Satuhahmot ovat taas täällä - Jo kuudennen kerran

Olipa kerran palasi kuudennen tuotantokauden jaksoin. Arvostelen ne taas tavalliseen tapaani jakso kerrallaan. Aloitan luonnollisesti kauden ensimmäisestä, ”The Savior”-nimisestä, jaksosta. 

Varoitus: Arvostelu sisältää juonipaljastuksia!

Aikaisemmin tapahtunutta: Belle kirosi itse itsensä unikirouksella, jotta hänen syntymätön lapsensa olisi turvassa. Rumple sai Hyden apua kyseisen kirouksen purkamisessa. Hintana oli antaminen Storybrooke Hyden käsiin. Haades tappoi Robin Hoodin ennen omaa kuolemistaan. Kapteeni Koukku puolestaan pääsi takaisin elävienkirjoihin, koska Zeus niin päätti. Asialle ei ole parempaa syytä.

Jakson ensiminuutit eivät kuitenkaan käsitelleet mitään noista asioista. Ne sisälsivät jakson ainoan, hyvin lyhyen, takauman, jossa Jafar tapasi täriseväkätisen ja ilmeisen epätoivoisen Aladdinin. Tapaamisen ainoa syy näyttikin olevan entisen vihollisen ahdingolle nauraminen. Se lienee ollutkin herkullista katsottavaa. Niin herkullista, että Jafar ei edes vaivaantunut tappaa häntä.

Takauman Jafar oli eri kuin Olipa Kerran Wonderland-spin offissa. Vaikka uusi näyttelijä suoriutuikin roolistaan erinomaisesti, ainakin lyhyen kohtauksen perusteella, en pidä muutoksesta yhtään. Mielipiteeni voi muuttua, jos saan asialle järkevän selityksen. Aladdinista tai hänen näyttelijästään en osaa sanoa juuta, enkä jaata. Tilanne on sama myös Jasminen kohdalla, jota en ole vielä päässyt näkemään.

Takaumat paljastivat mielenkiintoisen seikan sarjan mytologiaan liittyen. Myös Aladdin oli niin sanottu Pelastaja, engl, Savior. Emma ei siis ole sarjan maailman ainut tuon tittelin saanut, viimeisin vaan. Uutta tietoa on myös se, että jos Jafariin on louttaminen, Pelastajilla ei ole onnellista loppua. Käsittelen asiaa myöhemmin, sillä se liittyi nykyiseen tilanteeseen aika lailla.

Storybrooke. Nykyaika. Vallankahvaan päässyt Hyde kutsui ”ystäviä” eli muita Kertomattomien tarinoiden-maan asukkaita Storybrookeen. He tulivatkin kaupunkiin ilmalaivan kyydissä. Sitä ihmettelemään tulikin koko kylä, melkein kirjaimellisesti. Hydekin tuli paikalle ottamaan vieraitaan vastaan. Emma ja Regina yrittivät tappaa tämän taikuutta hyväksi käyttämällä. Se ei onnistunut, syystä tai toisesta.

Uusi yritys ei tullut kyseeseen, sillä ilmalaiva teki erittäin näkyvän pakkolaskun. Niinpä sankarimme menevät etsimään aluksen matkustajia, joko tuhotakseen heidät tai toivottaakseen heidät tervetulleiksi. Laivan jäännökset näyttivät hyvältä paikalta aloittaa. Siellä Emma huomasi kärsivänsä käsien tärinästä ja näkevänsä pienen pätkän vielä tapahtumattomasta taistelusta. Mistä oikein on kyse?

Laivan hylyt tarjosivat kuitenkin jotain hyvääkin. Nimittäin aseen, jolla voisi vangita Hyden. Emma ja Regina onnistuivatkin tehtävässä, vaikka Emman käsien tärinä vaikeuttikin tehtävän suorittamista. Vangitsemisen yhteydessä Hyde paljasti tietävänsä, mikä Emmaa oikein vaivaa. Niinpä Emma päätti hetken mietittyään pyytää roistolta apua. Hän ei nähnyt muutakaan mahdollista.

Minusta Emman valinta oli väärä. Hydeen ei kannata luottaa. Varsinkaan kuin kukaan ei vielä tiedä, mikä hänen end gamensa oikein on. Lisäksi minulle herää yksi kysymys: Miksi Emma ei kertonut Koukulle tai muulle läheiselleen ongelmastaan? Tai edes Archielle, kieltämättä maailman huonoimpaan psykiatriin. Itseasiassa luulen, että ilokseni jaksossa näyttäytynyt Pongokin voisi tarjota luotettavampaa apua.

Heistä jokainen voisi tehdä jotain auttaakseen. Sitä paitsi kyseessä on ikuisuuden vanha juonilinja, etenkin juuri Olipa Kerran-sarjalta. Joka toinen sankari aiheuttaa ongelmia, jotka olisi voinut välttää puhumalla jollekin. Toisaalta Emman taustan tietäen on hyvin ymmärrettävää, että hänen on vieläkin vaikea luottaa kenenkään muuhun kuin itseensä. Neuvoisin, silti unohtamaan Hyde ja puhumaan perheelleen.

Emma ei kuitenkaan kuunnellut minua, jostain kumman syystä. Hän meni tapamaan Hydeä tämän selliin. Mies lupasikin auttaa, pienen suostuttelun jälkeen. Hän neuvoi Emmaa seuraamaan punaista lintua. Näin nainen tekikin ja löysi juuri sen, mitä tarvitsi. Oraakkeli auttoi Emmaa näkemään koko kohtauksen. Siinä mystinen huppupäinen mies, tai nainen, tappoi hänet. Tappajan henkilöllisyys jäi arvoitukseksi.

Pakko sanoa, etten ole vakuuttunut. Tappaisiko sarja muka Emman? Oman päähenkilönsä. Muutenkin sarjan henkilöt eivät näytä kuolevan sitten millään tai ainakaan pysyvän kuolleena. Olen kuullut, että Robinkin palaa takaisin sarjaan. Toki olen kuullut, että joku päähahmoista tulee kuolemaan kauden edetessä. Epäilen kuitenkin sen olevan joku muu kuin Emma. Se olisi liian ilmeistä.

Muihin aiheisiin. Reginan storyline sai jaksossa myös jonkinlaisen pääosan. Tiivistetysti se meni näin: Reginan kanssa asuva Zelena hukkasi Robinin hänelle antaman höyhenen, siskokset riitelevät, Regina kävi koskettavan keskustelun Snow:n kanssa sekä yritti muutenkin tulla sinuiksi tunteidensa kanssa. Hän myös yritti löytää kyseisen höyhenen etsintätaialla, siinä pahemmin onnistumatta.

Kerroin sen nopeasti, sillä Regina ei jaksa kiinnostaa minua edelliseen tapaan. Ei sitten sen jälkeen, kuin Paha Kuningatar erotettiin hänestä. Juuri Reginan sisäinen konflikti teki hahmosta niin mielenkiintoisen. Toivonkin todella, että Reginat palaavat taas yhteen. Paitsi, että se tekee Reginasta kiehtovamman, se myös antaisi hyvän opetuksen. Sen, että myös pahat puolet kuuluvat ihmiseen yhtä paljon kuin hyvätkin.

 Toisaalta Paha Kuningatar voi olla viihdyttävä kauden roisto. Nyt kun hänellä ei ole edes pienoista inhimillisyyttä ristinään. Hän ilmestyikin kuvioihin jo tämän jakson lopussa. Nähtäväksi jää, saako hän avukseen Reginalle loukkaantuneen Zelenan. Toivon niin, sillä hänkin on paljon mielenkiintoisenkin roistona kuin hyviksenä. Muutenkin sarja tekee yleensä roistoista paljon sankareita kiehtovamman.

Kaupunki otti lämmöllä vastaan Hyden kutsumat Kertomattomien tarinoiden maan asukkaat. Mielenkiinnolla seuraan, keitä joukossa oikein on mukana. Tai, mitä he oikein suunnittelevat. He liittyivät Hyden suunnitelmaan, joten mitenkään viattomia he eivät voi olla, ainakaan ihan kaikki. Sarjan tuntien, joku heistä voi olla jopa jonkun hahmon kauan kadoksissa ollut sukulainen.

Loppu jakso keskittyi kuitenkin Rumpleen ja hänen yritykseensä herättää Belle. Hän sai apua itse Morpheukselta, kreikkalaiseen mytologiaan kuuluvalta unien herralta, joka vei hänet Bellen uneen. Uni sijoittui aikaan, jolloin Belle oli vasta Pahan olennon palvelija. Koska tosirakkauden suudella on ainut keino pelastaa Belle, Rumplen pitää voittaa hänen sydämensä, uudestaan.

Jakso kertasikin hyvin paljon parin huippuhetkiä, esimerkiksi kuulun tanssimiskohtauksen. Lopussa selvisi kuitenkin käänne. Morpheus onkin Rumplen ja Bellen aikuiseksi kasvanut poika. Hän herätti Bellen suudelmallaan, mutta vasta sen jälkeen kuin nainen oli torjunut Rumplen lähentymisyritykset. Hän varoitti myös Belleä koskaan luottamasta isäänsä. Näköjään isäongelmat alkavat aina vain aikaisemmin.

Kokonaisuudessaan jakso ei tarjonnut minulle mitään uutta. Kaikki edellä lueteltu on jo nähty, vähän eri muodossa vaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö viihtynyt jakson parissa. Viihdyin kyllä. En kuitenkaan niin paljon kuin ensimmäisellä kaudella. Se ei tarkoita, ettenkö odottaisi kautta. kaudella onkin paljon odotettavaa, kuten lapsena Disney suosikkeihini kulunut Aladdin-storyline.

Odotan myös näkeväni Bellen itsenäisenä naisena, jos siis sitä ylipäätään päästään näkemään. Sarjan tuntien epäilen sitä vahvasti. Reginan ja Zelenan ystävyys tapahtui epäuskottavan nopeasti, mutta siitä voisi saada jotain hyvää aikaan. Nyt tosin Zelena näyttää tulevan paremmin toimeen Pahan kuningattaren kuin Reginan kanssa. Heidänkin yhteistyötä voisi seurata ihan mielellään.

Jo viime kaudella mietin, jättääkö jakso kesken. Päätin kuitenkin jatkaa sarjan katsomista. Siitäkin huolimatta, että sarjan taso on laskenut tasaiseen tahtiin. Samaa mietin myös tämän kauden kohdalla. Voit vapaasti kutsua minua masokistiksi, mutta katson kuitenkin vielä ainakin pari jaksoa ja katson. Sitten päätän, viitsinkö kuluttaa siihen vielä aikaani. 

Charmingit jatkavat sarjan tylsimpänä hahmona olemista ja tällä tarkoitan niin Emmaa, Snow:ta, Davidia kuin Henryakin. En edelleenkään ole noussut CaptainSwan-laivaan. En vihaa hahmoja tai heidän suhdettaan. Se vain on yhtä tylsä kuin sarjan päähenkilötkin. En ole tuomitsemassa kaikkia heidän suhdettaan fanittavia. Jokaisella on oma makunsa ja se on ihan sallittua.

Arvostelun lopuksi sorrun spekuloimaan tulevaan kauteen liittyviä tapahtumia. Olen lukenut huhuista, jonka mukaan ”Oraakkeli” olisi Jafar valepuvussa. Niinpä hän ja Hyde huijaisivat Emmaa koko ajan. En tiedä, onko tämä totta, mutta teoria kuulostaa silti uskottavalta. Ja mahdollisesti paljon kiinnostavammalta kuin, mitä asia todellisuudessa on. Olettaen, että teoria ei pidäkään paikkaansa.

Teoriointia voi jatkaa myös huppupäisen hahmon kohdalla. Onko hän Paha Kuningatar, Hyde, Jafar, Rumple, joku Kertomattoman maan asukki, Koukku vai kenties Emma itse? Tai kenties joku, jota emme ole vielä nähneet. Vaikka jaksosta voi sanoa paljon pahaa ja olen jo sanonutkin, niin ainakin se herätti kysymyksiä. Ihan niin kuin kauden ensimmäisen jakson pitääkin.

Tiivistetysti jakso teki sen, mitä sen pitikin eli sai katsojat innostumaan kuudennesta kaudesta. Mitään uutta ja ihmeellistä jakso ei kuitenkaan tarjoa. Neljä tähteä.