Uusi vampyyrisarja Van Helsing tulee ruutuun vasta syksymmällä. Syfy kuitenkin lähetti sen pilotin jo etukäteen. Nyt kerron, miltä sarjan ensimmäinen jakso oikein vaikutti.
Sarjan vampyyreillä ei ole mitään tekemistä nykyaikana romantisoituihin versioihinsa. He muistuttavat enemmän zombeja. Sarja luonnollisesti sovi heikkohermoisille. Luvassa on toinenkin varoitus. Tässä tekstissä on juonipaljastuksia Van Helsing-sarjan ensimmäisestä jaksosta. Lue omalla vastuulla.
Vampyyrit ovat pop-kulttuurissa jo varsin kulutettu aihe. Dracula-kirjoista tuttu vampyyrintappaja Van Helsing puolestaan ei niinkään. Hänestä on kuitenkin tehty muutamia versio, joista tunnetuin liene vuonna 2004 valmistunut Van Helsing-elokuva. Siinä nimikkoroolia näytteli Hugh Jackman. Van Helsing-sarja kertoo kuitenkin aivan uuden tarinan.
Sarja esittelee siis Abraham Van Helsingin eli alkuperäisen Van Helsingin, sukulaisen. Se ei siis vain vaihda hahmon sukupuolta, kuten jotkin nettikeskustelijat näyttävät luulevan. Juuri hahmon sukupuoli sai minut ajattelemaan jotain Wynonna Earpin tai Buffy Vampyyrintappajan tyylistä. Kuinka väärässä olinkaan. Minulle tuli sarjasta enemmänkin mieleen The Strain. En tiedä vielä, onko se hyvä vai huono asia.
Katson vielä muutaman jakson ennen kuin muodostan mielipiteeni koko sarjasta. Tai päätän, katsonko koko tuotantokauden. Nyt keskitynkin vain pilottijaksoon. Olen kuullut, että sarjasta kannattaa katsoa neljä jaksoa ennen mielipiteen muodostamista. Olen erimieltä. Kaksi riittää, joskus yksikin. Miksi kuluttaisi aikaa enempään. Televisio kun on täynnä laadukkaita sarjoja, eletäänhän television toista kulta-aikaa
Nyt siihen arvosteluosuuteen. Pilottijakson perusteella sarja on katsottava, ei juuri muuta. Mitään uutta ja ihmeellistä siinä ei ole, mutta tarvitseeko kaikessa ollakaan. Pilotti teki tehtävänsä, ainakin osittain. Yleensä niiden tarkoitus on saada katsojat koukuttumaan sarjasta. Van Helsingin kohdalla näin ei käynyt. Katson kuitenkin toisenkin jakson, joten en todellakaan vihannutkaan sarjaa.
Pidin jakson verta ja suolenpätkiä säästelemättömästä tyylistä jaa siitä, että se ei tosiaankaan pelännyt olla raaka. Tämän tyyppisen sarjan ei pidäkään. Suurin syy tunnelmaan tuli itse pääpahiksista eli vampyyreistä. Ne olivatkin paljon perusteinisarjaa pelottavampia kaikessa epäinhimillisyydessään. Heissä piili myös sarjan ehdottomasti suurin heikkous.
Vampyyrit kuvastavat ihmisten synkimpiä haluja, mikä tekee heistä niin kiehtovia. He saalistavat varjoissa ja iskevät kun ihminen sitä vähiten odottaa. Sarjan vampyyrit kuitenkin saattoivat Draculan häpeään. Ne olisi voinut vaihtaa zombeiksi ilman, että mikään juonellinen seikka kärsisi. Asialla oli plussapuolensakin. Nyt niiden tappamistaan voi katsoa ilman tunnontuskia, olivathan ne eläinten tasolla.
Itse Vanessa jäi pienoiseksi pettymykseksi. Hän ei vaikuttanut mitenkään jännittävältä päähahmolta, mutta ehkä mielipiteeni hänestä vielä muuttuu. Sitä paitsi kyllä vieläkin kerran viikossa voi katsoa. Samaa voisi sanoa Axelista. Heidän kumppanuudestaan voisi saada ajan kanssa hyvänkin. Muut hahmot ei tullut vielä tarpeeksi esiin, sillä pilotin fokus oli pääkaksikossa.
Toivon, että ainakin Vanessa pääsisi pois tukikohdasta. Joskus sarjoissa jokin tapahtumapaikka saa ikonisen rooliin. Tukikohta ei kuulunut niihin paikkoihin. Eikä tule kuulumaankaan, jos ihmeitä ei tapahdu. Sitä paitsi maailmaa, saatika Vanessan kadonnutta tytärtä, on hankala pelastaa lukittujen ovien takana. Kaikki toiminta kuin tapahtuu sen seinien ulkopuolella.
Van Helsing voisi olla paljon parempikin, mutta huono se ei ole missään tapauksessa. Ihan keskiarvoa paremmaksi se ei kuitenkaan yllä. Kehotan silti katsomaan sarjasta pilotin ennen sen totaalista tyrmäämistä. Kaksi ja puoli tähteä.
Vampyyrit ovat pop-kulttuurissa jo varsin kulutettu aihe. Dracula-kirjoista tuttu vampyyrintappaja Van Helsing puolestaan ei niinkään. Hänestä on kuitenkin tehty muutamia versio, joista tunnetuin liene vuonna 2004 valmistunut Van Helsing-elokuva. Siinä nimikkoroolia näytteli Hugh Jackman. Van Helsing-sarja kertoo kuitenkin aivan uuden tarinan.
Vuosi 2019. Verenhimoiset vampyyrit ovat vallanneet maailman, vieläpä vain kolmessa vuodessa. Ihmiskunta on tuhoutumisen partaalla. Heillä on yksi toivo, koomassa maannut Vanessa Van Helsing (Kelly Overton). Häntä vartioi merijalkaväen sotilas Axel (Jonathan Scarfe), jonka tukikohta täytyy pian hänen pelastamistaan ihmisistä. Hänellä ja selviytyjillä on kuitenkin erimielisyytensä, eikä ongelmilta ei voi välttyä.
Sarja esittelee siis Abraham Van Helsingin eli alkuperäisen Van Helsingin, sukulaisen. Se ei siis vain vaihda hahmon sukupuolta, kuten jotkin nettikeskustelijat näyttävät luulevan. Juuri hahmon sukupuoli sai minut ajattelemaan jotain Wynonna Earpin tai Buffy Vampyyrintappajan tyylistä. Kuinka väärässä olinkaan. Minulle tuli sarjasta enemmänkin mieleen The Strain. En tiedä vielä, onko se hyvä vai huono asia.Katson vielä muutaman jakson ennen kuin muodostan mielipiteeni koko sarjasta. Tai päätän, katsonko koko tuotantokauden. Nyt keskitynkin vain pilottijaksoon. Olen kuullut, että sarjasta kannattaa katsoa neljä jaksoa ennen mielipiteen muodostamista. Olen erimieltä. Kaksi riittää, joskus yksikin. Miksi kuluttaisi aikaa enempään. Televisio kun on täynnä laadukkaita sarjoja, eletäänhän television toista kulta-aikaa
Nyt siihen arvosteluosuuteen. Pilottijakson perusteella sarja on katsottava, ei juuri muuta. Mitään uutta ja ihmeellistä siinä ei ole, mutta tarvitseeko kaikessa ollakaan. Pilotti teki tehtävänsä, ainakin osittain. Yleensä niiden tarkoitus on saada katsojat koukuttumaan sarjasta. Van Helsingin kohdalla näin ei käynyt. Katson kuitenkin toisenkin jakson, joten en todellakaan vihannutkaan sarjaa.
Pidin jakson verta ja suolenpätkiä säästelemättömästä tyylistä jaa siitä, että se ei tosiaankaan pelännyt olla raaka. Tämän tyyppisen sarjan ei pidäkään. Suurin syy tunnelmaan tuli itse pääpahiksista eli vampyyreistä. Ne olivatkin paljon perusteinisarjaa pelottavampia kaikessa epäinhimillisyydessään. Heissä piili myös sarjan ehdottomasti suurin heikkous.
Vampyyrit kuvastavat ihmisten synkimpiä haluja, mikä tekee heistä niin kiehtovia. He saalistavat varjoissa ja iskevät kun ihminen sitä vähiten odottaa. Sarjan vampyyrit kuitenkin saattoivat Draculan häpeään. Ne olisi voinut vaihtaa zombeiksi ilman, että mikään juonellinen seikka kärsisi. Asialla oli plussapuolensakin. Nyt niiden tappamistaan voi katsoa ilman tunnontuskia, olivathan ne eläinten tasolla.Itse Vanessa jäi pienoiseksi pettymykseksi. Hän ei vaikuttanut mitenkään jännittävältä päähahmolta, mutta ehkä mielipiteeni hänestä vielä muuttuu. Sitä paitsi kyllä vieläkin kerran viikossa voi katsoa. Samaa voisi sanoa Axelista. Heidän kumppanuudestaan voisi saada ajan kanssa hyvänkin. Muut hahmot ei tullut vielä tarpeeksi esiin, sillä pilotin fokus oli pääkaksikossa.
Toivon, että ainakin Vanessa pääsisi pois tukikohdasta. Joskus sarjoissa jokin tapahtumapaikka saa ikonisen rooliin. Tukikohta ei kuulunut niihin paikkoihin. Eikä tule kuulumaankaan, jos ihmeitä ei tapahdu. Sitä paitsi maailmaa, saatika Vanessan kadonnutta tytärtä, on hankala pelastaa lukittujen ovien takana. Kaikki toiminta kuin tapahtuu sen seinien ulkopuolella.
Van Helsing voisi olla paljon parempikin, mutta huono se ei ole missään tapauksessa. Ihan keskiarvoa paremmaksi se ei kuitenkaan yllä. Kehotan silti katsomaan sarjasta pilotin ennen sen totaalista tyrmäämistä. Kaksi ja puoli tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti