Yksi maailman parhaista sarjoista, Game of Thrones, sai juuri kuudennen kautensa päätökseen. Tässä arvostelussa kerron mielipiteeni kaudesta.
Varoitus: Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia, isojakin, Game of Thronesin kuudennesta kaudesta. Niinpä suosittelen kyseisen kauden katsomista ennen kuin luet sen. Vastuu on kuitenkin täysin sinun. Ennen arvostelu-osuutta kertaan lyhyesti, mitä sarja jäi viidennen kauden jälkeen. Ihan vain muistin virkistykseksi.
Jon Snow kuoli miestensä käsistä. Dany katosi lohikäärmeensä selässä. Uskonnollinen fanaatikko High Sparrow sai ennenäkemätöntä valtaa, jota hän käytti vangitakseen Margaeryn, tämän veljen Loraksen. Sansa pääsi irti Ramsayn ikeestä. Samoin Theon. Arya puolestaan aloitti opinnot mystisessä salamurhaajan veljeskunnassa. Tästä tilanteesta mentiin kuudennelle kaudelle.
Viidelle kaudella tapahtui paljon suuria asioita. Niistä en ole kertonut niistä läheskään kaikkea. Joku minua tietämättömämpi voisi kysyä, voiko tuosta laittaa paremmaksi. Vastaus on yksinkertainen: Kyllä voi. Kuudes kausi tarjosi vielä enemmän koko sarjaa järisyttäviä tilanteita, sarjan ottaessa uuden vaihteen silmään. Game of Thrones loppuu vaivaisen 13 jakson jälkeen, joten kiire olikin suuri.
Varjopuolena kuitenkin mainittakoon, että tällaisiinkin käänteisiin, on ne sitten kuinka hurjia tahansa, turtuu aika nopeasti. Jotenkin Jonin henkiinherääminen, lukuisien ihmisten kuolema Cersein tai Danyn toimesta tai edes se, että niin sanotut hyvikset tekevät jotakin pahaa, ei juuri jaksa järkyttää minua enää. Tai ehkä vähän, mutta koko ajan vähemmän.
En osaa sanoa, onko kausi koko sarjan paras. Tuskin sentään. Sen monista hyvistä puolista, ja niitähän riitti, huolimatta. Itseasiassa minulla ei ole olemassa mitään kausien paremmuus järjestystä, toisin kuin Buffyn kohdalla. Kaikki kaudet ovat olleet enemmän kuin hyviä. Kukin omalla tavallaan. Tosin jotkin jaksot olivat vain erittäin hyviä, kun taas toiset loistavia.
Kausi lisäsi myös yliluonnollisia elementtejä ennen näkemättömästi. sarjassa on aina ollut niitä, kuten Danyn lohikäärmeet tai Valkeat kulkijat, mutta ne ovat aina jääneet hieman sivuun päätarinasta. Nyt siihen tulee muutos. Yksi esimerkki siitä on Branin näkemisen lahja, joka paljastikin olennaisia osia koko sarjaa ajatellen. Hän voi myös vaikuttaa tapahtumiin, kuten Hodorin kohtalo traagisesti osoitti.
Yliluonnollisten elementtien ja niiden tärkeyden lisääminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sarja poistuisi juuriltaan. Kyseessä on yhä ihmisistä ja heidän kamppailustaan erittäin julmassa maailmassa. Vain uhat muuttuvat, ainakin osa niistä. Ihmisistä ei kauden aikana tullut mitenkään vähemmän uhka lajitovereilleen. Joidenkin kohdalla voisi sanoa, että pikemminkin päinvastoin.
Maailma on muuttunut hieman yllättäen vähemmän julmaksi, mikä jakaakin mielipiteitä puolesta ja vastaan. Esimerkiksi niin sanotusta ”Äpärien taistelusta” on puhuttu paljon. Arvostelijoiden mielestä se oli liian tolkienmainen tai toisin sanoen se päättyi liian hyvin sankareidemme kannalta ja siten sarja on menettämässä särmäänsä. Ja, että se vastasi jo vähän turhankin hyvin katsojien odotuksia.
He eivät ole väärässä, vaikka päähenkilöiden voittoa olikin nautinto seurata. Niin monen häviön jälkeen. Jotenkin minustakin olisi pettymys, jos sarja päättyisi liian onnellisesti. tottakai ainakin jollekin hahmoille soisi käyvän hyvin, mutta mitään ”Ja he elivät onnellisesti elämänsä loppuun asti”-loppua en halua. Tosin en kyllä maailman ja kaikkien sen vähänkään kunnollisten ihmisten tuhoakaan.
Kausi oli loistava. Eikä vain siksi, että se antoi minunkin kaltaisille faneille juuri sitä, mitä he haluavatkin. Viisi tähteä.
Varoitus: Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia, isojakin, Game of Thronesin kuudennesta kaudesta. Niinpä suosittelen kyseisen kauden katsomista ennen kuin luet sen. Vastuu on kuitenkin täysin sinun. Ennen arvostelu-osuutta kertaan lyhyesti, mitä sarja jäi viidennen kauden jälkeen. Ihan vain muistin virkistykseksi.Jon Snow kuoli miestensä käsistä. Dany katosi lohikäärmeensä selässä. Uskonnollinen fanaatikko High Sparrow sai ennenäkemätöntä valtaa, jota hän käytti vangitakseen Margaeryn, tämän veljen Loraksen. Sansa pääsi irti Ramsayn ikeestä. Samoin Theon. Arya puolestaan aloitti opinnot mystisessä salamurhaajan veljeskunnassa. Tästä tilanteesta mentiin kuudennelle kaudelle.
Viidelle kaudella tapahtui paljon suuria asioita. Niistä en ole kertonut niistä läheskään kaikkea. Joku minua tietämättömämpi voisi kysyä, voiko tuosta laittaa paremmaksi. Vastaus on yksinkertainen: Kyllä voi. Kuudes kausi tarjosi vielä enemmän koko sarjaa järisyttäviä tilanteita, sarjan ottaessa uuden vaihteen silmään. Game of Thrones loppuu vaivaisen 13 jakson jälkeen, joten kiire olikin suuri.
Varjopuolena kuitenkin mainittakoon, että tällaisiinkin käänteisiin, on ne sitten kuinka hurjia tahansa, turtuu aika nopeasti. Jotenkin Jonin henkiinherääminen, lukuisien ihmisten kuolema Cersein tai Danyn toimesta tai edes se, että niin sanotut hyvikset tekevät jotakin pahaa, ei juuri jaksa järkyttää minua enää. Tai ehkä vähän, mutta koko ajan vähemmän.En osaa sanoa, onko kausi koko sarjan paras. Tuskin sentään. Sen monista hyvistä puolista, ja niitähän riitti, huolimatta. Itseasiassa minulla ei ole olemassa mitään kausien paremmuus järjestystä, toisin kuin Buffyn kohdalla. Kaikki kaudet ovat olleet enemmän kuin hyviä. Kukin omalla tavallaan. Tosin jotkin jaksot olivat vain erittäin hyviä, kun taas toiset loistavia.
Sen sijaan eri ihmisten storylinejen kiinnostavuus vaihteli suuresti, vaikkakin kaikkien loppu tyydytti minua suuresti. Paras kuului Pohjoiseen eli Jonille, Ramsaylle ja Sansalle. Varsinkin sen päätös oli erittäin tyydyttävä. Pidin erityisen paljon myös Branin storylinesta, jonka tarjoama Hodor käänne oli kauden nerokkain, joskin myös surullisin. Mereenissä olikin kiva käydä.
Epäkiinnostavin storyline kuului ehdottavmasti muusta Samille, sillä se oli muusta tarinoasta täysin irrallaan, ainakin toistaiseksi. Samoin kävi Dornen kohdalla. Aryan storyline oli suurin pettymys, koska hänen tarinassaan oli jopa potentiaalia. Kuninkaansatama-scenet olivat tylsähköjä ennen viimeistä jaksoa. Minun oli vaikea muistaa aikaa, jolloin kyseinen kaupunki oli vielä kaiken keskipisteessä.
Kaudella on oma teemansa, parikin. Esimerkiksi sitä on tituureelattu naisten kaudeksi, mistä olen osittain samaa mieltä. Naishahmoilla, ainakin pääsellaisilla, meneekin sarjalle epätyypillisen lujaa. Nyt sarjalla on peräti kaksi naisjohtajaa ja kauden parhaan uuden hahmonkin, jossei jopa parhaan hahmon viitta lankeaa Lyanna Mormontille, noin kymmenen vuotias tyttö.
Kuitenkaan asia ei ole noin yksi kertainen. Miehillä ei mene sen huonommin, josta paras esimerkki on kauden ehdottomasti voittanut Jon. Kuinka moni voi sanoa nousseensa kuolleesta kuninkaaksi? Lisäksi kannattaa muistaa, että monilla hahmoilla, sukupuolesta riippumatta, menee edelleen huonosti. Eikä kuolemakaan syrji sarjassa ketään asemansa, sukupuolensa tai minkään muunkaan perusteella.
Sen sijaan kauden teemaksi voisi ottaa maailman muuttumisen. Vanhat tavat toimia eivät enää riitäkään. Niitä rikottiinkin kaudella oikein urakalla. vanhan korvaamisen uudella. Esimerkiksi ennen olisi ollut ennenkuulumatonta, että johtajana on nainen tai äpärä. Ajan muuttumista kuvaa erinomaisesti sen, että kauden lopussa se talvi vihdoin tuli, kirjaimellisesti.
Kuitenkaan asia ei ole noin yksi kertainen. Miehillä ei mene sen huonommin, josta paras esimerkki on kauden ehdottomasti voittanut Jon. Kuinka moni voi sanoa nousseensa kuolleesta kuninkaaksi? Lisäksi kannattaa muistaa, että monilla hahmoilla, sukupuolesta riippumatta, menee edelleen huonosti. Eikä kuolemakaan syrji sarjassa ketään asemansa, sukupuolensa tai minkään muunkaan perusteella.
Sen sijaan kauden teemaksi voisi ottaa maailman muuttumisen. Vanhat tavat toimia eivät enää riitäkään. Niitä rikottiinkin kaudella oikein urakalla. vanhan korvaamisen uudella. Esimerkiksi ennen olisi ollut ennenkuulumatonta, että johtajana on nainen tai äpärä. Ajan muuttumista kuvaa erinomaisesti sen, että kauden lopussa se talvi vihdoin tuli, kirjaimellisesti.
Kausi lisäsi myös yliluonnollisia elementtejä ennen näkemättömästi. sarjassa on aina ollut niitä, kuten Danyn lohikäärmeet tai Valkeat kulkijat, mutta ne ovat aina jääneet hieman sivuun päätarinasta. Nyt siihen tulee muutos. Yksi esimerkki siitä on Branin näkemisen lahja, joka paljastikin olennaisia osia koko sarjaa ajatellen. Hän voi myös vaikuttaa tapahtumiin, kuten Hodorin kohtalo traagisesti osoitti.Yliluonnollisten elementtien ja niiden tärkeyden lisääminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sarja poistuisi juuriltaan. Kyseessä on yhä ihmisistä ja heidän kamppailustaan erittäin julmassa maailmassa. Vain uhat muuttuvat, ainakin osa niistä. Ihmisistä ei kauden aikana tullut mitenkään vähemmän uhka lajitovereilleen. Joidenkin kohdalla voisi sanoa, että pikemminkin päinvastoin.
Maailma on muuttunut hieman yllättäen vähemmän julmaksi, mikä jakaakin mielipiteitä puolesta ja vastaan. Esimerkiksi niin sanotusta ”Äpärien taistelusta” on puhuttu paljon. Arvostelijoiden mielestä se oli liian tolkienmainen tai toisin sanoen se päättyi liian hyvin sankareidemme kannalta ja siten sarja on menettämässä särmäänsä. Ja, että se vastasi jo vähän turhankin hyvin katsojien odotuksia.
He eivät ole väärässä, vaikka päähenkilöiden voittoa olikin nautinto seurata. Niin monen häviön jälkeen. Jotenkin minustakin olisi pettymys, jos sarja päättyisi liian onnellisesti. tottakai ainakin jollekin hahmoille soisi käyvän hyvin, mutta mitään ”Ja he elivät onnellisesti elämänsä loppuun asti”-loppua en halua. Tosin en kyllä maailman ja kaikkien sen vähänkään kunnollisten ihmisten tuhoakaan.Kausi oli loistava. Eikä vain siksi, että se antoi minunkin kaltaisille faneille juuri sitä, mitä he haluavatkin. Viisi tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti