King ja Maxwell vakoilun ja poliittisen kilpailun maailmassa

David Ballacci on yksi parhaista jännärien kirjoittajista, minkä vuoksi luinkin kirjailijan uusimman King ja Maxwell- romaanin, Kuudes nero.

Minä olen lukenut David Baldaccin jo jonkin aikaa. Ovathan ne vakoilutrillerien ehdotonta huippua. En ole mielipiteeni kanssa yksin, sillä King ja Maxwell-romaanit ovat niin suosittuja, että niistä on tehty myös tv-sarja nimeltä King & Maxwell. Sarja kuitenkiin lopetettiin yhden kauden jälkeen. 

Edgar Roy on huipputurvallisessa vankilassa syytettynä useista sarjamurhista. Tuomio onkin melkein varma. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun Royn asianajaja, Kingin vanha mentori, murhataan ja ex-salaisen palvelun agentit, Sean King sekä Michelle Maxwell ryhtyvät selvittämään asiaa. Asiaan liittyy tietenkin vakoilua, valtion eri virastojen välistä kilpailua ja salamurhia.

Kuva on kirjan mainoksesta

Juoneen liittyy myös olennaisena osana ns Seinä, jossa on kaikki Yhdysvallan tiedustelutieto. Seinää tulkitsee vain ja ainoastaa yksi, erityisen lahjakas ihminen: Edgar Roy. Seinän kehittäjä, Peter Bunting, onkin vakavissa ongelmissa, sillä Edgar on vankilassa, eikä muita yhtä kyvykästä löydy sitten millään. Kaiken lisäksi koko ohjelma halutaa lakkauttaa. Virastot kuin eivät halua jakaa tietoa keskenään.

Kuudes nero on erinomainen kirja, jolla on hyvä ja tuore idea. Olisinkin kuitenkin halunnut lukea lisää ns. Kameliklubista. He ovat parasta Baldaccia. Tuoreesta ideasta huolimatta, kirja on vanhan koulukunnan vakoiluromaani. Juuri sen tyyppisiä romaaneja Baldacci osaa kirjoittaa mestarillisesti, paremmin kuin suurin osa muista tämän päivän kirjailijoista. 

Kirjan sydän onehdottomasti päähenkilön välinen suhde, johon on lisätty omasta mielestäni täysin turha romanttinen puoli. Valitettavasti suurin osa oli enemmän tai vähemmän stereotyyppisiä, mikä ei ole epätavallista tämän tyyppisessä kirjassa. Poikkeuksena Edgar Roy ja hänenn sisarpuolensa, ex-vakooja Kelly Paul, jotka toivat oman mielenkiintoisen osansa kirjan hahmokaartiin.

David Baldacci oli pitänyt tasonsa ihailtavasti ja luonut mielenkiintoisen, todentuntuisen ja yllättävän vakoiluromaanin. Loppu oli itsessään sopivan toimintapitoinen. Draamallista puolta kuitenkaan unohtamatta. Jos pidät jännittävistä trillereistä ja poliittisesta juonittelusta, kirja on juuri sinulle. Neljä tähteä.