Netflixistä löytyy kiitettävästi katsomisen arvoisia alkuperäissarjoja. Yksi niistä on historiallinen sarja, Marco Polo, joka sai joku aikaa sitten toisen tuotantokautensa.
Ennen arvosteluun menemistä on pari asiaa, jotka haluaisin lukijan tietävän. Ensinnäkin vaikka Marco Polo ja osa muista sarjan hahmoista perustuu oikeisiin historiallisiin hahmoihin, sarjan tapahtumat ovat silkkaa fiktiota. Historian tunnista sitä ei siis pidä ottaa. Toiseksi varoitan taas tapani mukaan, että tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia. Lue omalla vastuulla.
Marco Polon (Lorenzo Richelmy) isäntä Kublai-kaani (Benedict Wong) voitti edellisellä kaudella Etelä-Kiinan itselleen. Sen asukkaat eivät kuitenkaan suhtaudu asiaan niin hyvin kuin kaani toivoi. Ehkäpä heidän poikakeisarin vangitseminen auttaisi. Lisäksi sisällissota uhkaa, kun Tšagatain kaanikunnan johtaja Kaidu (Rick Yune) haluaa, omasta mielestä ansaitsemansa, paikan kaanien kaanina.
Marco Polon toinen kausi ei pettänyt odotuksiani, itseasiassa se ylitti ne. Pidin ensimmäisestä kaudesta, mutta toinen kausi pisti vieläkin paremmaksi. Osittain kai siksi, että en enää verrannut sarjaa Game of Thronesiin. Sarjalla on edelleen joitakin heikkouksia, mutta myös selviä vahvuuksia. Tavallisesta poiketen, kerron ensin sarjan vahvuudet ja sitten menen heikkouksiin. Vähän vaihtelua elämään.
Yksi sarjan vahvuuksista oli draaman ja toiminnan välisen tasapainon löytäminen. Kumpaakin on juuri sopivasti. Taistelukohtaukset oli vieläpä tehty taiten. Samoin aikalaiskuva. katsojien voisi kuvitella olevansa itsekin paikan päällä. Niin maisemat, puvustus ja lavastus oli tehty erittäin uskottavasti ja silmiä hivelevästi. Silmäkarkkia ei sarjasta siis puuttunut. Budjetti on edelleen valtava ja se näkyy. Ja hyvä niin.
Annan sarjalle erityistä kiitosta vahvoista, ja moniulotteisista, naishahmoista. Heistä paras oli tappavan kaunis Mei Lin (Olivia Cheng). Toinen hyvä hahmo oli suurkaanin vaimo Chabi (Joan Chen), jolla on tällä kaudella oma, pääjuonen kannalta tärkeä, roolinsa. Naishahmoista myös uusi hahmo Lotus (Michelle Yeoh) ja Kaidun tytär Khutulun (Claudia Kim) ansaitsevat maininnan.
Jokaisesta sarjan hahmosta löytyi jotain hyvää, ja toisaalta taas pahaa. Sarjassa ei ole roistoa, vain vastustajia. Kaidulla oli hyvä syy päästä valtaistuimelle ja hänet siellä haluaisi nähdäkin, ainakin alkukauden perusteella. Sitä paitsi hänen pyrkimyksensä uuteen, rauhallisempaan, aikaan on erittäin ihailtava. Kublai kun yrittää vallata niin paljon alueita omakseen kuin vaan on mahdollista.
Ahmadinkin (Mahesh Jadu) motivaatiota ymmärtää oikein hyvin, murhasihan Kublai hänen isänsä ja myi hänen äitinsä ilotaloon. Jossain toisessa tarinassa hän voisikin saada sankarin roolin. taisteleehan hän tavallaan sortajaansa vastaan. Ei kuitenkaan tässä. Sarja olisin voinut selittää sitä enemmän kuin yhden takauman verran. Toisaalta kaikkea ei mahdu kymmeneen jaksoon.
Sitten huonoihin puoliin. Niitä oli vähemmän. Suurin ongelma oli sama kuin ensimmäisellä kaudella eli hahmojen välinen dialogi. Siitä puuttui se jokin. Se ei ollut kovinkaan uskottavaa. Tuskin tuon ajan mongolit tosiaan puhuivat noin. Lisäksi se äityi välillä turhan tönköksi. Sarja olisi myös voinut olla pari jaksoa pidempi. Ei kuitenkaan sen enempää. Nyt sarjalla ei ollut yhtään täytejaksoa, enkä niitä sille soisikaan.
Marco Polon toinen kausi oli jonkin verran ensimmäistä parempi. Siinäkin oli omat heikkoutensa, mutta kaiken kaikkiaan kausi tarjosi viihdyttävän katseluelämyksen. Ainakin minulle, historiallisen draaman ystävälle. Neljä tähteä.
Ennen arvosteluun menemistä on pari asiaa, jotka haluaisin lukijan tietävän. Ensinnäkin vaikka Marco Polo ja osa muista sarjan hahmoista perustuu oikeisiin historiallisiin hahmoihin, sarjan tapahtumat ovat silkkaa fiktiota. Historian tunnista sitä ei siis pidä ottaa. Toiseksi varoitan taas tapani mukaan, että tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia. Lue omalla vastuulla.
Marco Polon (Lorenzo Richelmy) isäntä Kublai-kaani (Benedict Wong) voitti edellisellä kaudella Etelä-Kiinan itselleen. Sen asukkaat eivät kuitenkaan suhtaudu asiaan niin hyvin kuin kaani toivoi. Ehkäpä heidän poikakeisarin vangitseminen auttaisi. Lisäksi sisällissota uhkaa, kun Tšagatain kaanikunnan johtaja Kaidu (Rick Yune) haluaa, omasta mielestä ansaitsemansa, paikan kaanien kaanina. Marco Polon toinen kausi ei pettänyt odotuksiani, itseasiassa se ylitti ne. Pidin ensimmäisestä kaudesta, mutta toinen kausi pisti vieläkin paremmaksi. Osittain kai siksi, että en enää verrannut sarjaa Game of Thronesiin. Sarjalla on edelleen joitakin heikkouksia, mutta myös selviä vahvuuksia. Tavallisesta poiketen, kerron ensin sarjan vahvuudet ja sitten menen heikkouksiin. Vähän vaihtelua elämään.
Yksi sarjan vahvuuksista oli draaman ja toiminnan välisen tasapainon löytäminen. Kumpaakin on juuri sopivasti. Taistelukohtaukset oli vieläpä tehty taiten. Samoin aikalaiskuva. katsojien voisi kuvitella olevansa itsekin paikan päällä. Niin maisemat, puvustus ja lavastus oli tehty erittäin uskottavasti ja silmiä hivelevästi. Silmäkarkkia ei sarjasta siis puuttunut. Budjetti on edelleen valtava ja se näkyy. Ja hyvä niin.
Sarja ansaitsisi myös kiitosta nimikkohahmonsa jättämisestä sivurooliin. Hän oli sarjan tylsin hahmo. Sarjasta ei kuitenkaan puutu mielenkiintoisia hahmoja, kuten yksi sarjan parhaista hahmoista Kublai-kaani. Kiitos siitä kuuluu Benedict Wongille, joka ansaitsisi suorituksestaan Emmyn. Paljon Marco poloa mielenkiintoisimmiksi osoittautuivat myös sokea munkki Hundred Eyes (Tom Wu).
Annan sarjalle erityistä kiitosta vahvoista, ja moniulotteisista, naishahmoista. Heistä paras oli tappavan kaunis Mei Lin (Olivia Cheng). Toinen hyvä hahmo oli suurkaanin vaimo Chabi (Joan Chen), jolla on tällä kaudella oma, pääjuonen kannalta tärkeä, roolinsa. Naishahmoista myös uusi hahmo Lotus (Michelle Yeoh) ja Kaidun tytär Khutulun (Claudia Kim) ansaitsevat maininnan. Jokaisesta sarjan hahmosta löytyi jotain hyvää, ja toisaalta taas pahaa. Sarjassa ei ole roistoa, vain vastustajia. Kaidulla oli hyvä syy päästä valtaistuimelle ja hänet siellä haluaisi nähdäkin, ainakin alkukauden perusteella. Sitä paitsi hänen pyrkimyksensä uuteen, rauhallisempaan, aikaan on erittäin ihailtava. Kublai kun yrittää vallata niin paljon alueita omakseen kuin vaan on mahdollista.
Ahmadinkin (Mahesh Jadu) motivaatiota ymmärtää oikein hyvin, murhasihan Kublai hänen isänsä ja myi hänen äitinsä ilotaloon. Jossain toisessa tarinassa hän voisikin saada sankarin roolin. taisteleehan hän tavallaan sortajaansa vastaan. Ei kuitenkaan tässä. Sarja olisin voinut selittää sitä enemmän kuin yhden takauman verran. Toisaalta kaikkea ei mahdu kymmeneen jaksoon. Sitten huonoihin puoliin. Niitä oli vähemmän. Suurin ongelma oli sama kuin ensimmäisellä kaudella eli hahmojen välinen dialogi. Siitä puuttui se jokin. Se ei ollut kovinkaan uskottavaa. Tuskin tuon ajan mongolit tosiaan puhuivat noin. Lisäksi se äityi välillä turhan tönköksi. Sarja olisi myös voinut olla pari jaksoa pidempi. Ei kuitenkaan sen enempää. Nyt sarjalla ei ollut yhtään täytejaksoa, enkä niitä sille soisikaan.
Marco Polon toinen kausi oli jonkin verran ensimmäistä parempi. Siinäkin oli omat heikkoutensa, mutta kaiken kaikkiaan kausi tarjosi viihdyttävän katseluelämyksen. Ainakin minulle, historiallisen draaman ystävälle. Neljä tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti