Väärään tieteeseen perustuvaa hyvää toimintaa-Lucy

Aina välillä vierailen elokuvien maailmassa, tv-maailman sijaan. Tämänkertainen arvostelun kohteeni on Luc Bessonin ohjaama Lucy.

Lucy (Scarlett Johansson) on tavalinen opiskelija, joka joutuu tahtomattaan huumekuriiriksi. Huume kuitenkin hajoaa hänen elimistöönsä. Tuloksena aine vapauttaa Lucyn mielen suljetut portit, jolloin hän saa käyttöönsä normaalia suuremman aivokapasiteetin. Elokuvan maailmassahan ihminen käyttää vain kymmenen prosenttia aivoistaan. Prosentin kasvaessa Lucyn inhimillisyys kuitenkin vähenee.

Lucy on lajityypiltään pöhköä tieteistoimintaa, mutta vallan viihdyttävää sellaista. Vauhtia ja jonkin verran huumoria leffassa riittää. Itse juoni on suoraviivainen, mutta perustoimintapätkiä syvällisempi ja mielenkiintoisempi. Scarlett Johansson ei ole elokuvan ainut huippunäyttelijä. Onhan siinä myös Morgan Freeman, joka esittää asiaa tutkinutta professoria. Tuntematon ei ole myöskään ranskalainen Luc Besson, jonka ohjaama on myös Tyttö nimeltä Nikita-elokuva.

Lucy on virkistävän erilainen elokuva, vaikka siinä on jotakin samaa niin Kill Billien kuin muiden toimintarainojen kanssa. Toteutus on erittäin onnistunut niin näyttelijöiden kuin visuaalisen ilmeen kohdalla. Onhan siinä toki jotain huonoakin. Hahmokehitys on jätetty toiminnan tieltä. Lucya lukuunottamatta hahmot ovat karikatyyreja. 

Elokuvan tiede on ehkä todistettu vääräksi, mutta sen ei kannata antaa häiritä. Eikö joka elokuvalla ole oma sisäinen maailmansa, jonka logiikkaa se seuraa. Elokuvan välissä on luontofilmeistä repäistyjä eläinklippejä. Minusta ne eivät kuuluneet elokuvien parhaiden ideoiden joukkuun. Elokuvista tuli liian rikkonainen. Elokuva päivitti aina välillä, kuinka monta prosenttia aivoistaa Lucylla on käytössään tällä hetkellä. Minusta ne sopivat elokuvaan hyvin.

Minusta elokuva oli enemmän kuin katsomisen arvoinen. Voisin suositella sitä erityisesti toimintaelokuvien ystäville, mutta muutkin voivat pitää leffasta. Neljä ja puoli tähteä.