Satuhahmot Storybrookea ja taikuutta pelastamassa

Olipa Kerran-sarja lopetti juuri viidennen kautensa. Katsoin sen jo kauan aikaa sitten, mutta arvoastelu on vain viivästynyt, monestakin syystä. Nyt arvostelen kauden loppuhuipentuman.

En kerro läheskään niin tarkkaan viimeisten jaksojen tapahtumista, kuin aikaisemmissa arvosteluissani. Keskityn lähinnä arvosteluosuuteen. Otan tietenkin taas tapani mukaan yksittäisiä tapahtumia esiin, joten luvassa on rutkasti juonipaljastuksia. Niin kauden viimeisistä jaksoista kuin koko kaudestakin.

Vaikka annan luonnollisesti lopuksi jonkun loppukaneetin koko kaudesta, tämä arvostelu keskittyy enimmäkseen kauden kolmeen viimeiseen jaksoon nimeltään: "Last Rites", "Only You" ja "An Untold Story". Jaksoista ensimmäinen lopetti Alamaailma-storylinen. Kaksi viimeistä jaksoa sisälsi puolestaan kauden kaksiosaisen finaalin eli ne sulkivat aukinaisia langanpäitä ja esittelivät uuden uhka. 

Ennen viidennen kauden päättymistä sankarimme olivat kovan haasteen edessä: Heidän piti voittaa Jumala Haades. He onnistuivatkin tehtävässään. Jopa niin hyvin, että Zeus päästi palkinnoksi Koukun takaisin elävien kirjoihin. Haadeksen onnistui kuitenkin sitä ennen tappaa Robin Hoodin, mikä tuottaa mahdollisesti ongelmia. Tuleeko Reginasta taas Paha Kuningatar?

Haadeksen voittamisen jälkeenkään lepäämiseen ei ole aikaa. Rumplel yritti käyttää olymposlaista kristallia omien voimiensa kasvattamiseen. Hän tarvitsisi voimia pelastaakseen Bellen unikirouksesta. Sankarimme saivat estettyä yrityksen, mutta ongelmat eivät loppuneet siihen. Henry vei kristallin Rumplelta ja lähti Violetin kanssa retkelle, jonka ainoa tarkoitus taukuuden poistaminen maailmasta. 

Onhan se tuottanut hänen perheelleen paljon pahaa. Henryn toimet pakottavat niin Emman, Reginan kuin Rumplenkin lähtemään poikansa. Vain kahdella edellä mainituissa oli hyvät mielessään. Muillakin sankareilla oli kädet täynnä työtä. He joutuivat itselleen vieraaseen maailmaan, autettuaan Camelotin asukkaat omaan maailmaansa. Heidän pitää keksiä, miten pääsisi takaisin kotiin.

Aloitan arvostelun jaksosta, joka näytettiin järjestyksessään ensimmäisenä eli Last Ritesistä. Luonnollisesti. Ensimmäiseksi hyviin puoliin. Pidin siitä, että Arthur kuoli jaksossa, tehden silti vielä oman osansa Hadeksen tuhoamisessa. Pidin myös siitä, että Zelena oli se, joka tappoi Hadeksen. Ei-perinteiset sankarit ovat toki pelastaneet päivän ennenkin. En muista edes, milloin viimeksi se kunnia kuului Charmingeille.

Sitten huonompiin. En varsinaisesti kuulunut Robini faneihin, mutta en minä häntä tappaakaan halua. Eikö Regina saa koskaan onnellista loppua? Asia oli päinvastoin Koukun kohdalla. Minulla ei ole mitään häntä vastaan, mutta miksi hänet piti saada välttämättä takaisin. Varsinkin niin epäuskottavalla tavalla. odotin, että se olisi tapahtunut vasta kauden finaalin lopussa, muuten asia ei yllättänyt minua millään lailla.

Nyt finaalijaksoihin. Arvostelen ne yhdessä, sillä ne keskittyvät omaan, muusta kaudesta erillisen tarinaansa. Tietenkään sarjan tekijät eivät ole unohtaneet aikaisemmin tapahtuneita asioita, vaikka katsojasta joskus niin tuntuukin. Ainakin jo vähän turhankin kriittisten sellaisten. Tekijöiden puolesta on sanottava, että sarja on pyörinyt lian pitkään, jotta kukaan voisi muistaa kaikkea siinä tapahtunutta.

Toinen sarjaan liittyvä valituksen aihe sen taipumus kierrättää samoja tarinoita yhä uudestaan ja uudestaan. Käytännössä samalle juonelle laitetaan joskus vain uudet vaatteet, kuten keisarille konsanaan. En puolustele tätä mitenkään. Itseasiassa päinvastoin. Se on ehdottomasti sarjan huonoimpia puolia. Siitä voisi tulla vaikka miten hyvä, jos sarjan tekijät vaivaantuisivat keksiä jotain ennen näkemätöntä.

Merkittävintä kauden finaalijakoissa oli uppo-outo Kertomattomien Tarinoiden Maan, (englanniksi The Land of Untold Stories. Sieltä tulee muun muassa kuudennen kauden uhka: Steam punk-versio Jekyllistä ja Hydestä. Pidän ideasta. Jekyll ja Hyde on syystäkin klassikko. Pelkään vain, että sarja ei onnistu tuomaan sille oikeutta. Sarjan historian tuntien se ei olisi mikään ihme.

Maailmassa on kyllä paljon potentiaalia, sillä sen avulla voitaisiin käsitellä melkein mitä klassikkotarinaa vaan. Toivon vaan, että käsittely on oikea sana, ei suinkaan teurastus. Niin kuin kävi kauden suurimmaksi pettymykseksi osoittautuneen Kuningas-Arthurin-tarinan kohdalla. Minua ei haitannut, vaikka Arthur olisikin paha. Se haittaa, ettei hän ollut sellaisena mitenkään kiinnostava. 

Mitä tulee Herculeksen tarinaan? Sitä käsiteltiin vain yhdessä jaksossa, mikä oli liian vähän. Varsinkin, kun Hercules-elokuva on syy, minkä vuoksi olymposlaiset jumalat otettiin joukkoon tummaan. Tai oikeammin vaaleaan. Sarjaa on kritisoitu siitä, että reilusti suurin osa sen hahmosta ovat valkoihoisia ja poikkeuksetkin tuppaavat jäämään pahasti syrjään tarinasta. Pidän kritiikkiä oikeutettuna.

Itse päätarina, ei uuteen maailmaan liittyvä, tarjosi taikuutta, harvinaisen huonoa päätöksen tekoa, Emman ja Reginan yhteisen automatkan, lisää taikuutta, yllättäviä ja vähemmän yllättäviä juonenkäänteitä sekä imelääkin imelämpi loppuratkaisu. Eli ei siis mitään uutta auringon alla. Se ei ole välttämättä paha asia. Juuri kyseisiä asioita sarja osaa tehdä parhaiten.

Henry ei ole koskaan ollut ärsyttävämpi. Tiedän, että on teini, mutta ei sekään kaikkea oikeuta. Myös Reginan sisäinen kamppailu alkaa käydä vanhaksi, vaikka se saikin lopulta erikoisen päätöksen. En ole varma, mitä mieltä olen käänteistä. Toisaalta saamme taas nähdä Pahan kuningattaren. Jee! Toisaalta käänne sotii kaikkea sitä vastaan, mitä sarja yrittää viestittää.

Käsitelläänpä asiaa hetkisen. Sarjan perusideana oli esittää satuhahmot inhimillisinä. Kukaan ei siis ole kokonaan hyvä tai kokonaan paha. Se, että hyvän ja pahan puolen voi erottaa, sotii tätä näkemystä vastaan. Sitä paitsi se lähettää väärän viestin. Ei ihminen voi paeta vastuuta, sanomalla että paha puoli sen teki. Toivottavasti Regina tajuaa jossain vaiheessa, että paha puolikin on erottamaton osa häntä.

Nyt teen vielä pienen yhteenvedon Olipa Kerran viidennestä kaudesta. Minusta se oli sarjan huonoin. Sillä oli myös hetkensä, mutta niitä olisi pitänyt olla enemmän. Varsinkin kuin kausi alkoi suurin lupauksin. Niin DarkSwan storyline kuin Alamaailma osoittautuivat pettymykseksi. Sen sijaan pahiksena Haades oli harvinaisen herkullinen. Pahiksista puheenollen. Coraakin oli kiva nähdä.

Pidin myös Rubyn ja Dorothyn tarinasta, vaikka siihen käytettiinkin turhan vähän aikaa. varsinkin kuin ottaa huomioon sen markkinointiin käytetty aika. Tietenkin oli hyvä myös nähdä sellaisia legendaarisia hahmoja, kuten Zeus tai Merlin. Samoin tietää vähän enemmän Pimeän olentojen taustasta. En myöskään inhonnut Meridaa ja kumppaneita, vaikka he saivatkin suhteellisen vähä tekemistä sarjasta.

Viidennen kauden kolme viimeistä jaksoa olivat aika perus Olipa Kertaa. Niin hyvässä kuin pahassa. Annan niille neljä tähteä. Kausi ansaitsee vain kolme ja puoli. Toivottavasti kuudes kausi osoittautuu paremmaksi.