Foxin minisarja Wayward Pinesin piti jäädä yhteen tuotantokauteen. Sarjan saamaan suosion myötä siitä tehtiin kuitenkin myös toinen tuotantokausi. Arvostelen sen nyt seuraavaksi.
Sarjan juonesta voisi kertoa vaikka kuinka kauan, mutta keskityn enemmänkin arvostelupuoleen. Niinpä selitin sen vain pähkinäkuoressa. Luvassa on jälleen juonipaljastuksia, joten lue omalla vastuulla.
Niinpä Pilcher päästi Abbiet otukset kaupungin ulkopuolella pitäneen muurin sisään. Lopulta sekä Pilcher, että Burke menettivät henkensä ja johto siirtyi kaupungissa syntyneistä lapsista koostuva ”Ensimmäiselle sukupolvelle” ja erityisesti tehtävään koulutetulle Jason Higginsille (Tom Stevens. Hän hallitseekin Wayward Pinesia rautaisella otteella oikean kätensä Kerryn (Kacey Rohl) kanssa.
Wayward Pines perustui alun perin Blake Crouchin trilogiaan, mutta toinen kausi meni täysin uusille urille. Edes päähenkilö ei ole sama. Nyt se kunnia kuului kirurgi Theo Yedlin (Jason Patric). Muitakin muutoksi tehtiin. Esimerkiksi abbieille annettiin entistä enemmän inhimillisiä piirteitä, kun ensimmäisellä kaudella heitä kuvattiin lähinnä hirviöiksi. Muutos toikin tarpeellisen ulottuvuuden sarjaan.
Pidin Wayward Pinesin ensimmäisestä tuotantokaudesta, paljonkin. Yksi kausi olisi kuitenkin riittänyt hyvin. Varsinkin, kuin pidin sen lopusta. Toinenkaan kausi ei ollut huono, vaikka se turha olikin. Se ei päässyt läheskään samalle tasolle ensimmäisen kauden kanssa, mutta huonoksi siitä ei voi sentään haukkua. Itseasiassa se oli enemmän kuin katsottava.
Kaudella oli myös suuria vahvuuksia. Niin muihin sarjoihin kuin ensimmäiseen kauteensa nähden. Niistä tärkein oli telepaattisia voimia omaavan Abbiekuningatar Margarethin (Rochelle Okoye), joka antoikin koko rodulleen sen kipeästi kaipaaman kolmannen ulottuvuuden ja oli samalla koko sarjan pidettävin hahmo. Muutenkin naishahmot pääsivät loistamaan kaudella. Onneksi.
Kaudella nähtiin myös sarjan ehdottomasti paras jakso, ”Time Will Tell". Siinä näytettiin Margaretin ja Theon yrityksiä ymmärtää toinen toisiaan, mutta se ei edes ollut jakson paras osa. Se kunnia kuului takaumille, joissa mentiin aikaan, jolloin kaikki nukkuivat vielä kammioissaan. Pääosan saikin kammion kunnostuksesta vastannut tiedemies C.J. Mitchumille (Djimon Hounsou).
Nämä hyvät puolet riittävät melkein korvaamaan huonot. Melkein. Suurin huono henkilöityi Jasonin muodossa. Hän ei millään pystynyt korvaamaan Pilcherin jättämää aukkoa. Ongelma oli sama kuin Theonkin kohdalla. Hahmolta puuttui tarvittava karisma. Sentään Kerry vaikutti mielenkiintoiselta, mutta häntä nähtiin aivan liian vähän. Niinpä hahmoon oli vaikea kiintyä.
Pilcher oli paljon parempi ja ennen kaikkea ymmärryttävämpi roisto. puoli sai uusien hahmojen muodon. Theosta jo mainitsinkin, mutta uusi johtaja Jason ei ollut sen parempi. Hänen olisi pitänyt olla kauden pelottava, mutta myös jokseenkin ymmärrettävä roisto, mutta nyt mies onnistui vain ärsyttämään katsojia. Sentään hänen oikea kätensä, Kerry vaikutti kiinnostavamalta.
Waynard Pinesin toinen tuotantokauden ei tehnyt suurta vaikutusta, mutta siitä löytyi myös paljon positiivista. Minä ainakin viihdyin sen parissa. Kolme tähteä. Sarjasta tulee ehkä kolmaskin tuotantokausi. En odota sitä innolla, mutta luultavasti katson sen silti. Siis jos se ylipäätään tehdään.
Sarjan juonesta voisi kertoa vaikka kuinka kauan, mutta keskityn enemmänkin arvostelupuoleen. Niinpä selitin sen vain pähkinäkuoressa. Luvassa on jälleen juonipaljastuksia, joten lue omalla vastuulla.
4000-luvulla ihmiskunta on kehittynyt melkein eläinten tasolle taantuneiksi abbeiksi. Onneksi David Pilcher (Toby Jones) oli syväjäädyttänyt tuhansia 2000-luvun ihmisiä Wayward Pinesin kaupungin. Niinpä ihmiskunnalla on vielä mahdollisuus selvitä. Viime kaudellla asia selvisi myös kaupungin epätietoisille asukkaille, kiitos Ethan Burken (Matt Dillon).
Niinpä Pilcher päästi Abbiet otukset kaupungin ulkopuolella pitäneen muurin sisään. Lopulta sekä Pilcher, että Burke menettivät henkensä ja johto siirtyi kaupungissa syntyneistä lapsista koostuva ”Ensimmäiselle sukupolvelle” ja erityisesti tehtävään koulutetulle Jason Higginsille (Tom Stevens. Hän hallitseekin Wayward Pinesia rautaisella otteella oikean kätensä Kerryn (Kacey Rohl) kanssa.Wayward Pines perustui alun perin Blake Crouchin trilogiaan, mutta toinen kausi meni täysin uusille urille. Edes päähenkilö ei ole sama. Nyt se kunnia kuului kirurgi Theo Yedlin (Jason Patric). Muitakin muutoksi tehtiin. Esimerkiksi abbieille annettiin entistä enemmän inhimillisiä piirteitä, kun ensimmäisellä kaudella heitä kuvattiin lähinnä hirviöiksi. Muutos toikin tarpeellisen ulottuvuuden sarjaan.
Pidin Wayward Pinesin ensimmäisestä tuotantokaudesta, paljonkin. Yksi kausi olisi kuitenkin riittänyt hyvin. Varsinkin, kuin pidin sen lopusta. Toinenkaan kausi ei ollut huono, vaikka se turha olikin. Se ei päässyt läheskään samalle tasolle ensimmäisen kauden kanssa, mutta huonoksi siitä ei voi sentään haukkua. Itseasiassa se oli enemmän kuin katsottava.
Samaa voisi sanoa myös Theosta, jolta puuttui Ethanin karisma täysin. Muuten mies oli kyllä enemmän tai vähemmän Ethanin kaltainen, liikaakin. Jopa miesten parisuhdedraamasta löytyi jotain samaa. Hahmona Rebecca (Nimrat Kaur) kyllä voitti kevyesti Ethan Burken vaimon Theresan (Shannyn Sossamon), mutta valitettavasti hänen storylinensa ei ollut yhtään parempi.
Kaudella oli myös suuria vahvuuksia. Niin muihin sarjoihin kuin ensimmäiseen kauteensa nähden. Niistä tärkein oli telepaattisia voimia omaavan Abbiekuningatar Margarethin (Rochelle Okoye), joka antoikin koko rodulleen sen kipeästi kaipaaman kolmannen ulottuvuuden ja oli samalla koko sarjan pidettävin hahmo. Muutenkin naishahmot pääsivät loistamaan kaudella. Onneksi.
Kaudella nähtiin myös sarjan ehdottomasti paras jakso, ”Time Will Tell". Siinä näytettiin Margaretin ja Theon yrityksiä ymmärtää toinen toisiaan, mutta se ei edes ollut jakson paras osa. Se kunnia kuului takaumille, joissa mentiin aikaan, jolloin kaikki nukkuivat vielä kammioissaan. Pääosan saikin kammion kunnostuksesta vastannut tiedemies C.J. Mitchumille (Djimon Hounsou).
Kauis olikin ollut paljon parempi, jos C.J. olisi ollut sen päähenkilö. Varsinkin alkukaudesta hyvä aika meni Theon tutustuessa uuteen ympäristöönsä. Jaksossa päästiin seuraamaan myös ihmisten tuhoa, vähä vähältä. Aina C.J.n herätessä maailma oli yhä enemmän sekaisin. Jaksossa nähtiin jopa muutosvaiheessa oleva abbie, joka vaikutti yhä melkein ihmiseltä.
Nämä hyvät puolet riittävät melkein korvaamaan huonot. Melkein. Suurin huono henkilöityi Jasonin muodossa. Hän ei millään pystynyt korvaamaan Pilcherin jättämää aukkoa. Ongelma oli sama kuin Theonkin kohdalla. Hahmolta puuttui tarvittava karisma. Sentään Kerry vaikutti mielenkiintoiselta, mutta häntä nähtiin aivan liian vähän. Niinpä hahmoon oli vaikea kiintyä.
Pilcher oli paljon parempi ja ennen kaikkea ymmärryttävämpi roisto. puoli sai uusien hahmojen muodon. Theosta jo mainitsinkin, mutta uusi johtaja Jason ei ollut sen parempi. Hänen olisi pitänyt olla kauden pelottava, mutta myös jokseenkin ymmärrettävä roisto, mutta nyt mies onnistui vain ärsyttämään katsojia. Sentään hänen oikea kätensä, Kerry vaikutti kiinnostavamalta.
Luettelin juuri sarjan vahvuuksia ja heikkouksia. Nyt onkin vuorossa ” meh”-osuus eli kaikki, johon minulla ei ollut vahvaa mielipidettä. Niihin kuului sarjan toteutukseen liittyvät seikat, jotka eivät poikenneet suuresti genren vastaavista. Sekä hyvässä, että pahassa. Vain Kerrya näyttelevä Hannibal-sarjassa Abigail Hobbsia näytellyt Kacey Rohl.
Waynard Pinesin toinen tuotantokauden ei tehnyt suurta vaikutusta, mutta siitä löytyi myös paljon positiivista. Minä ainakin viihdyin sen parissa. Kolme tähteä. Sarjasta tulee ehkä kolmaskin tuotantokausi. En odota sitä innolla, mutta luultavasti katson sen silti. Siis jos se ylipäätään tehdään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti