maanantai 29. helmikuuta 2016

Totuus on vieläkin tuolla jossain

X-Filesin, suomeksi Salaisten kansioiden, minisarja on saanut vähän samankaltaisen hypetyksen kuin Deadpool tai uusin Star Warskin. Niinpä arvostelen sen seuraavaksi. JUONIPALJASTUKSIA!


Suurin osa varmaan tietää, mistä on kyse. Kertaan sen kuitenkin lyhyesti. FBI-agentti Fox Mulderin (David Duchovny) sisko on kadonnut avaruusolentojen sieppaavana, tai niin mies ainakin väittää. FBI lähettää hänen parikseen skeptisen tiedenaisen Dana Scullyn (Gillian Anderson) ja loppu onkin ufojen, sarjamurhaajien ja kaikenlaisen enemmän jos vähemmän yliluonnollisen täyttämää historiaa.

Alkuperäinen sarja kuitenkin loppui jo vuonna 2002, fanien suureksi harmiksi. Sarjasta on kuitenkin tehty pari, melko huonosti menestynyttä, elokuvaa. Nyt minun ja muiden sarjasta pitävien onneksi Fox päätti palata vielä kerran sarjan maailmaan kuusiosainen minisarjan muodossa. Minisarja on samalla myös sarjan kymmenes kausi, vaikka se hyppääkin nykyaikaan, 2016-luvulle.

Maailma on muuttunut, mutta salaliitot ovat ja pysyvät. Niihin FBI:stä ja toisitaan eronneet sankarimme Mulderin ja Scullyn johdattaa Youtubessa supersuosittu oikeistolainen vloggari Tad O’Malley (Joel McHale). Hän on päässyt suuren salaliiton jäljille, mutta sen paljastamiseen hän tarvitsee aiheesta jotain tietävien apua. Niinpä kaksikko pääsee taas toiminnan keskipisteeseen. 

En ole vakuuttunut, että X-Filesia tarvitsi tehdä uudelleen. Siitäkään huolimatta, että se sopiikin nykyaikaan enemmän kuin hyvin, jopa paremmin kuin alkuperäisen sarjan aikaan eli 90-luvulle. maailmassa kun on jo niin monia hyviä sarjoja, joten miksi potkia jo kuollutta hevosta. Olen kuitenkin iloinen, että niin tehtiin, sillä sarjan maailmaan oli kieltämättä mukava palata.

Yksi asia pitää tehdä heti selväksi. Jos haluat tosifanin arvostelua, sinun täytyy etsiä se muualta. Olen nähnyt sarjasta vain vähän yli ensimmäisen tuotantokauden. Uudemmat sarjat vievät kaikki aikani. Lisäksi avaruusolennot eivät ole koskaan juuri kiinnostanut minua. Siitä on kuitenkin myös hyvät puolensa. En katso minisarjaa tiukasti fani-lasien läpi, vaan huomaan myös sen huonot puolet.

Niistä suurin on se, että itse päätarinaan käytettiin vain kaksi jaksoa. Se on aivan liian vähän, varsinkin kuin se on kohtuullisen monimutkainen ja mahdollisesti kiinnostavakin. Siinä olikin hirveästi potentiaalia, joista osa täyttyi, mutta osa ei. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin. Mytologia-jaksotkin, erityisesti aloitusjakso olivat ihan katsomisen arvoisia.

Viimeinen jakso oli ehdottomasti kauden huonoin. Vihasin erityisesti jakson cliffhanger-loppua. Se olisi ollut ok, jos lisäjaksoja olisi luvassa, mutta niin ei tässä tapauksessa ole. Ainakaan näillä näkymin. Sarjan maailmaan kyllä päästään vielä, ainakin nuorten kirjojen muodossa, mutta ne keskittyvät Mulderin ja Scullyn nuoruuteen. 

Muut jaksot olivat perinteisiä ns. monster of the week-episodeja. Se on hyvä, sillä yllättäen ne osoittautuivat mytologia-jaksoa paremmiksi, kieltämättä ajankohtaista terrorismi-jaksoa lukuun ottamatta. Lempijaksoni oli ihmislisko-jakso. Pidin erityisesti jakson lopusta, joka onnistui yllättämään ainakin minut. Myös roskakusi- ja hullu tiedemies-jaksot jaksoivat kiinnostaa alusta loppuun asti. Eli minisarjasta löyti myös paljon hyvää, eikä pelkästään nostalgia-näkökulmasta.

Parasta sarjassa on kuitenkin sarjassa se, mikä on aina ollutkin eli Murderin ja Scullyn kemia. Se ei ole mennyt minnekään. Siitäkin huolimatta, että he ovat eronneet ja joutuneet luopumaan pojastaan. Sarja olikin parhaimmillaan, kun he toimivat yhdessä. Sen näyttää sarjan tekijätkin tiedostavat. Jos siis jotain voi päättyä Mulderin ja Scullyn nuoremmista kopioista, Milleristä ja Einsteinistä.

Kaiken kaikkiaan kausi oli pienoinen pettymys, joskin kyllä siitä hyviäkin hetkiä löytyi. Kolme tähteä. Sarjan tosifanin ei kuitenkaan kannata jättää minisarjaa väliin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti