Vartiosto on valmiina palvelukseen- Myös tv-muodossa

BBC:n American The Waitch yrittää vangita Terry Pratchetin Kiekkomaailman taian niihin perustuvalla The Watch-sarjalla. Onnistuiko se? Nyt klerron asiasta oman mielipiteeni.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia!

Ankh-Morporkin poliisina toimivalla Yövartioilla on tekeminen vähissä, sillä kaupungissa kaikki rikokset ovat sallittuja, niin kauan kuin sen tekijät kuuluvat johoinkin kiltaan, kuten varkaiden tai salamurhaajien kiltaan. Tämä kuitenkin muuttuu, kun Vartioston kyynisen kapteeni Vimesin (Richard Dormer) vanha ystävä Carcer (Sam Adewunmi) palaa kaupunkiin.

Mystisen tilanteesta tekee se, että mies ei ole vanhentunut päivääkään siitä kuin Vimes hänet viimeksi näki. Se, että hän suunnitelee joitain hyvin pahaa entisen kotikaupungin hyväksi on kuitenkin selvääkin selvempää. Miehen suunnitelmia estämässä on myös kaupungin oma kostaja Lady Ramkin (Lara Rossi). The Watch perustuu Terry Pratchettin Kiekkomaailma-romaaneihin.

Terry Pratchettin Kiekkomaailma-romaanit ovat sen verran suosittuja, ettei ole ihme, että niitä on yritetty myös filmatisoida. Uusin yrittäjä on The Watch-sarja. Se onnistuikin tehtävästään kohtuullisen hyvin. En sano, että sarja olisi mitenkään maata mullistavan hyvä, mutta kyllä se katsomisen arvoinen on, ainakin Terry Pratchettin faneille.

The Watch ei seuraa minkään erityisen Kiekkomaailma-kirjan tarinaa, edes sitä, jolta sarja on saanut nimensä. En laske tätä viaksi, vaikka kyseinen kirja kieltämättä olikin harvinaisne loistava jopa Pratchettin mittapuulla, sillä kirja ja tv-sarja ovat keskenään täysin erilaiset formaatit, joten niiltä ei sovi odottakaan täysin samanlaisia tarinoita.

Tyylikin oli muutettu fantasiasta steampunkkiin, joskin ihan syyttä ja suotta. Se ei tuonnut sarjaan mitään lisäarvoa ja näkyikin vain tyylillisissä seikoissa. Sentään sarja piti kirjoista tutun tunnelman. Kuitenkin lienee turhaa vertailla kirjoja ja tv-sarjaa tämön enempää. Tv-sarja kuin häviäisi. Niinpä arvostelen sen nyt omana katselukokemuksenaan, millaisen se pärjääkin pan paremmin.

The Watchin juoni poikkesi poliisisarjojen vastaavista, eikä suinkaan pelkästään sarjan tyylilajin takia. Kuitenkin siitä löytyi myön aimo annos poliisi,- ja yliluonnollisten sarjojen kliseitä. Sarjasta löytyi muun muassa työnsä aloittava nuori ja naiivi poliisi, rinnakkaistodellisuus, yliluonnollisin keinoin konkretisoituja sekä sisäisiä kamppailuja.

Sarjan perustana toimiva mysteeri oli keskimääräistä parempi, joskaan sen ratkaisu ei ollut erityisen muistettva. Kiekkomaailma-kirjasarjan fanit saavat siitä kuitenkin jotain irti. Sitä paisti, veihän se hahmot ja heidän mukanaan myös katsojat hyvin kmieleenkintoisiin paikkoihin, lähinnä kirjaimellisesti, mutta paikka paikkoihin myös kuvainnollisesti.

Hahmot jäivät järjestään yksiulotteiseksi. Parhaaksi hahmoksi nousi kirjan versiosta hurjasti muuttunut Lady Sybil Ramkin. Sarjan versio Vimesistä onnistui varsin hyvin, eikä minulla ole valiottamista sen muistakaan hahmoista. Paitsi ehkä Kuolemasta (Wendell Pierce). Sarjan versio hahmoista kuin ei noussut kirjojen version tasolle sitten millään.

Pahiksena Carcer ei juuri ollut päähahmoja moniulotteisempi, joskin kyllä hän sai myös kiinnostavia piirteitä. Sen sijaan häntä avustanut Wonse (Bianca Simone Mannie) osoittautui paljon mielenkiintoisemmaksi. Näemmekin häntä The Watchin toisella kaudellakin. Olettaen tietenkin, että sarja sellaisen saa.

Tuotannossa valittamisen arvoista oli vain paikoittain harvinaisen huonot erikoistehosteet. Esimerkiksi Näkymättömän Yliopiston oranki-Kirjastonhoitajan ja sarjassa piipahtanut lohikäärme näyttivät harvinaisen kököltä. Toki sarjan puolesta on sanottava, että sillä tuskin on Game of Thronesin tuotantobudjettia, joten ihmeitä ei toki sovi odottaakaan.

Tiivistetysti The Watch ei lähdemateriaalinsa tasoon päässyt, mutta tarjosi silti varsin hyvän katsomiskokemuksen, myös muillekin kuin Kiekkomaailma faneille. Kolme ja puoli tähteä!

Liikkuvia kaupunkeja stampunk-maailmassa

Mortal Enginesin harvinaisen kiinnostava konsepti olisi ansainnut paljon paremman elokuvan, mutta ei se sentään ihan niin huono ollut, että olisi ansainnut jäädä tappiolliseksi. 

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia Mortal Engines-elokuvaan ja sen lähdeteokseen, Philip Reeven samannimisee kirjaan.


Tulevaisuuden steampunk-maailmstaa ei juuri tasaista paikkaa löydä. Niinpä kaupungit ovat ottaneet pyörät alleen, kirjaimellisesti. Ne ovatkin kokoajan liikeellä. Resursseista on pula, joten niin sanotut  "saalistajakaupungit"jahtaavat pienempiä kaupunkeja saadakseen niiden resusrssit itselleen. Tätä kaikkea vastustaa "Anti-Traction League".

Tässä maailmassa asuu myöskin historiaa harjoitteleva Tom Natsworthy (Robert Sheehan). Tosin ei kauaa, jos kysytään vaikutusvaltaselta Thaddeus Valentinelta (Hugo Weaving). Murhayritys kuitenkin epäonnistuu ja kyseisen pahiksen vastaisella kostoretkellä oleva Hester Shaw (Hera Hilmar) pelastaa pojan. He päättävätkin yhdistää voimansa yhteistä vihollista vastaan. Mortal Engines perustuu Philip Reeven, Kävelevät koneet-kirjasarjan aloittavaan, samannnimiseen kirjaan.


Jätin Mortal Enginesin katsomatta, koska olen kuullut siitä paljon huonoa, enkä suinkaan ollut ainoa. Floppasihan elokuva pahasti. Kuitenkin sen  tultua Netflixiin päätin katsoa, onko se nyt ihan niin huono kuin miksi sitä väitetään. Vastaus on selkeä, ei. Vaikka en nyt menisi elokuvaa erinomaiseksikaan sanoa,  niin se ei  susihuonokaan ollut.

Menen ensin elokuvan positiivisiin puoliin. Se näytti hyvältä. Visuaalisiin tehosteisiin oli selvästi käytetty paljon aikaa ja amattitaitoa. Oli kyse sitten jostain liikkuvasta kaupungista, luurankomaisesta epäkuolleesta,  lentokoneista tai muustakaan teknologiasta. Toimintakohtaukset olivatkin ilo silmälle ja ne tarjosivatkin elokuvan parasta antia.



Maailman perusideakin oli erittäin kiinnostava ja, vaikka maailmanlopun aikaisiin maailmaan sijoittuvia elokuvia löytyykin se kuuluisa kaksitoista tusinaan, niin myös erilainen ja tuore. Tuoreuden lisäksi se oli vielä kekseliäskin. Lisäksi Jihaella oli yllättävän paljon karismaa, eikä näyttelijöissä muutenkaan ole hirveästi valittamista, joskaan ei kehujakaan.

Ehdottomasti plussan puolella oli myös se, että elokuvan tarina oli kokonainen. Siinä oli selkeä alku, keskikohta ja loppu. Se petasi kyllä jatko-osille, kuuluuhan sen lähdeteos kirjasarjaan, mutta tarina ei suinkaan tuntunut kesken jääneeltä. Se olikin hyvä, sillä elokuva tuskin toista osaa saa. Ja kun pian, kun menen niihin huonoihin puoliin, saatte tietää, miksi se ei sellaista kyllä ansainnutkaan.



Valitettavati elokuvan huonot puolet olivat myös ne melkein minkä tahansa elokuvan tärkeimmät. Hahmoista yksikään ei noussut kiinnostavaksi, mikä oli erityisen huono asia pääroolin saaneiden Hesterin ja Tomin kohdalla. Myöskään pahis Thaddeus Valentine ei vakuuttanut, vaikka veteraaninäyttelijä Hugo Weaving tekikin roolissa parhaansa.

Elokuvan kiinnostavimmiksi hahmoiksi nousikin rock-muusikko Jihaen kapinallisjohtaja Anna Fangn ja yllättävän sympaattinen epäkuollut Shrike (Stephen Lang), mutta erityisen muistettavia eivät hekän olleet. Muista sivihahmoista mainitsemisen arvoinen oli vain Thaddeuksen tytär Katherine (Leila George). Hänen kanssaan ei kuitenkaan tehty juuri mitään.


Käsikirjoituskin oli hyvin perussettiä. Siinä ei ollut juuri mielikuvitusta käytetty ja se näkyy. Elokuvan juonikin oli aika tavanomainen. Olisin odottanut muun muassa Taru Sormusten Herrasta-trilogian tiimiltä, Peter Jackson mukaan lukien parempaa, mutta toisaalta ehkäpä jo Hobitti osoitti, että tarinan luonti ei ole miehen ominta lajia.

Tiivistetysti Mortal Enginesistä löytyi selkeitä vahvuuksia, mutta se olisi voinut olla paljon parempi. Huono se ei kuitenkaan missään tapauksessa ole. Kolme tähteä!

1800-luku uuteen uskoon – Steampunk

Oletko kiinnostunut viktoriaanisesta Englannista ja eriskummallisista vekottimista? Jos vastasit edelliseen kysymykseen kyllä, steampunk, suomeksi höyrypunkki, voi olla juuri sinulle, sillä se yhdistää molempia.

Aivan aluksi minun pitää paljastaa, etten ole koskaan harrastanut steampunkia ja aihe onkin alkanut kiinnostaa minua vasta vähitellen, lähinnä Warehouse 13:n myötä. Ajattelin kuitenkin ottaa harrastuksesta selvää ja jakaa tiedot tähän tekstiin.

Mitä steampunk oikein on? Tiivistettynä steampunk on Jules Vernen, H. G. Wellsin ja Mark Twainin teoksista innoituksensa saanut etrofuturistinen populaarikultturin tyylisuunta, joka pitää sisällään vahvoja vaikutteita viktoriaanisista ja edvardiaanisista fantasioista. Se on siis kuvitelma siitä, millaiseksi menneisyyden ihmiset kuvittelivat tulevaisuuden.

Magdalena Hai

Täsmällisemmin kuvailtuna steampunk on lähinnä vaihtoehtoisen todellisuuden viktoriaaniseen Englantiin sijoittuva tieteiskirjallisuuden suuntaus. Tyyliin kuuluu olennaisena osana myös erilaiset höyryllä tai kellokoneistolla toimivat koneet. Koska kyseessä on fiktio, kirjailijat ja muut alan harrastajat voivat lisätä siihen myös asioita, joilla ei ole mitään yhteistä 1800-luvun kanssa. Esimerkiksi sädepyssyjä.

Kirjallisuuden lajina steampunk on suhteellisen tuntematon. Sitä kirjoittaa lähinnä suurelle yleisölle tuntemattomat kirjailijat, kuten China Miéville, Michael Moorcock ja K. W. Jeter. Suomalaisista kirjailijoista tunnetuin lienee Magdalena Hai, joka on niin novelleja kuin lastenkirjallisuuttakin kirjoittanut monipuolinen kirjailija. Hänen teoksiinsa kuuluu mm. Suomen ensimmäisen steampunk-romaani, Kerjäläisprinsessa.

Onneksi steampunk on enemmän kuin vain kirjallisuuden laji. Siitä on tullut oma alakulttuuriinsa, johon kuuluu viktoriaanisen muodin jäljittely ja varusteet, kuten lentäjänlasit, taskukellot ja silinterihatut. Steampunkkaajat suosivat tapaamispaikkoina 1800-luvun tai 1900-luvun alun mukaisia arkkitehtonisia ympäristöjä; tutkimusmatkoja kasvitieteelliseen puutarhaan, löytöretkiä teknisiin museoihin tai piknikkejä vanhan ruukin tai tiilitehtaan pihalle. Suomessa harrastetoiminta on vielä vähäistä. Tyylisuunnasta kiinnostuneille Facebookista löytyy ryhmä Finland Steampunk. Myös Animeconista voi löytää cosplay-tyyppisiä steampunk-tapahtumia.

Steampunk voi näkyä tyylinä elokuvissa, roolipeleissä, taiteessa, pukeutumisessa, konsolipeleissä tai vaikka korusuunnittelussa. Hyvänä esimerkkinä löytyy mm. Will Smithin tähdittämä samannimiseen 1960-luvun televisiosarjaan Wild Wild West, joka on yksi kuuluisimmista aiheista tehdyistä elokuvista. Elokuvan päähenkilöt kapteeni James West ja sheriffi Artemus Gordon metsästävät tunnettua massamurhaajaa, Kenraali ”verikylpy” McGrathoa, joka juonii pahoja maailman päänmenoksi.

Toinen on minunkin näkemäni Herrasmiesliiga. Elokuvassa Seikkailija Allan Quatermain haetaan Afrikasta Lontooseen tärkeään kokoukseen, jossa hän saa kuulla Fantomiksi itseään kutsuvan mielipuolen uhkaavan aloittaa maailmansodan. Quatermain saa johdattevakseen eriskummallisen ryhmän, johon kuuluvat kapteeni Nemo, salaisen palvelun agentti Tom Sawyer, vampyyri Wilhelmina ”Mina” Harker, näkymätön mies Rodney Skinner, ”kuolematon” Dorian Gray sekä tohtori Jekyll / Mr. Hyde. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1899.

Pelien ystävät saavat nauttia steampunkista Dishonored-nimisessä pelissä. Se sijoittuu kuvitteelliseen teollisuuskaupunkiin Dunwalliin, joka mukailee viktoriaanisen aikakauden Lontoota. Pelin päähahmo on legendaarinen keisarinnan henkivartija Corvo Attano, joka lavastetaan syylliseksi keisarinnan murhaan. Attano ryhtyy salamurhaajaksi kostaakseen häntä vastaan juonitelleille.

Aiheesta voi tutustua myös blogimuodossa. Suomenkielisiä blogea ovat mm.

http://sampo-international.blogspot.fi/ - Pidän sivua hieman outona. Steamopunkista se ei varnisaisesti kerro mitään. Tunnelma sopii kyllä aikakauteen hyvin.

http://steampunkfinland.blogspot.fi/ - Sisältää kuvia ja asunteko ohjeita. Sopii pitempää alaa harrastaneelle tai vain 1800-tyylistä kiinnostuneelle.

http://loytajat.blogspot.fi/ - ”Kansainvälisten riippumattomien seikkailijoiden ja tutkimusmatkailijoiden julkaisusarja käsittelee tieteellisiä ja epätieteellisiä, mutta mielenkiintoisia asioita ja ilmiöitä.” 1800-luvun tyylinen sivu täynnä kuvia ja asiaa. Minusta ehdottomasti hauskin blogi näistä.

http://carnegear.blogspot.fi/ - Ehdottomasti tietopitoisen blogi, suosittelen.