Netflixin The Umbrella Academyn toinen kausi tarjosi edellisen kauden tapaan laatusupersankariviihdettä. Siksi sarjaa onkin vaikea olla katsomatta yhdellä istumalla.
Varoitus: Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia The Umbrella Academyn ensimmäisestä ja hiukan myös toisesta kaudesta sekä tietenkin myös lähdeteoksena sarjan toimineesta Gerard Wayn samannimisestä sarjakuvasta.
Hargreevesin sisarukset eli The Umbrella Academy eivät onnistunet pysäyttämään aiheuttamaansa maailmanloppua. Niinpä aikamatkailuun pystyvä Five (Aidan Gallagher) vei heidät menneisyyteen korjaamaan tilanteen. Hänen laskelmansa kuitenkin menivät pieleen ja jokainen sisarus päätyikin 60-luvun Dallasiin, vieläpä kuukausien päähän toisistaan. Niinpä jokainen ajattelee toistensa kuoleen ja ryhtyy rakentaamaan elämää itselleen.
Pian Five kuitenkin huomaakin, että sisarukset toivat maailmanlopun mukanaan. Aikaa sen estämiseenkin on vain kymmnen päivää. Valitettavasti sisarusten yhdistäminen ei ole mikään helppo homma. Varsinkin kuin asiaa mutkistaa vielä John F. Kennedyn salamurha, sisarusten isän (Colm Feore) salajärjestö sekä ajan varjelemiseen vihkiytyneen The Commissionin salamurhaajat.
The Umbrella Academy oli yksi viime vuoden kovimpia supersankarisarjayllättäjiä. Niinpä odotin sen toista kautta kuin kuuta nousevaa. Enkä suinkaan joutunut pettymään. Toinen kausi tarjosi jälleen kerran huumoria, näyttäviä lavasteita ja pukuja, hyvää musiikkia, kummallisia tilanteita ja hahmoja sekä räjähtävää toimintaa.
Sitä toimintaa oli vieläpä ensimmäistä kautta enemmän. Ei kuitenkaan niin paljon, etteikö tilaa olisi myös hahmokehitykselle. Siinä sarja, myös tämä toinen kausi, suorastaan loistaa. Kaudella myös käsiteltiin jälleen kerran traumoja ja niistä ylitsepääsemisen vaikeutta, mutta myös 60-luvulle, ja valitettavasti omallekin ajalle, sopivasti erilaisuuden pelkoa.
Parhaat storylinet tarjosi muistiinsamenettänyt, lastenhoitajaksi famille päätynyt, Vanya, ihmisoikeuksiensa puolesta taisteleva Allison (Emmy Raver-Lampman), jonka storyline antoikin mahdollisuuden käsitellä värillisten elämää rotuerotellussa Texasissa, sekä John F. Kennedyn salamurhan pysäyttämistä aikova ja sen takia mielisairaalaan joutunut, Diego (David Castañeda).
Sen sijaan Klausin (Robert Sheehan) kultti tarjosi huumoria, ei juuri muuta. Hieman kiinnostavampi oli kuitenkin hänen yrityksensä pelastaa Vietnamissa kuollut poikaystävänsä Dave (Calem MacDonald). Lutherin (Tom Hopper) häkkitappeluja sisältävä storyline puolestaan oli koko kauden tylsin, vaikka hahmo paranikin huimasti edellisestä kaudesta.
Uusista hahmoista parhaita olivat Diegon mielisairaalassa tapaama, yllätyksiä täynnä oleva, Lila (tulevaisuuden lupaus Ritu Arya) ja Vanyan ihastus/työnantaja Sissy (loistava Marin Ireland). Allisonin ihmisoikeustaistelija-aviomies Ray (Yusuf Gatewood) oli myö hahmona, ja persoonana, hyvä. Eikä pelkästään siksi, että hänen olemassaolonsa tarkoitti sarjan siirtyvän kauemmas Lutherin ja Allisonin ongelmaisesta suhteesta.
Kate Walshin The Handlerilkin kuului kauden valopilkkuihin, vaikka minua ei olisikaan haitannut se, että nainen olisi pysynyt kuolleena. Tilalle kuin olisi voinut laittaa kaudella näyttäytyneen puhuvan kalan AJ Carmichael (Robin Atkin Downes), jonka kanssa olisin toivonut sarjan tekevän paljon enemmän. Ehkä hän olisi nostanut The Commissionin osuuden edes jokseenkin mielenkiintoiseksi. Nyt se oli koko kauden tylsin. Toivonkin, ettei järjestöä nähtäisi enää toisella kaudella.
Kaudessa olikin vain yksi suuri vika. Se toisti hieman turhan tarkasti edeltävän kauden kaavaa. Kuitenkin, jos joki ei ole rikki, niin sitä ei kannata korjata. Toivon vain, että mahdollisesti tuleva kolmas tuotantokausi tekisi jotain uutta. Lisäksi kaudella oli sivujuonia ehkä jo hieman turhankin paljon. Niistä osan olisikin voinut jättää seuravalle kaudelle.
Kaudella oli kyllä pienempiä vikoja, kuten esimerkiksi se, että salamurhaajat eli The Swedes, tai suomalaisittain Ruotsalaiset (Jason Bryden, Kris Holden-Reid ja Tom Sinclair), eivät olleet läheskään yhtä viihdyttäviä kuin viime kauden Hazel (Cameron Britton) ja Cha-Cha (Mary J. Blige). Kauden viat, pienet tai suuret, eivät kuitenkaan juuri katsomiskokemusta haitannut.
Tiivistetysti The Umbrella Academyn toinen kausi piti sarjan viihdyttävämpien, ja hyvällä tavalla kummallisten, supersankarisarjojen joukossa. Neljä ja puoli tähteä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti