tiistai 9. elokuuta 2016

Superroistot supersankarien saappaissa

Roistot yhdistyvät isompia roistoja vastaan-asetelma on muun muassa Likaisesta tusinasta ja Guardians of Galaxystä tuttu. DC teki siitä oman versionsa Suicide Squad-elokuvan myötä.


Varoitus: Tämä arvostelu sisältää jonkin verran juonipaljastuksia. Yritän kuitenkin pitää ne minimissä. Voit siis lukea sen, oli elokuva katsottuna tai ei. Lue kuitenkin omalla vastuulla.

Superman on kuollut. Amanda Waller (Viola Davis) pelkää, että viittasankarin tilalle tuleva superihminen ei omaa samanlaisia periamerikkalaisia arvoja. Koska muitakaan ei ole tarjolla maailman pelastajaksi, hän päättää koota tiimin vangituista superroistoista. Porkkana hän lupaa tuomion lyhentämistä, keppinä hän asentaa roistoihin räjähtävän sirun.

Suicide Squadiin kuuluu tarkkasilmäinen salamurhaaja Deadshot (Will Smith), mielipuolinen Jokerin toinen puolisko Harley Quinn (Margot Robbie), perheensä kuumapäisyyttään polttanut ex- gansteri El Diablo (Jay Hernandez), bumerangeja käyttävä australialainen varas Captain Boomerang (Jai Courtney) sekä ihmisen ja krokotiilin risteytys Killer Croc (Adewale Akinnuoye-Agbaje).

Joukkoa vahtimaan värvätään Wallerin oikea käsi, kunniallinen ammattisotilas Rick Flag (Joel Kinnaman). Heillä on vastassaan tuhansia vuosia vanha noita Enchantress (Cara Delevingne), suomenkieliseltä nimeltään Lumoojattarella, ja tämän lähinnä pelkkää lihasvoimaa tarjoava veli Incubus (Robin Atkin Downes). Sisarusten motivaatio on uusimmasta X-Menista tuttu: maailma ei enää palvo heitä jumalana.

Jokerikin (Jared Leto) vilahtaa elokuvassa, vaikka hän ei varsinaiseen ryhmään kuulukaan. Hän ei ole ainut elokuvan vieraileva tähti. Myös Batman (Ben Afleck) ja The Flash (Ezra Miller) nähdään lyhyissä cameo-rooleissa. Vähän samaan tapaan kuin Wonder Woman BvS:ssä. Elokuva kuitenkin pysyi suurimmaksi osaksi pääryhmän, erityisesti Quinnin ja Deadshotin, käsissä.

Asetelma vaikuttaa kieltämättä hölmöltä. Miten ryhmän odotetaan pärjäämään heitä paljon voimakkaille superkonnille? Tai eikö oikeat sankarit voisi hoitaa tämänkin homman? Kysymykset kannattaa kuitenkin jättää sikseen, sillä Suicide Squad on ennen kaikkea hauskaa superroistoviihdettä. Mikä tekee kyseenalaistamisesta turhaa ja jopa haitallista elokuvasta nauttimisen kannalta.

Aluksi nosta sen kuuluisan kissan pöydälle. Nettiä vähänkään selaillut ei voi olla huomaamatta, että Suicide Quad on saanut kriitikoilta murska-arvostelut. Se on saanut vannoituneiden DC-fanien vaatimaan elokuvalle huonon arvosanan antaneen Rotten Tomatoes-sivuston sulkemista. Olen eri mieltä. Mielipiteen vapaus koskee kaikkia, jopa kriitikoita. Ei pelkästään fanien kanssa samalla linjalla olevia.

Sitä paitsi Rotten Tomatoes ei kirjoita itse arvostelun arvostelua. Se vain listaa niitä. En kyllä voi sanoa olevani kriitikoidenkaan linjalla. Elokuva ei ole haukkujansa ansainnut. Itse asiassa yllätyin elokuvasta positiivisesti. Kriitikoihin ei siis kannata luottaa sokeasti. Tokiymmärrän hyvin, että jossain tilanteessa niin on vähän pakko tehdä. Esimerkiksi rahapulassa olevien pitää valita katsomansa elokuvat tarkoin.

Suiside Quad oli cool, hauska, täynnä toimintaa ja herkullisen pahoja hahmoja sekä visuaalisesti erittäin kaunis. Niinpä nautin elokuvasta. Paljonkin. Olihan sillä omat heikkoutensakin, joista kerron enemmän tämän arvostelun yhteydessä. Mutta niin myös vahvuutensa, joista suurin oli hullunhauska ja hauskanhullu Harley Quinn. Kiitos siitä kuuluu roolissaan erinomaisesti onnistuneelle Margot Robbielle.

Tunnelma oli paljon edeltäjäänsä rennompi ja hyvä niin. Olen kuullut huhuja, että elokuva oli alun alkaen paljon synkempi, mutta sitä leikattiin jälkikäteen hauskemmaksi BvS:n saamien huonojen arvosteluiden vuoksi. En tiedä onko tämä totta vai ei. Se kuitenkin selittäisi elokuvan pienoisen epätasaisuuden. Alku oli jonkin verran loppua laadukkaampi.

Hahmoista hauskimpia hahmoja oli vaaleanpunainen yksisarvis-fetissinen Captain Boomerang, jolla oli hämmästyttävä kyky löytää olutta tilanteessa kuin tilanteessa. Deathshotkin vakuutti elokuvan toisena, epävirallisena päähahmoja. Hän ei kuitenkaan päässyt mielenkiintoisempien hahmojen joukkoon. Myös ehkä pääroistojakin pahempi Waller onnistui hahmona hyvin. 

Jared Letolla oli kieltämättä paineita esittäessään kaikkein ikonisinta Batman-roistoa, Jokeria. En osaa sanoa, kuinka hyvin mies onnistui. Hahmoa kuin näkyi suhteellisen vähän. Hän ei ole ainut vähälle ruutuajalle jäänyt. Niihin kuului mm. Killer Croc, josta minulla ei ole myöskään erityistä mielipidettä suuntaan tai toiseen. Samaa kastiin kuuluu myös vielä mainitsemattomat Katana, Slipknot ja Flag.

Hahmot vaikuttivat sarjakuvakonnilta. Asia, jonka kriitikot listasivat elokuvan huonommaksi puoleksi. Sille on kuitenkin olemassa looginen syy. He ovat sarjakuvakonnia. En pidä itsekään elokuvan kuvausta pahuudesta mitenkään uskottavalta, mutta se ei taida olla elokuvan tarkoituskaan. Kyseessä kuitenkin on viihde-elokuva, eikä dokumentti.

Elokuvan suurin ongelma liittyy kyllä hahmoihin, mutta ei niinkään laatuun kuin paljouteen. Se teki elokuvasta väistämättä sekavan. Varsinkin kuin hahmoja ei tuntenut etukäteen. DC olisi voinut ottaa Marvelilta mallia ja esittää hahmot muissa elokuvassa. Vaikka vain sivuosassa tai päävastustajana. Se olisi tietenkin tarkoittanut sitä, että niitä elokuvia olisi pitänytkin tehdä enemmän. 

Toinen elokuvan iso ongelma löytyi superroistosta. Siis siitä, joka yritti tuhota maailman. Enchantress oli harvinaisen yksiulotteinen pahis, Avergers kakkosen Ultronin luokkaa. Incubus ei ollut yhtään kaksikkoa parempi, päinvastoin. June Moorella, noidan vallanneella arkeologilla, ei ollut huomattavaa persoonaa. Hän jäi, hyvin epätavallisesta tilanteestaan huolimaata, tyypilliseksi neidoksi pulassa. 

Elokuvaa vaivaa myös pieni epäuskottavuus-ongelma. Ryhmä rämämme tulo ryhmäksi hämmästyttävän nopeasti. Siihen riitti pari taistelukohtausta. Ei kai pitäisi valittaa. Asia oli nimittäin juonen kannalta oleellinen. Muuta valitettava elokuvasta ei sitten löytynytkään. Jos juonellista epäuskottavuutta voi valittamisen aiheeksi sanoa. Elokuva onkin minun kirjoissani reilusti plussan puolella.

Viimeiseksi on vuorossa perus Marvel vs. DC kamppailu. Saman teemainen Marvelin Guardians of the Galaxy oli kieltämättä parempi. Enkä ole itse mikään Marvel-fanityttö. Kummalakin yhtiöllä on puolensa. Kauas ei Suicide Squadkaan jäänyt. Se onkin minusta toistaiseksi paras DC-n elokuvauniversumin elokuva. Vertailukohtaa ei kuitenkaan juuri ole, onhan elokuvia tehty tähän mennessä vasta kolme.

Kokonaisuudessaan Suicide Quad oli katsomisen arvioinen elokuva, vaikka sillä kieltämättä omat heikkoutensa onkin. Hyvät puolet voittivat ne kuitenkin mennen tullen. Neljä tähteä. Huom: Lopputekstien jälkeen tulee seuraavaa elokuvaa pohjustava kohtaus. Kannattaa siis jäädä varsinaisen elokuvan loputtua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti