Rocin miehistä ja muut hyvikset vs vyohykelöinen terroristi

 Jos jokin sarja on onnistunut suuremmaksi osaksi pitämään hyvinkin korkean laatunsa, niin scifisarja Expanse. Arvostelen nyt sarjan uusimman eli viidennen, kauden.

Varoitus: tämä arvostelu sisältää jonkin verran juonipaljastuksia Expansen viidennestä kaudesta ja enemmän sarjan aikaisemmista kausista.

Huomautus: Olen arvostellut Expansen jokaisen kauden, joten minulla ei siis ole sarjasta juuri mitään uutta sanottavaa. Siksi pidänkin tämän arvostelun lyhyenä.

Vyöhykkeelläinen terroristi Marco Inaros (Keon Alexander). Tilannetta tekee henkikohtaisemmaksi se, että hänellä Naomi Nagatalla (Dominique Tipper) on yhteinen poika (Jasai Chase Owens), jonka saaminen isänsä kynsistä vaatii menoa leijonan luolaan. Jim Holden (Steven Strait) selvittää ongelmaa Vyöhykeläisten parissa.

Amos Burton (Wes Chatham) puolestaan päättää vierailla Maassa, mutta lyhyeksi tarkoitetulla matkalla tulee pian mutkia matkaan. Marssissa Bobbie Draper (Frankie Adams) ja perheensä luona vieraileva Alex Kamal (Cas Anvar) pääsivät salaliiton jäljelle. Sillä aikaa Chrisjen Avasarala (Shohreh Aghdashloo) kärsii saamastaan arvonalennuksesta.

Olen pitänyt jokaiseta Expansen kaudesta, edellisestä kaudesta vähemmän kuin toisista, mutta kuitenkin. Niin pidän myös tästä. Kaikki, mitä edellisillä kausilla oli hyvää, oli sitä tässäkin ja jotain oli myös paremmin. Nimittäin kauden roisto, Marco Inaros, oli roolissaan suorastaan harvinaisen hyvä. Muutenkin oli piristävää opäästä avaruusolennoista paljon maallisempiin asioihin.

Kausi teki myös tehtävänsä, asetella nappulat valitettavasti sarjan viimeiseksi jäävää kuudetta kautta varten, erinomaisesti. Vieläpä niin, että katsoja nauttii matkasta, eikä odota vielä pitkän matkan päässä odottavaa finaalia. Kausi ei tuntunut välikaudelta, eikä se kyllä sitä ollutkaan yhtään enempää kuin muutkaan sarjojen ennen viimeistä kautta tulleet kaudet.

Koska Rocin miehistä pysyi erillään suurimman osan kautta ja muutenkin sarjassa riittää tärkeitä hahmoja, niin maailmaa päästiin taas seuraamaan monesta kulmasta tai toisin sanoen, kaudelle mahtui paljon storylineja. Vaikka niistä kaikki olivat kiinnostavia, edes jollain tasolla, niin luonnollisesti jotkut olivat kiinnostavampia kuin toiset.

Katsojille riitti taas seurattavaa. Kauden parhaimmat storylinet menivät Naomille ja Amosille, huonoin yllättäen kaudella harvinaisen passiivisen roolin saaneelle Holdenille. Drummer (Cara Gee) puolestaan pääsi oikeuksiinsa, kun hänen miehistönsä joutui tilanteen luomasta pakosta Marcosin liittolaiseksi. Hyvin mielenkiintoisin tuloksin.

Kausi näytti yhtä hyvältä kuin aikaisemmatkin kaudet, Amazoniin siirron takia jopa hieman paremmilta. Kuitenkaan muutamalta kököltä erikoistehosteelta ei vältytty. Muutenkin sekä kameran edestä, että takana löytyi asiansa osaavia ihmisiä. Heistä parhaimpana tällä kaudella suorastaan loistanut Dominique Tipper.

Tiivistysti Expansen viiees kausi ei olisi voinut olla paljon parempi, sanoi Wonderwomanin Maxwell Lord, mitä tahansa, Täydet viisi tähteä!

Vartiosto on valmiina palvelukseen- Myös tv-muodossa

BBC:n American The Waitch yrittää vangita Terry Pratchetin Kiekkomaailman taian niihin perustuvalla The Watch-sarjalla. Onnistuiko se? Nyt klerron asiasta oman mielipiteeni.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia!

Ankh-Morporkin poliisina toimivalla Yövartioilla on tekeminen vähissä, sillä kaupungissa kaikki rikokset ovat sallittuja, niin kauan kuin sen tekijät kuuluvat johoinkin kiltaan, kuten varkaiden tai salamurhaajien kiltaan. Tämä kuitenkin muuttuu, kun Vartioston kyynisen kapteeni Vimesin (Richard Dormer) vanha ystävä Carcer (Sam Adewunmi) palaa kaupunkiin.

Mystisen tilanteesta tekee se, että mies ei ole vanhentunut päivääkään siitä kuin Vimes hänet viimeksi näki. Se, että hän suunnitelee joitain hyvin pahaa entisen kotikaupungin hyväksi on kuitenkin selvääkin selvempää. Miehen suunnitelmia estämässä on myös kaupungin oma kostaja Lady Ramkin (Lara Rossi). The Watch perustuu Terry Pratchettin Kiekkomaailma-romaaneihin.

Terry Pratchettin Kiekkomaailma-romaanit ovat sen verran suosittuja, ettei ole ihme, että niitä on yritetty myös filmatisoida. Uusin yrittäjä on The Watch-sarja. Se onnistuikin tehtävästään kohtuullisen hyvin. En sano, että sarja olisi mitenkään maata mullistavan hyvä, mutta kyllä se katsomisen arvoinen on, ainakin Terry Pratchettin faneille.

The Watch ei seuraa minkään erityisen Kiekkomaailma-kirjan tarinaa, edes sitä, jolta sarja on saanut nimensä. En laske tätä viaksi, vaikka kyseinen kirja kieltämättä olikin harvinaisne loistava jopa Pratchettin mittapuulla, sillä kirja ja tv-sarja ovat keskenään täysin erilaiset formaatit, joten niiltä ei sovi odottakaan täysin samanlaisia tarinoita.

Tyylikin oli muutettu fantasiasta steampunkkiin, joskin ihan syyttä ja suotta. Se ei tuonnut sarjaan mitään lisäarvoa ja näkyikin vain tyylillisissä seikoissa. Sentään sarja piti kirjoista tutun tunnelman. Kuitenkin lienee turhaa vertailla kirjoja ja tv-sarjaa tämön enempää. Tv-sarja kuin häviäisi. Niinpä arvostelen sen nyt omana katselukokemuksenaan, millaisen se pärjääkin pan paremmin.

The Watchin juoni poikkesi poliisisarjojen vastaavista, eikä suinkaan pelkästään sarjan tyylilajin takia. Kuitenkin siitä löytyi myön aimo annos poliisi,- ja yliluonnollisten sarjojen kliseitä. Sarjasta löytyi muun muassa työnsä aloittava nuori ja naiivi poliisi, rinnakkaistodellisuus, yliluonnollisin keinoin konkretisoituja sekä sisäisiä kamppailuja.

Sarjan perustana toimiva mysteeri oli keskimääräistä parempi, joskaan sen ratkaisu ei ollut erityisen muistettva. Kiekkomaailma-kirjasarjan fanit saavat siitä kuitenkin jotain irti. Sitä paisti, veihän se hahmot ja heidän mukanaan myös katsojat hyvin kmieleenkintoisiin paikkoihin, lähinnä kirjaimellisesti, mutta paikka paikkoihin myös kuvainnollisesti.

Hahmot jäivät järjestään yksiulotteiseksi. Parhaaksi hahmoksi nousi kirjan versiosta hurjasti muuttunut Lady Sybil Ramkin. Sarjan versio Vimesistä onnistui varsin hyvin, eikä minulla ole valiottamista sen muistakaan hahmoista. Paitsi ehkä Kuolemasta (Wendell Pierce). Sarjan versio hahmoista kuin ei noussut kirjojen version tasolle sitten millään.

Pahiksena Carcer ei juuri ollut päähahmoja moniulotteisempi, joskin kyllä hän sai myös kiinnostavia piirteitä. Sen sijaan häntä avustanut Wonse (Bianca Simone Mannie) osoittautui paljon mielenkiintoisemmaksi. Näemmekin häntä The Watchin toisella kaudellakin. Olettaen tietenkin, että sarja sellaisen saa.

Tuotannossa valittamisen arvoista oli vain paikoittain harvinaisen huonot erikoistehosteet. Esimerkiksi Näkymättömän Yliopiston oranki-Kirjastonhoitajan ja sarjassa piipahtanut lohikäärme näyttivät harvinaisen kököltä. Toki sarjan puolesta on sanottava, että sillä tuskin on Game of Thronesin tuotantobudjettia, joten ihmeitä ei toki sovi odottaakaan.

Tiivistetysti The Watch ei lähdemateriaalinsa tasoon päässyt, mutta tarjosi silti varsin hyvän katsomiskokemuksen, myös muillekin kuin Kiekkomaailma faneille. Kolme ja puoli tähteä!