Aina joskus jätän hömpän, ainakin yhden elokuvan ajaksi, ja siirryn vakavimpiin aiheisiin. Niinpä katsoin viikonloppuna orjaplantaaseista kertovan elokuvan 12 Years a Slave.
Vapaa afroamerikkalainen mies Solomon Northup (Chiwetel Ejiofor) huumataan ja myydään orjaksi. Hän yrittää kertoa olevansa vapaa mies, mutta turhaan. 12 Years Of Slave kertoo hänen elämästään orjana sekä epätoivoisesta kamppailusta selviytymisen ja lopulta kotiinpääsyn puolesta. Elokuva perustuu Solomonin samannimiseen elämänkertaan. Elokuvassa näyttelee monia tunnettuja nimiä, kuten Benedict Cumberbatch, Michael Fassbender, Sarah Paulson ja Brad Pitt.
Vapaa afroamerikkalainen mies Solomon Northup (Chiwetel Ejiofor) huumataan ja myydään orjaksi. Hän yrittää kertoa olevansa vapaa mies, mutta turhaan. 12 Years Of Slave kertoo hänen elämästään orjana sekä epätoivoisesta kamppailusta selviytymisen ja lopulta kotiinpääsyn puolesta. Elokuva perustuu Solomonin samannimiseen elämänkertaan. Elokuvassa näyttelee monia tunnettuja nimiä, kuten Benedict Cumberbatch, Michael Fassbender, Sarah Paulson ja Brad Pitt.
Elokuva on palkittu mm. parhaan elokuva Oscarilla, Barftalla ja Golden Globella. Mikään taide-elokuva se ei kuitenkaan ole, sillä se on suunnattu suurelle yleisölle. Se tekee elokuvasta helposti seurattavan. Pieni varoituksen sana ennen varsinaiseen arvosteluun menoa. Elokuvassa on jonkin verran väkivaltaa ja muutenkin ahdistavaa sisältöä, joiden vuoksi se ei sovi herkemmille katsojille. Lisäksi tämä arvostelu saattaa sisältää juonipaljastuksia.
12 Years of Slavea on ylistetty, eikä turhaan. Se on syvällinen, aito, koskettava ja paikoittain karukin kuvaus orjan elämästä 1850-luvun Amerikassa. Elokuva on toteutettu laadusta ja ilmeisesti budjetistakaan tinkimättä, niin käsikirjoituksen, näyttelijätyön ja kuvaamisen osalta. Elokuva myös näyttikin hyvältä. Se saa katsojan uskomaan olevansa tosiaan 1800-luvun orjaplantaasilla.
12 Years of Slavea on ylistetty, eikä turhaan. Se on syvällinen, aito, koskettava ja paikoittain karukin kuvaus orjan elämästä 1850-luvun Amerikassa. Elokuva on toteutettu laadusta ja ilmeisesti budjetistakaan tinkimättä, niin käsikirjoituksen, näyttelijätyön ja kuvaamisen osalta. Elokuva myös näyttikin hyvältä. Se saa katsojan uskomaan olevansa tosiaan 1800-luvun orjaplantaasilla.
Elokuva ei saarnaa, eikä esittele yksinkertaista hyvä-vastaan paha vastakkainasettelua. Niinpä useimmat hahmot eivät ole sellaisia karikatyyrejä kuin useimmissa rasismia ruotivissa elokuvissa. Plantaasin omistajiakaan ei kuvattu yksinomaan paha, vaan elokuvassa pyritään selittämään myös heidän ajatusmaailmaansa. Sitä, miten he pystyivät perustelemaan toisen orjuuttamisen itselleen.
Päähenkilön päähän ei päästä kovinkaan syvälle, vaikka hän samaistuttava onkin. Eniten myötätuntoa aiheuttaa ehdottomasti Lupita Nyong'onin tulkitsema omistajansa raiskaama Patsey, jonka lopullista kohtaloa ei elokuvassa kerrottu. Michael Fassbenderin Edwin Epps taas oli ehdottomasti inhottavin hahmo. Uskon, että en ole yksin mielipiteeni kanssa.
Huonointa elokuvassa on sen pituus. Tarinan olisi saanut lyhyemmäksikin ja helposti vielä. Minua jäi häiritsemään myös se, ettei mistään voinut havaita vuosien kulumista. Olihan päähenkilö orjana peräti 12 vuotta. Toisaalta tämä on tuoretta vaihtelua perinteiselle “X kuukautta myöhemmin”- tyylille.
12 Years of Slave on paras näkemäni orjuudesta kertova elokuva, minkä vuoksi jokaisen aiheesta kiinnostuneen kannattaa nähdä se. Elokuva ansaitsee neljä ja puoli tähteä.
12 Years of Slave on paras näkemäni orjuudesta kertova elokuva, minkä vuoksi jokaisen aiheesta kiinnostuneen kannattaa nähdä se. Elokuva ansaitsee neljä ja puoli tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti