Uusi Sherlock on yksi hyväksi tietämäni tv-sarja, joka on kuitenkin jäänyt vähemmälle katsomiselle. Olen nyt korjaamassa asiaa. Nyt arvostelen sarjan ensimmäisen tuotantokauden.
Varoitus. Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia sarjan tapahtumista. On myös mahdollista, että tulen paljastamaan jotain Sherlock Holmes-kirjoihin liittyvää. Lue siis omalla vastuulla.
Sodassa karaistunut tohtori John Watson (Martin Freeman) haavoittui vakavasti Afganistanin sodassa, jossa hän toimi sotilaslääkärinä. Koska rahat ovat vähissä ja Lontoossa asuminen on kallista, hän tarvitsee itselleen kämppäkaverin. Onneksi hänen kaverinsa tuntee juuri sopivan, maailman ensimmäisen konsultoivan etsivän Sherlock Holmesin (Benedict Cumberbatch).
Koska tv-sarja sijoittuu nykyaikaan, joitain asioita on ollut pakko muuttaa. Esimerkiksi Holmes ei polta enää piippua, vaan hän käyttää nikotiinilaastareita ja Watsonkin kirjoittaa dekkareiden sijaan blogia. Holmes-puritalistien ei kuitenkaan kannata huolestua. Sarja on yllättävänkin uskollinen Conan Doylen kirjoille ja se on jopa onnistunut pitämään kaiken, mikä tekee niistä miljoonien rakastamia.
Vieläpä paremmin kuin samaa yrittänyt, amerikkalaissarja Holmes, englanniksi Elementary, joka on kyllä katsomisen arvoinen. Olen seurannut sarjaa enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Tai monet muut legendaarisesta hahmosta tehdyt filmatisoinnit, joita riittää. Uusimpana Robert Downey Jr:n tähdittämät Sherlock Holmes-elokuvasarja, joka myös kalpenee Uuden Sherlockin rinnalla.
Hahmotyyppi nähdään myös eri muodossa sellaisista sarjoissa. Esimerkiksi Mentalist, Bones ja House perustuu häneen, enemmän tai vähemmän. Niinpä on oikeutettua kysyä, onko taas yksi versio hahmosta tarpeen. Minusta on, ainakin niin kauan kuin hahmo jaksaa kiinnostaa ja ennen kaikkea viihdyttää katsojia. Ja itse filmatisoinnista tulee katsomisen arvoinen. Hyville elokuville ja tv-sarjoille on aina tilaa.
Pakko myöntää, että olen koukussa sarjaan, mitä ei ole tapahtunut vähään aikaan. Mikään yllätys tämä ei ole. Varsinkin kun tietää, että Uutta Sherlockia on tekemässä sarja suosikkeihini kuuluvasta Doctor Who:stakin tutut Steven Moffat ja Mark Gatiss. Eri lajityylistä huolimatta sarjojen tyyli muistuttaa kieltämättä toisiaan. Päähenkilöstä nyt puhumattakaan.
Sarjan yksi suurimmista vahvuuksista löytyi käsikirjoituksesta. Dialogi oli nerokasta ja enemmän kuin paikoittain hauskakin. Sarja ei ota itseään turhan vakavasti. Toinen vahvuus oli Holmesin ja Watsonin kumppanuus. Miehet täydentävät toisiaan hyvin. Ei kuitenkaan romanttisella tavalla, vaikka asiasta vihjataankin. Minusta vieläpä vähän turhan usein, sillä vitsi meni vanhaksi nopeasti.
Mitä voisin sanoa itse päähahmoista, tai päähahmoista? He ovat kaikille edes jotenkuten tuttuja. Niille joille ei ole, kannattaa saman tien puhua Hamletistakin, Peter Panista ja Joulupukistakin. He ovat nimittäin eläneet elämänsä kiven sisällä. Toisaalta pieni lohdutuksen sana olisi paikoillaan. Sherlock itse ei tiennyt maan kiertävän aurinkoa, joten kai jokaisella on joku aukko sivistyksessä.
Kaikilla on myös kuva siitä, millaisia hahmot oikein ovat. Riippumatta siitä, kuinka tuttuja hahmot ovat. Sarjan versiot hahmoista vastasivat minun kuvaani hahmoista täysin, niin kuin luultavasti monen muunkin. Kiitos tästä kuului niin käsikirjottajille kuin näyttelijöillekin. He todella tiesivät, mitä tekivät. Toki samaa voisi sanoa sarjan muustakin tekijäkaartista. He vain eivät olleet niin näkyvästi esillä.
Uusi Sherlock on melkein täydellinen uusintafilmatisointi maailman legendaarisemmasta salapoliisista, mutta. sarja toimii myös omana teoksenaan. Hahmojen ei tarvitse olla ennestään tuttuja. Viisi tähteä.
Varoitus. Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia sarjan tapahtumista. On myös mahdollista, että tulen paljastamaan jotain Sherlock Holmes-kirjoihin liittyvää. Lue siis omalla vastuulla.
Sodassa karaistunut tohtori John Watson (Martin Freeman) haavoittui vakavasti Afganistanin sodassa, jossa hän toimi sotilaslääkärinä. Koska rahat ovat vähissä ja Lontoossa asuminen on kallista, hän tarvitsee itselleen kämppäkaverin. Onneksi hänen kaverinsa tuntee juuri sopivan, maailman ensimmäisen konsultoivan etsivän Sherlock Holmesin (Benedict Cumberbatch).
Yhdessä parivaljakko auttaa poliisia heille ylivoimaisten tapausten selvittämisessä, joita riittääkin kiitettävissä määrin. Samalla Watson kirjoittaa blogia heidän seikkailuistaan. Tapahtumissa mukana pyörivät myös poliisivoimia edustava, Holmesiin vielä epäluuloisesti suhtautuva Lestrade (Rupert Graves) sekä Sherlockin vaikutusvaltainen veli Mycroft (sarjan tuottajanakin toimiva Mark Gatiss).
Koska tv-sarja sijoittuu nykyaikaan, joitain asioita on ollut pakko muuttaa. Esimerkiksi Holmes ei polta enää piippua, vaan hän käyttää nikotiinilaastareita ja Watsonkin kirjoittaa dekkareiden sijaan blogia. Holmes-puritalistien ei kuitenkaan kannata huolestua. Sarja on yllättävänkin uskollinen Conan Doylen kirjoille ja se on jopa onnistunut pitämään kaiken, mikä tekee niistä miljoonien rakastamia.
Vieläpä paremmin kuin samaa yrittänyt, amerikkalaissarja Holmes, englanniksi Elementary, joka on kyllä katsomisen arvoinen. Olen seurannut sarjaa enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Tai monet muut legendaarisesta hahmosta tehdyt filmatisoinnit, joita riittää. Uusimpana Robert Downey Jr:n tähdittämät Sherlock Holmes-elokuvasarja, joka myös kalpenee Uuden Sherlockin rinnalla.Hahmotyyppi nähdään myös eri muodossa sellaisista sarjoissa. Esimerkiksi Mentalist, Bones ja House perustuu häneen, enemmän tai vähemmän. Niinpä on oikeutettua kysyä, onko taas yksi versio hahmosta tarpeen. Minusta on, ainakin niin kauan kuin hahmo jaksaa kiinnostaa ja ennen kaikkea viihdyttää katsojia. Ja itse filmatisoinnista tulee katsomisen arvoinen. Hyville elokuville ja tv-sarjoille on aina tilaa.
Pakko myöntää, että olen koukussa sarjaan, mitä ei ole tapahtunut vähään aikaan. Mikään yllätys tämä ei ole. Varsinkin kun tietää, että Uutta Sherlockia on tekemässä sarja suosikkeihini kuuluvasta Doctor Who:stakin tutut Steven Moffat ja Mark Gatiss. Eri lajityylistä huolimatta sarjojen tyyli muistuttaa kieltämättä toisiaan. Päähenkilöstä nyt puhumattakaan.Sarjan yksi suurimmista vahvuuksista löytyi käsikirjoituksesta. Dialogi oli nerokasta ja enemmän kuin paikoittain hauskakin. Sarja ei ota itseään turhan vakavasti. Toinen vahvuus oli Holmesin ja Watsonin kumppanuus. Miehet täydentävät toisiaan hyvin. Ei kuitenkaan romanttisella tavalla, vaikka asiasta vihjataankin. Minusta vieläpä vähän turhan usein, sillä vitsi meni vanhaksi nopeasti.
Joka jakson juonikin oli erittäin monipuolinen, yllätyksellinen ja muutenkin kiehtova. Ei ihme, olihan niille annettu aikaakin tavallista enemmän. Joka jakso oli noin puolentoista tunnin mittainen eli saman pituinen kuin jotkut elokuvat. Keskimmäinen jakso teki siinä jonkinlaisen poikkeuksen. Se oli hyvä, muttei ihan niin hyvä kuin ensimmäinen ja kolmas. Kyllä, kaudella oli vain kolme jaksoa.
Mitä voisin sanoa itse päähahmoista, tai päähahmoista? He ovat kaikille edes jotenkuten tuttuja. Niille joille ei ole, kannattaa saman tien puhua Hamletistakin, Peter Panista ja Joulupukistakin. He ovat nimittäin eläneet elämänsä kiven sisällä. Toisaalta pieni lohdutuksen sana olisi paikoillaan. Sherlock itse ei tiennyt maan kiertävän aurinkoa, joten kai jokaisella on joku aukko sivistyksessä.
Kaikilla on myös kuva siitä, millaisia hahmot oikein ovat. Riippumatta siitä, kuinka tuttuja hahmot ovat. Sarjan versiot hahmoista vastasivat minun kuvaani hahmoista täysin, niin kuin luultavasti monen muunkin. Kiitos tästä kuului niin käsikirjottajille kuin näyttelijöillekin. He todella tiesivät, mitä tekivät. Toki samaa voisi sanoa sarjan muustakin tekijäkaartista. He vain eivät olleet niin näkyvästi esillä.Uusi Sherlock on melkein täydellinen uusintafilmatisointi maailman legendaarisemmasta salapoliisista, mutta. sarja toimii myös omana teoksenaan. Hahmojen ei tarvitse olla ennestään tuttuja. Viisi tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti