Kujeilun jumala aikapoliiseja auttamassa

 Nyt arvosteluvuorossa on mahdollisesti kesän odotetuin sarja, ainakin omasta mielestäni MCU:n järjestyksessään kolmas Disney--sarja Loki.

Varoitus: Tämä arvostelu paljastaa yksityiskohtia MCU:n elokuvien ja tv-sarjojen juonesta! Erityisesti Endgamesta.

Vuosi 2012. Vuodesta 2018 matkaavat Avengerit aiheuttavat aikamoisen kaaoksen, joka kulminoituu juuri vangitun Kujeilun jumala Lokin (Tom Hiddleston) saadessa teserafin ja päästessä karkuun. Kauaa mies kuitenkaan ehdi vapaudestaan nauttia, sillä hän joutuu aikajanaa valvovan Aikavarianttiviraston nappaamaksi. 

Siellä yksi viraston agenteista, Mobius M. Mobius (Owen Wilson) laittaa Lokin valinnan eteen, joko joutua hävitettäväksi muiden varienttien lailla tai auttaa virastoa voittamaan roisto, jolle edes Aikavarianttivirasto ei tunnu pärjäävän. Luonnollisesti Loki valitsee auttamisen. Pian tilanne kuitenkin mutkistuu entisestään. 

Loki on taas yksi osoitus siitä, että MCU taitaa tarinan kerronnan. Siitä löytyy monia vahvuuksia, joista suurin on Loki itse sekä hahmo, että häntä näyttelevä Tom Hiddleston. Muutenkin sarjan näyttelijä kaartiin oli valittu varsin vahva joukko näyttelijöitä, kuten Owen Wilson ja Aikavarianttivirasto Hunter B-15:tä näyttelevä Wunmi Mosaku. 

Toki sarjassa oli kaikkea hyvää MCU-tavaraa, kuten huumoria, viittauksia muihin MCU:n tuotantoihin, mielenkiintoinen tarina, joka synnytti monia teorioita, joista osa osoittautui todeksi ja, niin kuin väistämättä käy, iso osa ei. Silmäkarkkia tarjosi myös sarjasta löytyvä toiminta, jota oli riittävästi ja vieläpä MCU:lle totutun hyvä laatuista.

Parasta sarjassa oli itse pääosan saanut Loki, mikä ei ole ihme, kuuluhaan hän MCU:n  karismaattisimpiin hahmoihin. Onkin ihe, että hän sai suuremman rooliin vasta nyt. Loki ja Mobiuks pelasivat harvinaisen hyvin yhteen ja siksi heidän välisiä kohtauksia olikin ilo katsoa. Valitettavasti parivaljakko pysyi sarjan loppupäässä hieman liikaakin erillään. 

Lokista löytyi myös yksi MCU:hun parhaista roistoista ja koska tämä sai hyvin vähään ruutuaikaa se oli jo pienoinen ihme. Hänen näyttelijänsä, jota en kerro juonipaljastuksellisista syistä, vaan osasi hommansa. Onneksi hahmo pysyy MCU:ssa jossakin muodossa ja hänet nähdään aikakin jo varmistuneessa Lokin toisella tuotantokaudella.

Kuitenkin sarja osoittautui pienoiseksi pettymykseksi. Syy siitä taitaa kuitenkin olla kokonaan minun, ei niinkään Lokin itsensä. Odotin sarjan olevan jopa parempi kuin toistaiseksi Marvelin paras Disney+-sarja, WandaVision. Pidinhän hahmosta ja sarjan alkuasetelmasta enemmän. WandaVisionissa oli kuitenkin parempi toteutus.

Suurin pettymys taisi olla, suhteellisen iso juonipaljastus tulossa,  joten jos et halua tietää skippaa tämä luku, Sophia Di Martinon näyttelemä Loki-variantti Sylvia. Ja tämän sanon sellaisena, joka pitää hahmosta paljon valtavirtaa enemmän. Hän vaan ei näytä tai tunnu Lokilta. Sille oli toi syynsä, ja vieläpä hyvä sellainen, mutta kuitenkin.

Muista hahmoista mieleenpainuvin oli tekoäly Miss Minutes (äänenä Tara Strong), lähinnä erikoisuutensa takia. Sen sijaan vaikka Renslayer (Gugu Mbatha-Raw) ja B-15 olivat tarinan kannalta tärkeitä hahmona, niin ihmisinä heihoin ei oikein ehditty tutustua. Syy ei ollut näytteliöiden. Kuusiosaisessa tuotantokaudessa vaan ei riitä aikaa kaikille.

Loki tapasi sarjan aikana myös muita varianttejaan ja heidän kanssakäymisessään olisi ollut potentiaalia. Suurin osa varianteista jäi kuitenkin heihin käytetyn vähäisen ajan takia hieman pinnallisiksi, eivätkä he edes oikein tuntunut Lokilta. Erityisesti mieleen jäi kuitenkin kaksi Lokia: Richard E. Grantin esittämä klassinen Loki ja fanien suosikiksi noussut Kroko-Loki.

Tiivistetysti koko elokuvauniversuminsa kiinnostavampiin hahmoihin kuluvana Loki ansaitsee erityisen hyvän oman sarjan ja selaisen hän saikin. Neljä ja puoli tähteä!

Mustan Lesken perhehuolet

MCU:n kauan odotettu Black Widow sai ensi-iltansa äskettäin. Vannoituneena elokuvasarjan fanina, se piti tietenkin katsoa. Saiko hahmon tarina arvoisensa päätöksen?

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia, niin Black Widowista kuin muistakin MCU:n elokuvista!

Vuosi 1995. Natasha Romanofin (Ever Anderson) ja hänen pikusiskonaan toimivan Yelenan (Violet McGraw) turvallinen elämä saa loppunsa hänen perheen paljastuttua Neuvostoliiton vakoojiksi. Niinpä heidät Yelena laitetaan oppiin pahamaineeseen Punaiseen Huoneeseen. Noin 21 vuotta myöhemmin Avengerien sisällissodan seurauksena Natasha (Scarlett Johansson), tai niin kuin hänet paremmin tunnetaan Musta Leski, elää maanpaossa. 

Pako kuitenkin keskittyy hänen saatuaan viestin Yelenalta  (Florence Pugh), joka pyytää naista avukseen tuhoamaan Punaisen huoneen lopullisesti. Mukaan värvätään myös perheen "Isä" Alexei Shostakov/ Red Guardian (David  Harbour) ja "äiti" Melina Von Vostokoff/ Iron Maiden (Rachel  Weisz). Tehtävässä heitä yrittää estää vastustajansa liikkeitä matkiva Taskmaster (Olga Kurylenko).

Black Widow on ollut MCU:ssa Iron Man 2:sta alkaen eli yli kymmenen vuotta. Siksi onkin melkoinen ihme, että hänen omaa elokuvaansa piti odottaa näinkin pitkään. Joidenkin mielestä sen aika olisi jo ollut ja mennyt, hahmo nimittäin ehti jo kuolla Avengers: Endgamessa. Eikä hän ole, useimmista muista supersankareista poiketen, näillä näkymin heräämässä eloon.

Itsekin olisin halunnut nähdä Black Widow-elokuvan paljon ennenkin, jopa tämä olisi ajoittunut paremmin heti Civil Warin jälkeen. Kummalliselta tuntuvaan ajoitukseen on kuitenkin myös syynsä ja hyvä sellainen: Ajaa sisään Natasha Romanofin mahdollinen manttelinperijä eli toisin sanoen Natashan henkinen pikkusisko Yelena Belova. 

Elokuvauniversumin kannalta tämä olikin hyvä ratkaisu, etsiihän sen neljäs vaihe vasta koostumustaan. Valitettavasti sillä oli myös ikävä sivuvaikutus. Jotta Yelenaan tutustuisi hänelle piti tietysti antaa paljon ruutuaikaa ja tämä puolestaan teki Natashasta sivuhenkilön tai vähintäänkin toisen päähenkilön omassa elokuvassaan.

Jotkut voivat olla eri mieltä, ja hyvästä syystä, mutta minusta valinta ei tehnyt Black Widowista yhään huonompaa. Lähinnä sen takia, että Yelena oli koko elokuva paras ja hauskin hahmo. Ja häntä näyttelevä Florence Pugh koko elokuvan valovoimaisin näyttelijä. Lisäksi hänen Natashan välinen siskomainen suhde tarjosikin elokuvan parhaat kohtaukset.

Odotankin innolla hahmon tulevia edesottamuksiaan ja sitä, päätyykö hän Avengereihin vai, niin kuin tällä hetkellä näyttää, johonkin hämäränkään sankariryhmään. Hahmo esiintyy tulevassa Hakeye-sarjassa, joten siinä selviää myös  hänen kohtalonsa suuremmassa Marvelin universumissa. Tai ehkä toivon liikaa.

Sen sijaan elokuvan perhe-teemaa täydentävät "äiti" ja "isä" eli Aleksei ja Melina jäivät vähän sivuun. Se oli harmi, sillä varsinkin David  Harbour teki erinomaisen roolityön. Elokuva oli nimittäin pakattu täyteen sivujuonia,- ja hahmojakin, joista osa oli aivan turhia. Esimerkiksi sivujuonen Natashan äidistä olisi voinut jättää pois. 

Elokuvassa esiintyi myös muita Black Widoweja, mutta  heihin ei pääsry tustumaan kunnolla. Asia voi kuitenkin muuttua, sillä Black Widow antoi mahdollisuuden vaikka kokonaiselle Black Widow-aiheiselle elokuvalle tai tarjalle, tai elokuvasarjalle. Ehkäpä näemme vielä jopa elokuvassa nähdyn suomalaisen Widowin.

Elokuva loistaa myös toimintakohtauksissa, mikä ei tule yllätyksenä kenellekään, joka on nähnyt edes yhden MCU-elokuvan. Sitä löytyikin elokuvasta riittävästi tai ainakin melkein. Itse olisin lisännyt sitä ihan loppuun, varsinkin kuin Taskmasterin erittäin pelottavalta vaikuttavia kykyjä ei elokuvassa näytetty tarpeeksi.

Black Widowista löytyi muutakin positiivista. Sen pääosa vaikutti ihan ikealta hahmolta, Iron Man 2:ssa tapaamamme melkein pelkän seksiobjektin sijaan. Haastattelujen perusteella jopa Scarlett Johanssonin suureksi helpotukseksi. Elokuva oli myös satsannut huippunäyttelijöihin ja se näkyi heidän roolisuorituksissaankin. 

Muista elokuvasarjansa elokuvista tuttua oli myös elokuvan huumori. Tietenkin muihin elokuvien tapahtumiin myös viitattiin aika lailla, ei kuitenkaan häiritsevän paljon. Black Wowin tyylilaji oli kuitenkin hieman tavallisesta poikkeava. Elokuva oli muun muassa Bondien ja Bourne-elokuvien kaltainen vakoojajännäri. Hyvä niin, sillä muunlainen elokuva tuskin hahmolle olisi sopinutkaan.

Black Widowilla oli se sama ongelma, joka löytyy niin monista muistakin MCU-elokuvista: Sen pahikset eivät juuri vakuuttaneet. Taskmasterissa olisi potentiaalia, varsinkin hänen henkilöllisyyden paljastamisen jälkeen, mutta se hukattiin täysin. Dreykov puolestaan jäi varsin yksiulotteisen ja siten mieleenpainumattoman pahiksen rooliin.

Tiivistetysstä Black Widow tarjosi jo pitkään MCU:ssa olleelle päähahmolleen juuri sellaisen hyvästijätön kuin hän ansaitsi. Tai ainakin melkein. Neljä ja puoli tähteä!