Olipa Kerran- sarjan viimeisimmässä jaksossa mennään Fantasia – elokuvan maailmaan. JUONIPALJASTUKSIA!
Olipa Kerran 4. kauden neljäs jakso on nimeltään The Apprentice. Sen keskiössä on Fantasia-leffasta tuttu Miki Hiiren hattu, joka on paljon elokuvan versiotaan voimaakkaampi. Sen vuoksi Pimeän olennot haluavat sitä niin kovasti. Hatun anastaminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä sitä vartioi hyvin voimakkaan velhon apulainen, joka on omistanut koko elämänsä sen suojelemiseksi. Tässä vaiheessa on hyvä mainita, että oppipoika näyttää vanhalta mieheltä. Jos ei ole päässyt oppipoikaa pidemmälle sadoissa vuosissa, niin kannattaisiko vaihtaa alaa.
Jakson alussa mennään ajassa taakse päin. Hattua havittelee nyt Pimeän olento Zoso. Velhon oppipoika on kuitenkin valppaana, eikä Zoso saa taistelunkaan jälkeen hattua omakseen. Hän varoittaa vielä, että kukaan Pimeän olento saa hattua, eikä tule saamaankaan. Rumple voisi olla asiasta eri mieltä.
Takautumissa mennään Lumottuun metsään, jossa Anna etsii vastauksia vanhempiensa matkasta. Aiemmassa takaumassa hänet ohjattiin Pimeän olennon, Rumplen pakeille, joten Anna meneekin hänen luokseen. Rumple lupaakin auttaa, mutta sillä on hintansa. Hinta on näennäisen yksinkertainen: Annan pitää antaa mystistä ainetta vanhalle miehelle, velhon apulaiselle.
Anna ei pysty mahdollisesti myrkyttämään vanhaa miestä. Lopulta hänelle selviää, että aine ei olekaan myrkkyä, vaan vasta-ainetta myrkkyyn, joka muuttaa velhon hiireksi. Mikki-hiiri, menikö perille. Rumple siis käytti Annaa koko ajan. Mikin hatun nimittäin saa vain käyttämällä sellaisen ihmisen kyyneleitä, joka on kohdannut pimeän puolensa, mutta ei antautunut siihen. Koska Anna teki juuri näin, Rumbel saa hatun.
Anna sai kuitenkin tietää, että hänen vanhempansa olivat etsimässä parannuskeinoa Elsalle. Vai valehteliko Rumple jälleen? Onneksi Anna saa käsiinsä Pimeyden olennon tikarin ja tajuaa äkkiä, että sillä voi komentaa Rumbelia miten mielii. Hän komentaakin tätä lähettämään hänet kotiin, pelastamaan velhon apulaisen ja olemaan koskematta Mikin hattuun. Voitto kotiin siis, ainakin jonkinlainen.
Nykyaikana Koukku valmistautuu ensimmäisille treffeilleen Emman kanssa. Kiitos Henryn ja hänen jokseenkin epätavallisen kiinnostuksensa äitiensä rakkauselämää kohtaan. Hän haluaa kätensä takaisin, syistä joita en ihan ymmärrä. Niinpä hän menee Rumplen pakeille. Rumpke antaa käden, mutta varoittaa, että käsi on jäänne entiseltä Koukulta, joten se käyttäytyi kuin vanha Koukku, merirosvokapteeni, tekisi.
Toisaalla Emma valmistautuu treffeille omalla tavallaan. Kohtaus oli yksi jakson hauskimmista. Miinusta siitä, että David ja Lumikki käyttäytyvät edelleenkin kuin Emma olisi teini, mikä vaivaa minua. Emma on sentään kolmikymppinen sentään ja kykeneväinen pitämään huolen itsestään. Ymmärrän kyllä, että David haluaa ottaa kiinni hukattua aikaa, mutta jotakin rajaa.
Emman ja Koukun treffeillä Rumplen ennustus käy toteen ja Koukku meinaa hakata melkein treffit pilanneen Will Scarletin. Myöhemmin Koukku hakkasikin Williä kuin pinataa. Myöhemmin Will löydetään kirjastosta, Liisa Ihmemaassa-kirja sylissään, ja viedään poliisiasemalle, joka on näköjään vielä pystyssä. Asemaa nähtiin ensimmäsitä kertaa neljännellä kaudella, tosin kausi on vielä nuori.
Poliisiasemalla selviää pääjuonen kannalta merkittävä seikka: Jäätelökuningatar, Storybrookessa nimellä Sarah Fisher, ei ole tullut kirouksen mukana. Miten sitten? Se selvinnee vielä kauden aikana. Arvatenkin ensimmäisen puolikkaan akana, keskittyyhän toinen puolikas Pahattareen tai niin olen kuullut.
Ymmärrättävästi Koukku haluaa kädestään eroon, mutta se ei käykään niin vain. Rumplella on nimittäin hintansa siihenkin: Koukun pitää auttaa häntä murhaamaan velhon apulaisen, minkä hän tekikin. Rumbel on siis askelta lähempänä Mikin hattua. Kaiken lisäksi hän on saanut Koukusta apulaisensa, kiristämällä tätä velhon apulaisen kohtalolla.
Koukun tilannetta katkeroittaa se, että lopussa Rumple paljastaa sen, mitä jotkin katsojat varmaan arvasivatkin: Käsi ei ole paha, se vain antoi Koukulle luvan toimia vanhojen tapojensa mukaisesti. Rumple ei ole muuttunut, mikä taitaa olla jakson suurin paljastus. Tai oikeammin nyt varmistuin asiasta, sillä eihän hän antanut Bellelle oikeaa tikariakaan.
Jakson lopussa Henry menee vakoilemaan Rumplenin kauppaan, sillä hän joka epäilee, että tämä tietää jotakin kirjasta ja sen kirjoittajasta, onhan hän saanut sen ns. onnellisen lopun. Henry on todennäköisesti oikeassa, ei olisi ensimmäinen asia, johon Rumbel on lusikkansa työntänyt.
Vielä mainitsemattomista hahmoista Jäätelökuningatar näytti Emmalle olevansa vielä elossa, muuten häntä ei juuri näkönyt tässä jaksossa. Toivottavasti asia korjataan seuraavassa jaksossa. Katsoisin häntä enemmänkin. Toinen vain vähän vilaukselta nähty hahmo on Regina. Senkin soisin korjautuvan.
Jakso oli kokonaisuutena viihdyttävä, mutta ei sarjan, ei edes kauden paras. Pidin eniten takautumista. Jakso ei perustunut toimintaan, vaan hahmojen väliseen vuorovaikutukseen, ehkä liiaksikin. Toki olihan se virkistävää vaihtelua aikaisempien, enemmän toimintapitoisien jaksojen jälkeen. Neljä tähteä.
Olipa Kerran 4. kauden neljäs jakso on nimeltään The Apprentice. Sen keskiössä on Fantasia-leffasta tuttu Miki Hiiren hattu, joka on paljon elokuvan versiotaan voimaakkaampi. Sen vuoksi Pimeän olennot haluavat sitä niin kovasti. Hatun anastaminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä sitä vartioi hyvin voimakkaan velhon apulainen, joka on omistanut koko elämänsä sen suojelemiseksi. Tässä vaiheessa on hyvä mainita, että oppipoika näyttää vanhalta mieheltä. Jos ei ole päässyt oppipoikaa pidemmälle sadoissa vuosissa, niin kannattaisiko vaihtaa alaa.Jakson alussa mennään ajassa taakse päin. Hattua havittelee nyt Pimeän olento Zoso. Velhon oppipoika on kuitenkin valppaana, eikä Zoso saa taistelunkaan jälkeen hattua omakseen. Hän varoittaa vielä, että kukaan Pimeän olento saa hattua, eikä tule saamaankaan. Rumple voisi olla asiasta eri mieltä.
Takautumissa mennään Lumottuun metsään, jossa Anna etsii vastauksia vanhempiensa matkasta. Aiemmassa takaumassa hänet ohjattiin Pimeän olennon, Rumplen pakeille, joten Anna meneekin hänen luokseen. Rumple lupaakin auttaa, mutta sillä on hintansa. Hinta on näennäisen yksinkertainen: Annan pitää antaa mystistä ainetta vanhalle miehelle, velhon apulaiselle.
Anna ei pysty mahdollisesti myrkyttämään vanhaa miestä. Lopulta hänelle selviää, että aine ei olekaan myrkkyä, vaan vasta-ainetta myrkkyyn, joka muuttaa velhon hiireksi. Mikki-hiiri, menikö perille. Rumple siis käytti Annaa koko ajan. Mikin hatun nimittäin saa vain käyttämällä sellaisen ihmisen kyyneleitä, joka on kohdannut pimeän puolensa, mutta ei antautunut siihen. Koska Anna teki juuri näin, Rumbel saa hatun.
Anna sai kuitenkin tietää, että hänen vanhempansa olivat etsimässä parannuskeinoa Elsalle. Vai valehteliko Rumple jälleen? Onneksi Anna saa käsiinsä Pimeyden olennon tikarin ja tajuaa äkkiä, että sillä voi komentaa Rumbelia miten mielii. Hän komentaakin tätä lähettämään hänet kotiin, pelastamaan velhon apulaisen ja olemaan koskematta Mikin hattuun. Voitto kotiin siis, ainakin jonkinlainen.
Nykyaikana Koukku valmistautuu ensimmäisille treffeilleen Emman kanssa. Kiitos Henryn ja hänen jokseenkin epätavallisen kiinnostuksensa äitiensä rakkauselämää kohtaan. Hän haluaa kätensä takaisin, syistä joita en ihan ymmärrä. Niinpä hän menee Rumplen pakeille. Rumpke antaa käden, mutta varoittaa, että käsi on jäänne entiseltä Koukulta, joten se käyttäytyi kuin vanha Koukku, merirosvokapteeni, tekisi. Toisaalla Emma valmistautuu treffeille omalla tavallaan. Kohtaus oli yksi jakson hauskimmista. Miinusta siitä, että David ja Lumikki käyttäytyvät edelleenkin kuin Emma olisi teini, mikä vaivaa minua. Emma on sentään kolmikymppinen sentään ja kykeneväinen pitämään huolen itsestään. Ymmärrän kyllä, että David haluaa ottaa kiinni hukattua aikaa, mutta jotakin rajaa.
Emman ja Koukun treffeillä Rumplen ennustus käy toteen ja Koukku meinaa hakata melkein treffit pilanneen Will Scarletin. Myöhemmin Koukku hakkasikin Williä kuin pinataa. Myöhemmin Will löydetään kirjastosta, Liisa Ihmemaassa-kirja sylissään, ja viedään poliisiasemalle, joka on näköjään vielä pystyssä. Asemaa nähtiin ensimmäsitä kertaa neljännellä kaudella, tosin kausi on vielä nuori.
Poliisiasemalla selviää pääjuonen kannalta merkittävä seikka: Jäätelökuningatar, Storybrookessa nimellä Sarah Fisher, ei ole tullut kirouksen mukana. Miten sitten? Se selvinnee vielä kauden aikana. Arvatenkin ensimmäisen puolikkaan akana, keskittyyhän toinen puolikas Pahattareen tai niin olen kuullut.
Ymmärrättävästi Koukku haluaa kädestään eroon, mutta se ei käykään niin vain. Rumplella on nimittäin hintansa siihenkin: Koukun pitää auttaa häntä murhaamaan velhon apulaisen, minkä hän tekikin. Rumbel on siis askelta lähempänä Mikin hattua. Kaiken lisäksi hän on saanut Koukusta apulaisensa, kiristämällä tätä velhon apulaisen kohtalolla.
Koukun tilannetta katkeroittaa se, että lopussa Rumple paljastaa sen, mitä jotkin katsojat varmaan arvasivatkin: Käsi ei ole paha, se vain antoi Koukulle luvan toimia vanhojen tapojensa mukaisesti. Rumple ei ole muuttunut, mikä taitaa olla jakson suurin paljastus. Tai oikeammin nyt varmistuin asiasta, sillä eihän hän antanut Bellelle oikeaa tikariakaan. Jakson lopussa Henry menee vakoilemaan Rumplenin kauppaan, sillä hän joka epäilee, että tämä tietää jotakin kirjasta ja sen kirjoittajasta, onhan hän saanut sen ns. onnellisen lopun. Henry on todennäköisesti oikeassa, ei olisi ensimmäinen asia, johon Rumbel on lusikkansa työntänyt.
Vielä mainitsemattomista hahmoista Jäätelökuningatar näytti Emmalle olevansa vielä elossa, muuten häntä ei juuri näkönyt tässä jaksossa. Toivottavasti asia korjataan seuraavassa jaksossa. Katsoisin häntä enemmänkin. Toinen vain vähän vilaukselta nähty hahmo on Regina. Senkin soisin korjautuvan.
Jakso oli kokonaisuutena viihdyttävä, mutta ei sarjan, ei edes kauden paras. Pidin eniten takautumista. Jakso ei perustunut toimintaan, vaan hahmojen väliseen vuorovaikutukseen, ehkä liiaksikin. Toki olihan se virkistävää vaihtelua aikaisempien, enemmän toimintapitoisien jaksojen jälkeen. Neljä tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti