Buffy Vampyyrintappaja on yksi kaikkien aikojen suosikkisarjoistani. Olenkin katsonut sen kaikki jaksot enemmän kuin kerran. Nyt kerron, mikä sarjassa oikein kiehtoo ja samalla arvostelen sen lyhyesti.
Varoitus: juonipaljastuksia luvassa. Jälleen kerran. Jos niitä, siksi voisi sanoa. Onhan Buffy jo vanha sarja. Tv-sarjojen mittapuulla melkeinpä vanha kuin taivas. Toinen varoitus liittyy minuun. Olen sarjan fani, ainakin jonkinlainen. Niinpä tästä tekstistä ei tule kriittisintä mahdollista.
Aloitan luonnollisesti kertomalla, mistä sarjasta on oikein kyse. Buffy Vampyyrintappaja kertoo Buffy Summerssista (Sarah Michelle Gellar), jonka kohtalona on taistella vampyyrejä, demoneita ja muita pimeyden voimia vastaan. Apunaan hänellä on vahtii ”valvoja” Giles (Anthony Steward Head), noita Willow (Alyson Hannigan) ja hauska Xander (Nicholas Brendon).
Buffy Vampyyrintappaja perustuu samannimiseen elokuvaan, joka ei menestynyt mitenkään hyvin.Syy tähän on yksinkertainen. Se ei ollut kovin hyvä. Ideansa elokuva, ja myöhemmin sarja, on ottanut suoraan kauhuelokuvista. Niissähän kaunis tyttö, yleensä blondi,joutuu milloin minkäkin hirviön avuttomaksi uhriksi. Buffyn luoja Joss Whedon mietti kuitenkin, että entä jos se tyttö taistelisikin takaisin.
Kuvauksen perusteella Buffyn voisi ajatella olevan naisia feministiseksi sarjaksi. Monet sanovatkin. Siitä on tehty jopa tutkimus, jos toinenkin. Sitä se on minustakin. En pidä tätä pahana asiana, varsinkin kuin teema ei ole liian näkyvästi esillä. Se ei myöskään jää sarjan ainoaksi sisällöksi. Sarjaa on kuitenkin turhaa ajatella pelkästään tyttöjen sarjana. Siitä löytyy jotain myös pojille ja miksei miehillekin.
Mikä tekee Buffy Vampyyrintappajasta hyvän? Jopa niin hyvän, että ostin sarjan kaikki kaudet DVD:nä (Älä tuomitse, se oli ennen Netflixiä.). Ensinnäkin siinä on aimo annos toimintaa ja huumoria. Lisäksi sarjan hahmot ovat omaa luokkaansa. Asiaa auttaa vielä sarjan hahmoille tyypillinen puhetyyli, jollaista ei ole missään muualla. Hahmojen kehityskin ansaitsee kiitosta, ja paljon.
Siinä on paljon yliluonnollisia piirteitä, kuten vampyyreja, demoneita, noitia, taikuutta, kirouksia ja muuta vastaavaa. Eli kaikkea sitä, minkä suuri fani itse satun olemaan. joiden suuri fani minä olen. Se on varmasti helppo huomata. Jos ei muuten, niin minun katsomieni elokuvien ja tv-sarjojen tai lukemieni kirjojen perusteella. Sillä on luonnollisesti oma osansa siinä, miksi pidän sarjaa niin hyvänä.
Mitenkään pelottava sarja ei kuitenkaan ole. Toisin kuin voisi luulla. Onhan siinä paljon kauhuun viittaavaa. Tämä voi, olla hyvä puoli joillekin, mutta huono joillekin toiselle. Itse en ole suuri kauhufani, joten minulle asia on pelkkää plussaa. Itse pidän enemmän Supernaturalin tyylisestä kauhu-sarjasta, jota kauhun harrastajat tuskin edes kauhuksi kutsuisivat.
Inhokkihahmoni on Warren (Adam Busch), eikä vain siksi, että hän tappoi Taran. Toinen inhokkini oli sarjassa ensimmäisestä kaudesta kolmanteen kauteen. Nimittäin Rehtori Snyder (Armin Shimerman). Veikkaan, että hyvin moni on kanssani samaa mieltä, vaikka hahmo ei varsinaisesti paha ollutkaan. Voisin luetella hahmoja enemmänkin ja kertoa mielipiteeni heistä, mutta kukaan ei jaksaisi sellaista.
Hahmoihin liittyen Buffy Vampyyrintappaja ansaitsee erikoiskiitosta vielä yhdestä asiasta: Hyvin kuvatusta, naisparista, Willowista ja Tarasta. Heidän suhteensa tuntui luonnolliselta. Samoin Buffyn ja kumppaneiden suhtautuminen siihen.
Tänään asia ei ehkä tunnu kummoiselta, mutta täytyy muistaa sarjan tulleen erillaisena aikana. Silloin samaa sukupuolta olevia pareja ei juuri ollut. Sitä paitsi viihdeteollisuudella on vieläkin parantamista, mitä tule LBGT-ihmisiin.
Annan vielä eri kausille numerot erikseen. tällä kertaa käytän paljon laajempaa, kymmenen pisteen taulukkoa. Kakkonen, kolmonen ja vitonen ansaitsevat täydet kymmenen. Ykkönen ja nelonen yhdeksän. Kuutoskausi kahdeksan ja seitsemäs seitsemän.
Kokonaisuudessaan, kaikki jaksot mukaan luettuna Buffy Vampyyrintappaja on erinomainen sarja, yksi parhaista. Jos ei jopa paras. Se saakin minulta viisi tähteä. Tai kymmenen. Riippuen arvosteluasteikosta.
Siinä on paljon yliluonnollisia piirteitä, kuten vampyyreja, demoneita, noitia, taikuutta, kirouksia ja muuta vastaavaa. Eli kaikkea sitä, minkä suuri fani itse satun olemaan. joiden suuri fani minä olen. Se on varmasti helppo huomata. Jos ei muuten, niin minun katsomieni elokuvien ja tv-sarjojen tai lukemieni kirjojen perusteella. Sillä on luonnollisesti oma osansa siinä, miksi pidän sarjaa niin hyvänä.
Mitenkään pelottava sarja ei kuitenkaan ole. Toisin kuin voisi luulla. Onhan siinä paljon kauhuun viittaavaa. Tämä voi, olla hyvä puoli joillekin, mutta huono joillekin toiselle. Itse en ole suuri kauhufani, joten minulle asia on pelkkää plussaa. Itse pidän enemmän Supernaturalin tyylisestä kauhu-sarjasta, jota kauhun harrastajat tuskin edes kauhuksi kutsuisivat.
Sarjasta on tehty seitsemän kautta tv:n puolelta. Sarja jatkuu vielä sarjakuvan muodossa. olen lukenut sarjakuvista vain yhden, niiden huonosta saatavuudesta johtuen. Siksi käsittelen vain tv-sarjan tapahtumia. Sarjasta on tehty myös Spin off, Angel. Sekin kannattaa katsoa. Olen kuullut, että sarjan tekijät suunnittelivat myös Faith-spin offia. Sitä ei kuitenkaan tullut. Valitettavasti.
Kerron nyt lyhyesti mielipiteeni buffy Vampyyrin tappajan tv:ssä nähtävistä kausista. Mielestäni paras oli kolmas, mutta viideskin tuli hyvänä kakkosena. Rakastin toki muitakin sarjan kausia. Jopa kaikkein huonointa eli seitsemättä kautta. En tiedä, kumpi olisi toiseksi huonoin. Ehkä kuudes. Vaikka neljännessäkin kaudessa oli omat huonot puolensa, kuten Aloite ja harvinaisen epäkiinnostava pääpahis, Adam.
Sarja oli parhaimmillaan kakkos, kolmos, nelos ja viitoskaudella. Pidin kyllä ykköskaudestakin. Paljonkin. Sarja ei vaan vielä ollut päässyt parhaimpaansa. Kahden viimeisen kauden tunnelma vaihtui liian kauas sarjan alkuperäisestä. Toki Buffyn viimeisetkin kaudet olivat laatutelevisiota ja niistä löytyi jopa suosikkijaksonani. Ne eivät vaan pärjää vertailussa aikaisempien kausien kanssa.
Kerron nyt lyhyesti mielipiteeni buffy Vampyyrin tappajan tv:ssä nähtävistä kausista. Mielestäni paras oli kolmas, mutta viideskin tuli hyvänä kakkosena. Rakastin toki muitakin sarjan kausia. Jopa kaikkein huonointa eli seitsemättä kautta. En tiedä, kumpi olisi toiseksi huonoin. Ehkä kuudes. Vaikka neljännessäkin kaudessa oli omat huonot puolensa, kuten Aloite ja harvinaisen epäkiinnostava pääpahis, Adam.
Sarja oli parhaimmillaan kakkos, kolmos, nelos ja viitoskaudella. Pidin kyllä ykköskaudestakin. Paljonkin. Sarja ei vaan vielä ollut päässyt parhaimpaansa. Kahden viimeisen kauden tunnelma vaihtui liian kauas sarjan alkuperäisestä. Toki Buffyn viimeisetkin kaudet olivat laatutelevisiota ja niistä löytyi jopa suosikkijaksonani. Ne eivät vaan pärjää vertailussa aikaisempien kausien kanssa.
"Herrasmiehet" jaksosta The Hush |
Lempijaksoja on vaikea valita. Niihin kuuluu kuitenkin muun muassa, aidosti pelottava ”Hush”, Buffyn äidin kuolemasta kertova ”The Body”, Faithin esittellyt ”Faith, Hope & Tricks”, ruumiinvaihto-jakso "Who Are You", Taran perheestä kertova ”The Family” Faith-keskeinen ”Bad Girl”, kaikki Halloween-jaksot sekä tietenkin sarjan ainut musikaalijakso "Once More, with Feeling".
Kaikista huonoin jakso oli neljännen kauden finaali "Restless". Se oli yksinkertaisesti liian outo, jopa minulle. Muita inhokkijaksoja minulla ei juuri ollut. Toki jaksojen taso vaihteli, mutta olen katsonut ne kaikki moneen kertaan. Vain seitsemännen kauden jaksot ovat jääneet vähemmälle katselukerralle. Ne eivät vain iske aikaisempien kausien lailla.
Kaikista huonoin jakso oli neljännen kauden finaali "Restless". Se oli yksinkertaisesti liian outo, jopa minulle. Muita inhokkijaksoja minulla ei juuri ollut. Toki jaksojen taso vaihteli, mutta olen katsonut ne kaikki moneen kertaan. Vain seitsemännen kauden jaksot ovat jääneet vähemmälle katselukerralle. Ne eivät vain iske aikaisempien kausien lailla.
Lempikausista ja jaksoista voidaankin mennä luontevasti lempihahmoihin. Niitä olivat muun muassa Willow, Tara (Amber Benson), Faith (Eliza Dusky), Spike (James Marchal) ja Giles. Erityisesti Faith. Anyakin oli hauska lisä sarjaan. Tietenkin pidin myös itse sarjan päähenkilöstä, Buffystä. Jopa pahikset olivat viihdyttäviä. Paras pahis oli Pormestari Wilkins (Harry Groener), toiseksi paras Glory (Clare Kramer).
Inhokkihahmoni on Warren (Adam Busch), eikä vain siksi, että hän tappoi Taran. Toinen inhokkini oli sarjassa ensimmäisestä kaudesta kolmanteen kauteen. Nimittäin Rehtori Snyder (Armin Shimerman). Veikkaan, että hyvin moni on kanssani samaa mieltä, vaikka hahmo ei varsinaisesti paha ollutkaan. Voisin luetella hahmoja enemmänkin ja kertoa mielipiteeni heistä, mutta kukaan ei jaksaisi sellaista.
Hahmoihin liittyen Buffy Vampyyrintappaja ansaitsee erikoiskiitosta vielä yhdestä asiasta: Hyvin kuvatusta, naisparista, Willowista ja Tarasta. Heidän suhteensa tuntui luonnolliselta. Samoin Buffyn ja kumppaneiden suhtautuminen siihen.
Tänään asia ei ehkä tunnu kummoiselta, mutta täytyy muistaa sarjan tulleen erillaisena aikana. Silloin samaa sukupuolta olevia pareja ei juuri ollut. Sitä paitsi viihdeteollisuudella on vieläkin parantamista, mitä tule LBGT-ihmisiin.
Annan vielä eri kausille numerot erikseen. tällä kertaa käytän paljon laajempaa, kymmenen pisteen taulukkoa. Kakkonen, kolmonen ja vitonen ansaitsevat täydet kymmenen. Ykkönen ja nelonen yhdeksän. Kuutoskausi kahdeksan ja seitsemäs seitsemän.
Kokonaisuudessaan, kaikki jaksot mukaan luettuna Buffy Vampyyrintappaja on erinomainen sarja, yksi parhaista. Jos ei jopa paras. Se saakin minulta viisi tähteä. Tai kymmenen. Riippuen arvosteluasteikosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti