Joululomalla ehdin sarjojen ja elokuvien katsomisen lisäksi myös lukea. Yksi lukemistani kirjoista on Lee Childin Paluu päämajaan, englanniksi Never Go Back.
Jack Reacher on vihdoin päässyt tapaamaan majuri Susan Turneria, Virginiassa sijaitsevan vanhan päämajansa nykyistä komentajaa. Paikanpäällä hän huomaa Turnerin olevan pidätettynä. Se on kuitenkin vasta alkua. Reacher itsensäkin pidätetään, 16-vuotta vanhasta murhasta syytettynä. Sen lisäksi miestä odottaa isyyskanne, vaikka hän ei muista kanteen tehnyttä naista.
Kirjassa mennään jälleen kerran Jack Reacherin päähän ja se sopii hyvin. Pidän erityisesti tavasta, jolla hän suunnittelee jokaisen liikkeensä, niin taistelussa kuin muutenkin. Onhan Reacher hieman turhankin osaava sankari, osaahan hän niin taistella kuin päätellä milloin minkäkin juonen ja tavan, jolla selviää tilanteesta kuin tilanteesta. Minua se ei haittaa. Itseasiassa olen aina ollut kyseisen hahmon ystävä.
Paluu päämajaan on tyypillinen Jack Reacher kirja. Omasta mielestäni enimmäkseen hyvällä tavalla. Olen lukenut kirjoja enemmänkin, enkä ole inhonnut yhtäkään niistä. Tarina alkoi vauhdikkaasti, eikä siitä löytynyt juurikaan tylsiä hetkiä. Aina välillä lukija voi onneksi vetää henkeä. Tarinaa oli kuitenkin helppo seurata, vaikka loppuratkaisu olikin hieman tylsä. Jopa ilmiselväkin, vaikka itse en sitä arvannutkaan.
Hahmot ovat mielenkiintoisia, tyypilliseen Lee Child-tapaan. Päähahmosta jo mainitsinkin ja Susan Turnerkin iski. Heidän suhteensa jäi kohtuullisen kesyksi, mutta sitä on helppo kannustaa. Kirjan paras hahmo hahmo on kuitenkin ns. pikku-Reacher Samatha. Sen sijaan pahikset ovat hivenen tylsiä, niin kuin heidän motiivinsakin. No, kaikkea ei voi saada. En pitänyt myöskään Reacherin asianajajista, jotka voisivat edes esittää uskovansa päämiestään.
Paluu päämajaan on jännäreiden ystäville ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Aikaisempia osia kannattaa kuitenkin lukea ensin, vaikkei se toki pakollista olekaan. Neljä tähteä. Luen varmasti jossain välissä sarjan seuraavankin osan.
Kirjassa mennään jälleen kerran Jack Reacherin päähän ja se sopii hyvin. Pidän erityisesti tavasta, jolla hän suunnittelee jokaisen liikkeensä, niin taistelussa kuin muutenkin. Onhan Reacher hieman turhankin osaava sankari, osaahan hän niin taistella kuin päätellä milloin minkäkin juonen ja tavan, jolla selviää tilanteesta kuin tilanteesta. Minua se ei haittaa. Itseasiassa olen aina ollut kyseisen hahmon ystävä.
Paluu päämajaan on tyypillinen Jack Reacher kirja. Omasta mielestäni enimmäkseen hyvällä tavalla. Olen lukenut kirjoja enemmänkin, enkä ole inhonnut yhtäkään niistä. Tarina alkoi vauhdikkaasti, eikä siitä löytynyt juurikaan tylsiä hetkiä. Aina välillä lukija voi onneksi vetää henkeä. Tarinaa oli kuitenkin helppo seurata, vaikka loppuratkaisu olikin hieman tylsä. Jopa ilmiselväkin, vaikka itse en sitä arvannutkaan.
Hahmot ovat mielenkiintoisia, tyypilliseen Lee Child-tapaan. Päähahmosta jo mainitsinkin ja Susan Turnerkin iski. Heidän suhteensa jäi kohtuullisen kesyksi, mutta sitä on helppo kannustaa. Kirjan paras hahmo hahmo on kuitenkin ns. pikku-Reacher Samatha. Sen sijaan pahikset ovat hivenen tylsiä, niin kuin heidän motiivinsakin. No, kaikkea ei voi saada. En pitänyt myöskään Reacherin asianajajista, jotka voisivat edes esittää uskovansa päämiestään.
Paluu päämajaan on jännäreiden ystäville ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Aikaisempia osia kannattaa kuitenkin lukea ensin, vaikkei se toki pakollista olekaan. Neljä tähteä. Luen varmasti jossain välissä sarjan seuraavankin osan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti