Netflixistä löytyy elokuvia moneen makuun. Yksi niistä on elokuva I, Frankenstein, jossa seurataan Frankensteinin hirviön edesottamuksia.
Maailmassa on käynnissä salainen sota pahojen demonien ja hyvien Gargoilien välillä. Tähän sotaan joutuu myös Tohtori Frankensteinin luomus, Adam (Aaron Eckhart), joka tappaa demoneita ennen kuin he tappavat hänet. Niin kuin pääjuonesta on helppo päätellä, elokuvalla on hyvin vähän tekemistä, jos ollenkaa, Mary Shelleyn klassikkotarinan kanssa.
Elokuvan takaa löytyvä tuotantoryhmä on tuttu myös suositusta “Underwold” filmisarjasta. Yhtäläisyyksiä ei olekaan vaikea löytää. Niin juonen kuin toteutuksenkaan osalta. Minusta Underwold-saada oli parempi. En tiedä, miksi. Ehkäpä vampyyrit ja ihmissudet vaan purevat minuun enemmän (pun intendet). Sekä tietenkin Kate Beckinsale.
Perusjuoni ei ole missään nimessä huonommasta päästä, on sitä tyhmemmistäkin tehty hyviä elokuvia. Fantasian ystävät voivatkin nauttia niin erikoistehosteista kuin klassisesta miekkataisteluista hyvän ja pahan välillä. Toimintaelokuvaksi I, Frankenstein on enemmän tai vähemmän keskinkertainen. Jopa vähän parempi, kiitos fantasian tuomien mausteiden.
Hyvistä puolistaan huolimatta, elokuvast jäi puuttumaan jotain. Sen käsikirjoitus on kliseistä ja monet juonenkäänteet epäuskottavia. “Hirviö” näyttää enemmän mallilta kuin Mary Shelleyn luomalta pedolta. Muut hahmot jäivät stereotyyppien tasolle. Lisäksi elokuva ottaa itsensä aivan lian vakavasti. En siis ihmettele, miksi se on saanut kriitikoilta huonoja arvioita.
I, Frankenstainia ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa mestariteokseksi. Kuitenkin jos vain jättää ne kuuluisat aivot narikkaan, elokuvan parissa voi viihtyä ihan yhtä hyvin kuin minkä tahansa muunkaan. Kaksi ja puoli tähteä.
Maailmassa on käynnissä salainen sota pahojen demonien ja hyvien Gargoilien välillä. Tähän sotaan joutuu myös Tohtori Frankensteinin luomus, Adam (Aaron Eckhart), joka tappaa demoneita ennen kuin he tappavat hänet. Niin kuin pääjuonesta on helppo päätellä, elokuvalla on hyvin vähän tekemistä, jos ollenkaa, Mary Shelleyn klassikkotarinan kanssa.
Elokuvan takaa löytyvä tuotantoryhmä on tuttu myös suositusta “Underwold” filmisarjasta. Yhtäläisyyksiä ei olekaan vaikea löytää. Niin juonen kuin toteutuksenkaan osalta. Minusta Underwold-saada oli parempi. En tiedä, miksi. Ehkäpä vampyyrit ja ihmissudet vaan purevat minuun enemmän (pun intendet). Sekä tietenkin Kate Beckinsale.
Perusjuoni ei ole missään nimessä huonommasta päästä, on sitä tyhmemmistäkin tehty hyviä elokuvia. Fantasian ystävät voivatkin nauttia niin erikoistehosteista kuin klassisesta miekkataisteluista hyvän ja pahan välillä. Toimintaelokuvaksi I, Frankenstein on enemmän tai vähemmän keskinkertainen. Jopa vähän parempi, kiitos fantasian tuomien mausteiden.
Hyvistä puolistaan huolimatta, elokuvast jäi puuttumaan jotain. Sen käsikirjoitus on kliseistä ja monet juonenkäänteet epäuskottavia. “Hirviö” näyttää enemmän mallilta kuin Mary Shelleyn luomalta pedolta. Muut hahmot jäivät stereotyyppien tasolle. Lisäksi elokuva ottaa itsensä aivan lian vakavasti. En siis ihmettele, miksi se on saanut kriitikoilta huonoja arvioita.
I, Frankenstainia ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa mestariteokseksi. Kuitenkin jos vain jättää ne kuuluisat aivot narikkaan, elokuvan parissa voi viihtyä ihan yhtä hyvin kuin minkä tahansa muunkaan. Kaksi ja puoli tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti