Minulla on lähinnä positiivisia kokemuksia Rhonda Rhimesin sarjoista. Pidän erityisesti Scandalista. Sen vuoksi tsekkasin myös naisen uutuuden: How To Get Away With Murder.
How to Get Away With Murder, lyhennettynä HTGAWM, kertoo lakia opettavasta Annalise Keatingistä (Viola Davis) ja hänen puolustusajotoimistoonsa harjoittelemaan pääseistä ensimmäisen vuoden opiskelijoista. Yhdessä he auttavat asiakkaitaan pääsemään vapaaksi syytteestä kuin syytteestä, jopa murhasta.
Yliopistolla tapahtuu myös muuta jännää. Kiltti opiskelijatyttö Lila Stangard (Megan Wes) on murhattu. Onko syyllinen hänen entinen ystävänsä, huumediilerinäkin toiminut salaperäinen baarimikko Rebecca Sutter (Katie Findlay)? Vai kenties amerikkalaista jalkapalloa pelaava poikaystävä Griffin O'Reilly (Lenny Platt )?
Jaksoissa nähdään myös välähdyksiä tulevaisuudesta. Siinä Annalisen parhaat opiskelijat miettivät, mitä tehdä tuoreen ruumiin suhteen. Ne ajoittuvat 6 kuukautta kyseisten opiskelijoiden opintojen alkamisen jälkeen. Sarjaa otti kuitenkin yllättävän äkkiä ne kiinni. Ratkaisu osoittautui toimivaksi, sillä jäljelle jäi vielä paljon kerrottavaa.
Sarjan juoni osoittautui yllättävän kiinnostavasti, vaikka sarja ei varsinaisesti tuokaan genreensä, laki ja mysteerisarjoihin, mitään uutta. En kuulu lakisarjojen katsojaryhmään, mutta tapaukset jaksoivat pitää mielenkiintoani yllä juuri jakson ajan. Enempi olisi jo liikaa. Jäihän itse lakimaailma opiskelijoiden keskenäisen kilpailun varjoon.
Päätapauksella puolestaan oli etuna se, että minulla oli jonkinlainen tunneyhteys syytettyyn. Olin myös kiinnostunut murhaajan henklöllisyydestä, jonkin verran. Ratkaisu jäi kuitenkin antikliimaksiksi, vakka se se ollutkaan se ilmiselvin. Se myös kävi järkeen. Paljon jäi vielä paljastamattakin. Valitettavasti toista kautta ajatellen, koukku jäi vajavaiseksi.
Kovin pidettäviä ei myöskään olleet lakiopiskelijatkaan. Se on tietääksi yhteinen piirre suurimmalle osalla fiktiossa esiintyvistä vastaavista. Mene ja tiedä, kunka todenmukainen kuvaus oikein on. Wes (Harry Pottereista tuttu Alfred Enoch) oli kuitenkin piristävä poikkeus sääntöön, onhan hän sarjan samaistuttavin hahmo, niin sanottu ”jokamies”. Häneen käytettiinkin eniten aikaa.
Kaiken kaikkiaan How to Get Away With Murder on harvinaisen katsottava lakisarja, eikä hullumpi mysteerisarjakaan. Katson luultavammin sen toisenkin kauden, kunhan se tulee Netflixiin. Rhonda Rhimeksen sarjoista paras se ei kuitenkaan ole. Kolme ja puoli tähteä.
How to Get Away With Murder, lyhennettynä HTGAWM, kertoo lakia opettavasta Annalise Keatingistä (Viola Davis) ja hänen puolustusajotoimistoonsa harjoittelemaan pääseistä ensimmäisen vuoden opiskelijoista. Yhdessä he auttavat asiakkaitaan pääsemään vapaaksi syytteestä kuin syytteestä, jopa murhasta.
Yliopistolla tapahtuu myös muuta jännää. Kiltti opiskelijatyttö Lila Stangard (Megan Wes) on murhattu. Onko syyllinen hänen entinen ystävänsä, huumediilerinäkin toiminut salaperäinen baarimikko Rebecca Sutter (Katie Findlay)? Vai kenties amerikkalaista jalkapalloa pelaava poikaystävä Griffin O'Reilly (Lenny Platt )?
Jaksoissa nähdään myös välähdyksiä tulevaisuudesta. Siinä Annalisen parhaat opiskelijat miettivät, mitä tehdä tuoreen ruumiin suhteen. Ne ajoittuvat 6 kuukautta kyseisten opiskelijoiden opintojen alkamisen jälkeen. Sarjaa otti kuitenkin yllättävän äkkiä ne kiinni. Ratkaisu osoittautui toimivaksi, sillä jäljelle jäi vielä paljon kerrottavaa.Sarjan juoni osoittautui yllättävän kiinnostavasti, vaikka sarja ei varsinaisesti tuokaan genreensä, laki ja mysteerisarjoihin, mitään uutta. En kuulu lakisarjojen katsojaryhmään, mutta tapaukset jaksoivat pitää mielenkiintoani yllä juuri jakson ajan. Enempi olisi jo liikaa. Jäihän itse lakimaailma opiskelijoiden keskenäisen kilpailun varjoon.
Päätapauksella puolestaan oli etuna se, että minulla oli jonkinlainen tunneyhteys syytettyyn. Olin myös kiinnostunut murhaajan henklöllisyydestä, jonkin verran. Ratkaisu jäi kuitenkin antikliimaksiksi, vakka se se ollutkaan se ilmiselvin. Se myös kävi järkeen. Paljon jäi vielä paljastamattakin. Valitettavasti toista kautta ajatellen, koukku jäi vajavaiseksi.
Koska kyseessa on Rhonda Rhimesin sarja, vertailua Scandaliin on vaikea välttää. Minusta Scandaali on parempi, niin mielenkiintoisen aiheensa kuin toteutuksensakin suhteen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että inhoaisin HTGAWM:kaan. Täytyy muistaa, että sarjat ovat oleellisella tavalla erilaisia.
Annalise ei ole läheskään niin hyvä hahmo kuin Scandalin olivia Pope, mutta toisaalta en sitä odottanutkaan. Syy ei ole näyttelijöissä., Davis on voittanut syystäkin kummankin Tonynsa. Hahmoon vain käytettiin liian vähän aikaa, mikä jätti hänet etäiseksi siten myös ja hänestä tehtiin liian vaikeaksi pitää.
Kovin pidettäviä ei myöskään olleet lakiopiskelijatkaan. Se on tietääksi yhteinen piirre suurimmalle osalla fiktiossa esiintyvistä vastaavista. Mene ja tiedä, kunka todenmukainen kuvaus oikein on. Wes (Harry Pottereista tuttu Alfred Enoch) oli kuitenkin piristävä poikkeus sääntöön, onhan hän sarjan samaistuttavin hahmo, niin sanottu ”jokamies”. Häneen käytettiinkin eniten aikaa.Kaiken kaikkiaan How to Get Away With Murder on harvinaisen katsottava lakisarja, eikä hullumpi mysteerisarjakaan. Katson luultavammin sen toisenkin kauden, kunhan se tulee Netflixiin. Rhonda Rhimeksen sarjoista paras se ei kuitenkaan ole. Kolme ja puoli tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti