättävän älykäs seriffi Hugo Root (W. Earl Brown).

Sympaattinen Eugene (Ian Colletti) puolestaan muuttui hieman vähemmän sympaattiseksi, kun syy hänen naamansa epämuodostumiseen. En paljasta sitä tässä, vaikka kyseessä ei suuri juonipaljastus olekaan. Eniten kaupungin vaikutusvaltaisinta miestä, lihanvalmistamon omistaja Odin Quinncannonia (Jackie Earle Haley). Hänellekin annettiin jonkin verran inhimillisyyttä.

Hyväksi se ei hahmoa kuitenkaan tehnyt. En myöskään välittänyt sivussa olevasta Cowboyn, sarjakuvassa Saint of Killer (Graham McTavish), tarinasta. Onneksi sen merkitys paljastuu loppujaksossa. Mies ei suinkaan ole sarjassa turhaan. Hänestä tuleekin kuitenkin vaikuttava pahis toiseen kauteen, ainakin ensimmäisellä kaudella näkemäni perusteella. 

Pidin sarjan lopusta. Finaalijakso ei ehkä ollut yhtä räiskettä, mutta siitä löytyi draamaa sitäkin enemmän. Varsinkin lopussa, jossa pyyhittiin pöytä tyhjäksi varsin nopeasti. Alkukin oli hyvä. Kuinka mini sarja aloittaa viimeisen jaksonsa laskemalla, kuinka kauan Jumalan tulemiseen oikein on. Minulle jäikin kaudesta hyvää maku suuhun ja toisesta kaudesta odotan vieläkin parempaa.

Preacher-sarjakuvaa on sanottu olevan mahdotonta toteuttaa näyteltyyn muotoon. Sarja osoitti kuitenkin epäilijöiden olleen pahasti väärässä. Neljä ja puoli tähteä.