Minua on jo jonkin aikaa kiinnostanut Netflixistä löytyvä scifiraina Snowpiercer. Jokin aika sitten muutin ajatuksen teoksi. Vasta nyt ehdin arvostella sen.
Snowspiercer on ennen kaikkea toimintaleffa, joten toiminta onkin sen paras puoli. Se on raakaa ja jännitystäkin löytyy. Seikkaillu junan halki on tarinan mielenkintoisin anti. Niin hahmoille kuin katsojillekin selviää paljon uutta elokuvan maailmasta. Mitään kovin syvällistä on kuitenkin turha hakea.
Visuaalisesti Snowpiercer on saatu näyttämään hienolta, varsinkin pienet vilahdukset jäätyneestä maailmasta ovat komeita. Se korvaa ainakin osittain elokuvan kliseisyyden. Elokuvan loppu oli pienoinen pettymys. Se nimittäin jäi avonaiseksi ja siirappiseksi. Onkohan jossain synkempi ja kaiken summaama loppu. Vaikka sellainen, jossa ns. pahis voittaa.
Päähenkilö jäi hieman ontoksi, vaikka hänestä saatiinkin lisää tietoa elokuvan loppu puolella. Onneksi jotkut sivuhahmot korvasivat tämän. Minun mieleeni jäi erityisesti Tilda Swintonin loistavasti tulkitsema thatcermainen Mason. Junaan kuria ja järjestystä tuova ja loputtomia vertauskuvia viljelevä naikkonen on ihastuttavan sekopäinen hahmo.
Kaiken kaikkiaan Snowpiercer on mukavan erilainen, tuore ja jännittävä dystooppinen scifielokuva. En kuitenkaan katsoisi toista kertaa, koska maailmassa on parempiakin elokuvia. Suosittelen Snowpiersiä synkkien dystopia leffojen ystäville. Kolme tähteä.
Maapallo kärsii jääkaudesta, kiitos epäonnistuneen yrityksen ilmaston lämpenemisen estämiseksi. Ihmiset elävät maata kiertävä Snowpierceriksi kutsuttu junassa, jossa on hyvin tiukka luokkajako. Köyhät kyykistelevät junan takaosassa rikkaiden ja etuoikeutettujen nauttiessa leveästä elämästä junan keulassa. Ymmärrettävästi köyhät ryhtyvät kapinaan. He matkaavatkin kohti väkipakolla kohti junan keulaa ja siellä olevaa lähes jumalana pidettyä junan kapteenia, Wilfordia.
Snowspiercer on ennen kaikkea toimintaleffa, joten toiminta onkin sen paras puoli. Se on raakaa ja jännitystäkin löytyy. Seikkaillu junan halki on tarinan mielenkintoisin anti. Niin hahmoille kuin katsojillekin selviää paljon uutta elokuvan maailmasta. Mitään kovin syvällistä on kuitenkin turha hakea.
Kapinalliset menevät monen osaston läpi ja kulkupelistään ja samalla itsestään kaikkea uutta. Samaan matkaan pääse myös katsoja, jolle selviää kaikkea uutta elokuvan maailmasta. Pienenä miinuksena maailman kliseisyys. Mitän kovin uutta, alkuasetelmasta huolimatta, maailmasta ei kuitenkaan löydy.
Visuaalisesti Snowpiercer on saatu näyttämään hienolta, varsinkin pienet vilahdukset jäätyneestä maailmasta ovat komeita. Se korvaa ainakin osittain elokuvan kliseisyyden. Elokuvan loppu oli pienoinen pettymys. Se nimittäin jäi avonaiseksi ja siirappiseksi. Onkohan jossain synkempi ja kaiken summaama loppu. Vaikka sellainen, jossa ns. pahis voittaa.
Päähenkilö jäi hieman ontoksi, vaikka hänestä saatiinkin lisää tietoa elokuvan loppu puolella. Onneksi jotkut sivuhahmot korvasivat tämän. Minun mieleeni jäi erityisesti Tilda Swintonin loistavasti tulkitsema thatcermainen Mason. Junaan kuria ja järjestystä tuova ja loputtomia vertauskuvia viljelevä naikkonen on ihastuttavan sekopäinen hahmo. Kaiken kaikkiaan Snowpiercer on mukavan erilainen, tuore ja jännittävä dystooppinen scifielokuva. En kuitenkaan katsoisi toista kertaa, koska maailmassa on parempiakin elokuvia. Suosittelen Snowpiersiä synkkien dystopia leffojen ystäville. Kolme tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti