Sodan ensimmäinen uhri: Totuus

Sodan ensimmäiseksi uhriksi on sanottu totuutta, eikä syyttä. Sodan aikana käydään perinteisen sodan lisäksi myös propaganda sotaa. Sotaa, jossa mielikuvat ovat totuutta tärkeämmät.

Asia pitää muistaa juuri nyt, kun sodan uhka leijuu Ukrainan yllä. Varsinkin, kun pelkkä sodan uhka riittää totuuden hämärtämiseen. Totuudet vaihtelevat. Kuten aina totuudet muuttuvat ja liukuvat suhdanteiden ja tulkitsijoiden mukaan. Ei tarvitse kuin miettiä, miltä Krimin tilanne näyttää. Vallitsevan venäläisen totuuden mukaan Krim palasi kotiin ja tapahtui oikeus. Vallitsevan läntisen tulkinnan mukaan Krim anastettiin voimakeinoin ja oikeudettomasti. Se on ollut niin paksuakin, että herättää jo väistämättömän vastareaktionkin; yhä useampi eurooppalainen on alkanut kyseenalaistamaan uutisoinnin ukrainan tapahtumista, ja kyselyiden perusteella esimerkiksi Britanniassa 60% ihmisistä pitää mediaa vääristelevänä ja valhehakuisena. Suomessa hämmennystä on herättänyt Finnbay-verkkosivusto. Yhteisö piilottaa taustansa ja tekijänsä, eikä ole Suomen viranomaisten kirjoissa. Se levittää Suomen politiikasta vääristeltyä tietoa tavalla, joka ulkomailla voi näyttää luotettavalta. Ukrainan kriisissä ei kyse ole vielä sodasta, eikä toivottavasti tulekaan. Propagandasota ovat kuitenkin täydessä käynnissä ja internet tarjoaa siihen harvinaisen tehokkaan aseen.

Kommunistipropagandalla onkin pitkät perinteet. Esimerkiksi Neuvostoliiton pääsensuurielin Glavlit työllisti 70 000 täysiaikaista työntekijää paitsi poistamaan ei-toivottavaa tekstiä myös ”varmistamaan, että oikeanlainen ideologinen väri lisättiin jokaiseen julkaistuun seikkaan”. Lisäksi CIA:n arvion mukaan ulkomaisen neuvostopropagandan budjetti oli 3,5–4 miljardia dollaria. Ei ole muillekaan maille epätyypillistä esittää sodan vaiheet omia etuja palvelevalta kannalta. Historiasta asialle löytyykin monia esimerkkejä, kuten Saksan sotapropaganda ja sodan uhrien vähättely. Syytön ei ole Suomikaan, sillä maan ajatellaan vähätelleen omaa osuuttaan mm. talvisodassa. Lisäksi Suomen yhteys Saksaan on hyvin vähän puhuttu asia. Georgian sodan aikaan 2008 suomalainen media asettautui Georgian puolelle Venäjää vastaan, minkä vuoksi he levittivät väärää tietoa uutisiksi naamioituina.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikki tieto, oli kyseessä melkein mikä aihe tahansa, on tietyn taustaideologian värittämää. Historiallinen "totuus" on valitusta näkökulmasta riippuvainen, ja näitä on paljon. Propagandan levittämiseen on monia keinoja, mm. dokumenttielokuva on synnystään lähtien ollut propagandan palveluksessa. Erilaiset näkemykset sodasta eivät kuitenkaan aina johdu ideologisista erovaisuuksista, vaan myös tapahtumien moninaisuudella on yhteyttä asiaa. Sota ei ole yksinkertainen asia, ei nyt eikä koskaan. Se, miten ihmiset kokivat sodan, miten he pyrkivät siitä selviytymään ja millaisia merkityksiä he sille antoivat, tuovat sodasta toisenlaisen puolen esiin kuin tarkastelemalla vain sitä, millaisia strategisia ratkaisuja sodanjohto teki.

Noitia onko noita?

Vastaus otsikossa olevaan kysymykseen, onhan noita. Nykyajan noitia kutsutaan kuitenkin eri nimellä, wiccoiksi. Pitää kuitenkin muistaa, että vaikka noituus on tärkeä osa Wiccaa, kaikki Wiccat eivät ole noita eivätkä kaikki noidat Wiccoja. Aloitukseni on sillä tavalla harhaanjohtava.

"Tee mitä haluat, kunhan et vahingoita" kuvaa erinomaisesti tämän 50-luvun Englannissa syntyneen luonnonuskonnon periaatteita. Wiccat eivät palvo saatanaa, vaikka olenkin kuullut heitä siitä syytettävän. Wiccassa ei ole kieltoja eikä lakeja siitä, miten tulisi elää, vaan kaiken pohjana on elämän kunnioitus ja elämästä nauttiminen. Wiccoista kaikki ympärillä oleva on pyhää. He uskovat myös, että kaikki teot, niin hyvät kuin pahatkin, tulevat takaisin kolmenkertaisena. Wiccat mieltävät ihmisen osaksi luontoa, tasavertaiseksi sen kanssa, ja paljolti nykyään keskitytäänkin tämän luontoyhteyden palauttamiseen. Sanan "wicca" etymologiaa ei tiedetä, mutta on esitetty että sanan juurena olisivat anglosaksin "weik" tai "wic", jotka olisivat tarkoittaneet uskontoa, magiaa, viisautta tai taivuttamista/kääntämistä. Wiccan isänä pidetään englantilaista Gerald Gardneria. Nykyisin jakautuu kahteen kenttään, traditionaaliseen wiccaan sekä uuswiccaan. Traditionaalisella wiccalla tarkoitetaan alkuperäisessä muodossa harjoitettavaa wiccaa, jota ei voi harjoittaa ilman perinteistä koulutusta. Sen harjoittajat kerääntyvät yhteisöiksi. Uuswiccat puolestaan harjoittavat uskontoaan yksin tai kaveriensa kanssa ja keräävät tietonsa uskonnostaan julkisista lähteistä. Suomessakin on wiccoja, mutta heidän lukumääränsä on vaikea arvioida. Sillä ei ole uskonnollista asemaa.

Nyt perehdyn asiaan, joka on herättänyt kiinnostusta wiccoissa: wiccat ja magia. Wiccat tarkoittavat magialla luonnollisen energian ohjaamista, niin, että se vaikuttaa asioiden kulkuun, esimerkiksi ohjaamalla parantavaa energiaa sairaalle ihmiselle. Wiccat harjoittavat magiaa joka liittyy parantamisen, hedelmällisyyteen ja oman elämänlaadun parantamiseen, sekä kannustavat sen harjoittamiseen positiivisessa mielessä. Wiccaa pidetään kuitenkin usein mystisempänä kuin se oikeasti on ja kaikki wiccat eivät suinkaan harjoita noituutta millään muotoa. Wicca voi olla, vaikkei noituutta harjoittaisikaan. Wiccaan yleisesti liittyy myös rituaalinen puoli. Rituaaleja tehdään juhlapyhien ja osallistujien elämänvaiheiden muuttumisen aikana. Wiccan rituaali sisältää usein kehän, ekä mm. tanssimista, laulamista, ruoan ja juoman nauttimista, sekä lopuksi kehän sulkemisen kiitoksineen. Yleisiä rituaalivälineitä ovat rituaaliveitsi, athame ja malja. Rituaaleissa voidaan käyttää myös muita esineitä. Wiccaan liittyy lisäksi initiaatiorituaaleja, jotka edellyttävät tiettyjen asioiden läpikäymistä. Nämä rituaalit littyvät henkiseen kasvuun wiccana.

Wiccoihin voi perehtyä esimerkiksi www.wicca.fi foorumissa ja pakanayhdistysten, kuten Lehto, kautta.

Suomalaisen työn juhla- Kuinka se sai alkunsa?

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta vappu? Vapaapäivä arvatenkin. Serpentiiniä, simaa, ilmapalloa, ihmisiä ylioppilas lakki päässä ja munkkeja luultavasti. Jos olet opiskelija, saatat nähdä vappubileet sielusi silmin. vapulla on kuitenkin paljon syvempi merkitys, jota yritän nyt avata.

Alkujaan vappu oli kesänalkamisen juhla. Sitä juhlivat niin keltit kuin germaaniset kansatkin. Irlannissa ja 

Skotlannissa kevään juhla tunnettiin nimellä Beltane, jolloin he sytyttivät kokkoja pahojen hengen ajamiseksi. Vappuyönä ajateltiin hyvän ja kevään voimien voittavan talven ja pimeyden voimat. Saksassa vappuyö tunnetaan noitien ja taikuuden yönä. Nykyisinkin Beltanea juhlitaan, lähinnä wiccojen toimesta. Suomessa kevään juhlalle oli toinen nimi, hela, jota juhlittiin simalla ja tanssilla. Pahojen henkien ajamiseksi ryhdyttiin myös Suomessa. Täällä poltettiin helavalkeita ja soitettiin kelloja. Toimiko se? Tiedä häntä, mutta enpä ole vielä pahoihin henkiin törmännyt. Suomessa helana tehtiin myös muuta. Silloin karjat ajettiin pelloille ja ajettu tulien läpi sairauksien ehkäisemiseksi. Englanninkielessä vappu on May Day. May tarkoittaa myös kyseisenä päivänä koristeena käytettäviä vihreitä kasveja, sekä yleisesti nopeakasvuista aikakautta ihmisen nuoruudessa. Saksankielessä päivää kutsutaan nimellä Maitag. Latinan Maius on peräisin vanhasta Roomalais-Kreikkalaisesta jumalattaresta Maia:sta. Maia tarkoittaa hoitajaa.

Modernimpi käsitys vapusta syntyi Yhdysvalloissa, missä se vakiintui yösopimusten uusimisen ja työpaikkojen vaihtamisen päiväksi. Ylioppilaiden vapunvieton eräänä lähtökohtana oli eteläisen Ruotsin kansanomainen vappu. Vappuna oli tapana syödä ja juoda runsaasti. Ei siin ihme, että ylioppilaat pitivät vapusta ja omimat sen myös itselleen. Vaikka vappua kutsutaankin suomalaisen työn päiväksi, sitä ei pidetä pelkästään työläisten juhlapäivänä. Kyseessä on eräänlainen poliittinen kompromissi, sillä osa suomalaisista ei hyväksynyt työläisvappua, mutta railakas ylioppilasvappukaan ei ollut kaikkien mieleen. Tämän takia vappua markkinointiinkin ensisijaisesti kevään juhlana.

Hauskaa vappua!

Valburg – pyhimys jolta vappu sai nimensä

Vappu on taas pian täällä. Juhlan alkuperään käyn eri postauksessa, mutta nyt keskitys pyhään Valburgiin, naiseen jolta vappu sai nimensä, merimiesten suojelupyhimykseen, sekä suojeluspyhimys sairauksia, raivotautia, nälänhätää ja katoa vastaan. Hän on myös sairaiden, vastasynnyttäneiden ja maanviljelijöiden suojelija.

Hänen elämänsä alku oli kuitenkin ajan oloon tavanomainen. Valburg syntyi varakkaaseen perheeseen ja hänet laitettiin hyvästä koulutuksesta kuuluisaan nunnaluostariin kymmenvuotiaana. Hänen matkansa pyhimykseksi taittui laivalla, Valburgin matkatessa avustamaan Saksan apostoliksi kutsuttua pyhää Bonifatiusta vuonna 748. Matkalla Englannin kanaalin yli nimittäin saapui myrsky. Laovan joutuessa myrskyn armoille, Valburg rukoili koko matkan ajan, mikä sai laivan henkilökunnan ihailemaan naisen rohkeutta. Laiva saapui kuin saapuikin turvallisesti satamaan ja Valburgista tuli merimiesten suojelijatar sekä suojelupyhimys myrskyä vastaan. Miten Valburgista sitten tuli suojelupyhimys myös muille edellä mainituille asioille? Vastaus ilmenee hänen myöhemmistä vaiheistaan. Valburgista eli merimatkan jälkeen nunnana, mutta hänestä tuli myöhemmin miesten luostarin johtaja. Asema oli naiselle sangen erikoinen. ja teki hänestä yhden kristillisen Euroopan tärkeimmistä naisista. Valburgin kerrotaan tehneen ihmeitä. Hän pelasti lapsen nälästä kolmella tähkällä ja rauhoitti raivotautisen koiran. Hänen kerrotaan myös pelastaneen lapsivuodekuumeessa olleen äidin. sata vuotta hänen kuolemansa jälkeen paavi Hadrianus II julisti hänet pyhimykseksi. Valburgin luut siirrettiin pyhimykseksi julistamisen jälkeen 1. toukokuuta 870 Eichstättin Pyhän ristin kirkkoon, joka on nykyään pyhän Valburgin benediktiiniläisluostari. Tästä tuli Valburgin muistopäivä, suomeksi vappu.

Liian kiltit

Kukapa ei pitäisi kilteistä ihmisistä? He ovat joustavia, avuliaita, epäitsekkäitä ja muiden tarpeita huomioivia. Kiltteys on hieno ja kaunis piirre ihmisessä. Maailma olisi parempi paikka, jos kaikki olisivat toisilleen aina kilttejä. Liiasta kiltteydestä on kuitenkin ihmiselle itselleen usein haittaa.  

Kiltteys voi olla merkki mukavuudesta, rehellisyydestä ja muiden huomioimisesta, mutta se voi olla myös merkki hyvin jostain aivan muusta. Kyse voi kuitenkin olla myös kyvyttömyydestä pitää puoliaan, huomion hausta ja oman kilven kiillottamisesta. Ylikiltti voi pelätä ristiriitoja ja haluaa olla pidetty keinolla millä hyvänsä. Tässä on riskinsä niin kiltille ihmiselle ja muillekin. Kiltti ihminen joutuu usein kiusatuksi ja voi jopa menettää omaa tahtoaan antaessaan muiden ohjata itseään. Liian "kiltit" työntekijät paahtavat täysillä vaikka kroppa pistäisi vastaan. Töiden jälkeen kaadutaan suoraan sänkyyn ja elämästä puuttuu ilo, voi iskeä masennus. Tästä kaikesta he voivat vielä saada röyhkeämpiä vähemmän palkkaa. Liiasta kiltteydestä voi olla myös haittaa urakehitykselle. Vapaa-ajalla kilttien elämä tulee kalliiksi, esimerkiksi ravintolassa kiltti ihminen syö, mitä eteen tuodaan. Ihan sama, onko pitsan pohja palanut, tököttääkö salaatissa muovinpala tai jälkiruoassa hius ja maksaa mukisematta tuotteen lapussa olevan hinnan, vaikka tinkimisen varaakin olisi. Entäs muut? Mitä haittaa ylikilteistä ihmisistä muka on muille? Ensinnäkin yritysmaailmassa kiltteys usein laskee tulosta. 50 talousjohtajan haastattelussa kävi ilmi, että he uskoivat, että yritykset olisivat tienanneet enemmän, jos olisivat olleet aggressiivisempia. Lisäksi kiltteys ja tunnollisuus kulkevat usein käsi kädessä ja vaikka tunnolliset tekevät työnsä huolella, he voivat olla muita hitaampia. Kilttejä on monenlaisia. Ylikiltin ihmisen sisällä usein on paljon salattuja tunteita, kuten vihaa, häpeää, katkeruutta, pettymyksiä ja pelkoa, joita hän ei ole pystynyt purkamaan. Ylikilttejä ihmisiä voidaankin pitää eräänlaisina ”kävelevinä aikapommeina” tai ”purkaustaan odottavina tulivuorina”. He itse pyrkivät hallitsemaan ja hillitsemään itsensä, mutta aina se ei kuitenkaan onnistunut. Tällöin räjähdys voi tapahtua mistä asiasta tahansa sekä milloin ja missä vain.

Liiasta kiltteydestä kannattaa pyristellä eroon, vaikka luonteenpiirteenä kiltteys erityisen hyvä piirre onkin. Ihmiset yleensä arvostavat sitä, että tietää mitä haluaa ja uskaltaa myös sanoa sen ääneen, eikä itse jää ovimatoksi. Toivon kuitenkin, ettei kiltteys häviä maailmasta kokonaan. En halua asua maailmassa, jossa hallitsisivat viidakon lait. Tuskin sitä haluaa kovin moni muukaan.

Viitta päälle ja viikate heilumaan: Dead like me- maraton

Aloitin viikkonloppuni Dead like me-maratonilta. Katsoin ensin sarjan toisen ja samalla viimeisen kauden jaksot loppuun. Sitten katsoin vielä sarjasta tehdyn elokuvan Dead Like Me: Life After Death.

Sarjan loppu oli ihan okei. Mitään kamalan järisyttävää ei tapahtunut, mutta sarja piti tasonsa loppuun asti. Pidin siitä, että viimeisessä jaksossa oli halloween. Ennen kuin heitin jäähyväiset Georgelle ja muille sarjan hahmoille, katsoin sarjasta tehdyn elokuvan. Se oli ihan katsottava, muttei missään nimessä erinomainen. Sarjan tyyli ei taida sopia elokuville. Elokuva alkoi viisi vuotta sarjan tapahtumien jälkeen. George työskentelee vieläkin Happy Timessä Millienä ja tekee samalla viikatemiehen töitä. työt kuitenkin häiriintyvät porukan kantapaikan The Waffle housen palaessa maan tasalle ja pomo Ruben siirryttyä eteenpäin. He saavat uuden pomon, joka hoitaa asiansa omalla tavallaan. Elokuvassa tärkeässä osassa on myös Georgen ja tämän nykyisin 16-vuotiaan siskon, Reggien, suhde. En pitänyt siitä, että Daisy Adairin näyttelijä vaihtui. Ymmärrän kyllä, että alkuperäisillä näyttelijällä oli kiireitä, hän näytteli Women's Murder Club – sarjassa, mutta miksi koko hahmoa ei olisi voitu poistaa. Asetelma oli sinällään mielenkiintoinen, mutta toteutuksesta jäi puuttumaan se jokin. Oli mielenkiintoista katoa, mitä tapahtuu, jos ei välitä viikatemiesten säännöistä. Varsinkin alkusarjassa asiaa käsiteltiin kyllä, sillä Georgen oli vaikea sopeutua sääntöihin, mutta koskaan kaikki ei ollut yhtä tottelemattomia. Sarjassa ei esimerkiksi koskaan jätetty kuolleen henkeä etsimään omaa porttiaan taivaaseen. Elokuva lähti käyntiin vasta viimeisellä puolella tunnilla. Alussa sopeuduttiin uuteen pomoon ja Reggien tilanteeseen. Jos tyttöä ei vielä käynyt sääliksi, niin nyt käy. Elokuvassa oli Dead like me:n tyylinen takauma, jossa George kertoi lapsuudestaan. Minusta sitä ei olisi tarvittu, sillä se ei juuri liittynyt juoneen millään lailla. Sarjassa takaumat liittyivät aina jotenkin kyseisen jakson juoneen. Loppu oli elokuvalle hyvä, vaikka lopputaistelusta puuttuikin kaikki peruselokuvien näyttävyys. Pahis voitettiin lopulta hyvin helposti ja samalla nidottiin yhteen Georgen Happy Timen pomon, Deloresin, Murray-kissan kohtalo. Anna kaksi ja puoli tähteä. Puolikas tuli ihan sarjan hyvyyden takia.

Äidin synttäriviikonloppu

Tänä viikonloppuna oli äitini Annen syntymäpäivät. Pidimme niitä perheen keskes, joskin kävimme sukulaisilla kahvilla. Siskoni teki persikka-valkosuklaa kakun, jota maistelimme. Annoimme äisille mustikkasuklaata, Diana-elokuvan ja kukkia. Käväisimme Bulmerissa sitten illalla, mukaan mahtui myös yksi siskoni kaveri. Siskollani on muutakin juhlittavaa, sillä hän sai kandin valmiiksi. Sunnuntaina kävin vielä syömässä kotona ja kiersimme kaupoissakin.

Disney-suosikkini

Jokaisella on omat suosikkinsa disneyn piirretyistä, minut mukaan luettuna. Luettelen nyt niidtä tärkeimmät.

Frozen – Huurteinen seikkailu: uusin tuotos, erinomainen, hyvät laulut

Ariel: katsoimme sitä pienenä paljon

Pocahontas: tarttuvat laulut, hyvä teema, en pitänyt kuitenkaan toisesta osasta.

Aladdin:  toiminta, huumori, toimii, varsinkin lapsille

Hercules: hauska, hyvä pahis
Leijonakuningas: klassikko

Viimeinen Hobitti-elokuva: Tätä on luvassa

Hobbi-trilogian nimi on nyt varmistunut. Se on The Hobbit: The Battle of the Five Armies eli suomeksi Viiden armeijan taistelu. Nimi viittaa kirjassa esiintyvään taisteluun, jossa sankarimme saavat vastaansa hiidet. Elokuva käsitteleekin sitä aika lailla. Elokuvan ohjaaja Peter Jackson on vihjaillut elokuvasta muutakin. Hänen mukaansa siitä tulee paljon aikaisempia tunteellisempi. Toimintaa tulee myös varmasti olemaan enemmän. Itse odotan sitä jännityksellä ja mielenkiinnolla, kärsimättömästikin. odotan mielenkiinnolla suurta taistelua, mutta toivon ettei se ole elokuvan ainut sisältö. Tuskin onkaan, sillä pelkästä taistelusta ei saada niitä Peter Jacksonin lupaamia tunteellisia asioita. Elokuva tulee myöhemmin tänä vuonna, mutta sen filmaukset ovat jo purkissa.

Mitä Inka duunaa?

En ole taas vähään aikaan kirjoittanut. Töissä on nyt muita kiireitä. Teen mm. sivua uuteen pajapostiin, joka tulee myytiin kewätmarkkinoille 23.5. Kirjoitan sinne myös juttuja, jotka laitan myös tänne. Vähäksi aikaa lopetan noin kuukauden päästä, menen silloin työporukan kanssa Metsäkartanolle leirille. Retki onvapaaehtoinen, mutta ilmoittauduin. Ajattelin saavanim siitä vähän vaihtelua.

Traumaattiset tunnit

Koululiikunta on pakollista, niin peruskoulussa kuin toisen asteen oppilaitoksissakin. Liikunnan pitäisi tuoda iloa ja auttaa jaksamaan, silti monilla nuorilla on siitä hyvin negatiivinen asenne. Miksi näin? Mitä sen eteen pitäisi tehdä? Ihan selvyyden vuoksi: Tarkoitukseni ei ole mollata koululiikuntaa, vaan antaa sille ansaittua kritiikkiä ja ehdotuksia sen parantamiseksi.

Minä itse en vihannut koululiikuntaa, mutta en pitänyt siitä myöskään. Se oli ihan kivaa, kuin laji oli sopiva, mutta kamalaa muulloin. En ollut liikunnassa koskaan hyvä, liikunnallinen kuin en ole ollut koskaan. Minua ahdistivat myös erilaiset kuntotestit. Tämä vaikutti sitten omaan itsetuntooni negatiivisesti. Vasta ihan äskettäin olen ruvennut liikkumaan aktiivisemmin vapaa-ajalla. teen sen pilateksen muodossa. En tietenkään tiedä, olisinko aikuisiällä liikkunut yhtään enempää, jos koululiikuntaa ei olisi ollut. Myönnän myös sen, ettei koululiikuntaa voi kaikesta liikunnattomuudesta syyttää. Uskon sen kuitenkin vaikuttaneen minun liikuntaharrastukseeni negatiivisesti. Se minusta. Nyt pureudun asiaan hieman yleisemmin.

Otetaan yksi yleinen esimerkki: hiihto. Kuinka moni voi sanoa rehellisesti pitäneensä koulun hiihdosta? En minä ainakaan. Vapaa-aikana hiihto puolestaan on ihan kivaa. Syykin on helppo löytää: vapaa- aikana hiihto on hauskaa, koulussa ei. Hiihto pakkasessa kovaa vauhtia, muiden seuratessa, ei kuulosta houkuttelevalta. Kaikki pitää naama totisena kellottaa ja laskea ja suorittaa. Sen sijaan rauhallinen hiihto, mukana vielä eväätkin, taas kuulostaa. Lapsena ja nuorena liikunnan pitää olla ensisijaisesti hauskaa, vasta aikuisena voi löytää siitä muitakin hyötyjä. Toivottavasti tämä otetaan huomioon koulujen uusitussa opetussuunnitelmassa. On ainakin tarkoitus, sillä jonkin aikaa sitten uutisoitiin koululiikunnan opetussuunnitelmaa tekevän työryhmän suunnitelmista. Siinä liikunnan opetuksen painopiste olisi terveydessä ja hyvinvoinnissa ja opetus aiempaa monipuolisempaa. Itse liikunnassa keskityttäisiin lajien opetteluun sijasta enemmän perustaitojen opetteluun. Liikunnan perustaitojen lisäksi halutaan nostaa esille henkistä puolta: sosiaalisia taitoja, henkistä hyvinvointia ja esimerkiksi myönteistä suhtautumista omaan kehoon. Minusta muutos kuulostaisi hyvältä. Aika paljon on kiinni opettajista, niin kuin muissakin oppiaineissa. Jos opettaja on kauhea diktaattori, ei ainekaan kiinnosta ja päinvastoin. Minusta (tämä on puhtaasti oma mielipiteeni) opettajien pitäisi puuttua liikuntatunneillakin kiusaamiseen. Lisäksi huutovalinta ei auta ketään, sillä joku jää aina viimeiseksi. Se sama joku, joka ei pärjää liikunnassa muutenkaan. Se ei tee hyvää itsetunnolle, nimimerkillä kokemusta on. Koululiikunnan luonne voitaisiin lisäksi muuttaa enemmän sellaiseksi ”löydä oma lajisi” tunniksi. Kaikkea pitäisi kokeilla mutta kaikesta ei tarvitse tykätä.

Liikuntakammoaan voi onneksi vähentää helposti. Tarvitsee vain löytää sopiva laji, jota sitten harrastaa tutun ihmisen kanssa. Myöskään itseltään ei kannata vaatia liian paljon. Liikkua voi omaan tahtiinsakin. Liiku siis omilla ehdoillasi.

Riskinä digisyrjäytyminen

Nykyään melkein kaikki palvelut ovat netissä, tulevaisuudessa luultavasti kaikki. Onhan se toki kätevää. kaikki palvelut on vain muutaman klikkauksen päästä, mutta entä tietokonetta käyttämättömät? Miten he saavat asiansa hoidettua.

Tietokonemaailmasta syrjään jääneitä sanotaan digisyrjäytyneiksi. Heitä on Suomessa noin miljoona, suurin osa ikäihmisiä. Esimerkiksi 85–89-vuotiaista 11 %:lla on käytössään tietokone ja vain 6 %:lla internet. Ihmisillä on yhtäläiset oikeudet saada palvelua, ainakin periaatteessa. Nykyään tietokonetaitoiset saavat niitä enemmän. Jos sama kehitys kasvaa, voi tietokonetta käyttämättömät jäädä kokonaan ilman. Mitä tämän estämiseksi voidaan tehdä? En itse kannata tietotekniikan kaatamista tai edes sen vähentämistä. Sillä on aikansa ja paikkansa. Digisyrjäytyneitä voidaan auttaa muilla tavoin, esimerkiksi järjestämällä kursseja ja jättämällä myös perinteisiä palveluita. Sellaisia, joita voi käyttää ilman tietokonettakin. Lisäksi meidän tulisi miettiä, mitä kehittämämme teknologia aiheuttaa pitkällä tähtäimellä. Teknologian kehityksessä kannattaa ottaa huomioon myös ne, jotka eivät vielä käytä sitä. esimerkiksi vanhukset ovat erittäin suuri ryhmä. Tähän yksi hyvä keino on helppokäyttöisyyden lisääminen. Toinen keino ehkäistä digisyrjäytymistä, on koulutus. Nykyään lapsille on tietotekniikkaa jo koulussa, minullakin oli aikoinaan, silloin muinaisella 90-luvulla ja 2000-luvun alussa. Lisäksi netin paljeluista pitäisi tiedottaa enemmän. Toimia digisyrjäytymisen estämiseksi on jo tehty. Koulutuksia järjestetään laajalti ja asiaa on alettu tutkimaan.

Kissakaan ei ole syrjäytynyt  tietokoneiden ihmeellisestä maailmasta.

Tietokonetta käyttämättömille on usein siihen syynsä, joista osa paljastuu pelkiksi tekosyiksi. Tietokoneen käyttöä pidetään vaikeana, turhaan. Uskon itse vahvasti, että kaikki siitä kiinnostuneet voivat sen oppia. Ainakin tarpeelliset perusasiat. Tietokoneita pidetään myös kalliina. Tätä en voi kiistää kokonaan, mutta koneet muuttuvat edullisimmaksi koko ajan. Internet-yhteyskään ei ole kallis. Kaiken lisäksi esimerkiksi kirjastosta saa varata netin tunniksi itselleen, vieläpä ilmaisiksi. Internetin palveluita pidetään myös epäluotettavina. Totta on, että virukset ja muut sellaiset ovat aina riski, mutta kaikessa on riskinsä. Jos kävelet pankkiin, voit jäädä auton alle. Lisäksi riskien minimoiminen ei ole kovinkaan vaikeaa. Tietokoneet eivät myöskään aina toimi. Tiedän sen itsekin. Silloin tulee perinteisiä palveluita ikävä.  Esimerkiksi kirja avautuu helposti, se ei lakkaa toimimasta tai vaadi mitään. Viruksiakin voi saada vain välillisesti toiselta käyttäjältä. Tämä on jo toinen syy pitää perinteiset palvelut voimissaan. Se ei kuitenkaan ole mikään syy, olla käyttämättä tietokoneita. Ne voidaan aina korjata ja uusikin on helppo ostaa. Apua saa aina tarvittaessa. jos takuu on vielä voimassa, korjaaminen on lisäksi ilmaista. Kenenkään ei ole tietenkään pakko käyttää nettiä, mutta vakuutan, ettei siitä haittaakaan ole, ainakaan niin paljon ettei hyödyt niitä korjaisi. Kehotankin kaikkia kokeilemaan netin ihmeellistä maailmaa. 

Tulen ja jään laulujen tekijän muuta tuotantoa

George R.R.Martin on tullut tunnetuksi Tulen ja jään laulu-kirjasarjasta, eikä suotta. Kyseinen kirjasarja ei kuitenkaan ole herran ainut tuotanto, vaan hän on kirjoittanut paljon muutakin.

Yksi niistä on Martinin aloittama supersankarisarja Wild Cards. Kirjasarja sijoittuu vaihtoehtoiseen historiaan toisesta maailmansodasta. Siinä avasruusolentojen virus pääsee vapaaksi New Yorkin taivaalle ja suurin osa siihen kontaktista olevista ihmisistä kuolee. Jäljelle jääneet muuttuvat epämuodostuneiksi olennoiksi tai jos ovat onnekkaita saavat erikoisvoimia. Martin on kirjoittanut myös novellin kirjaan Dangerous Women. Novellikokoelma on ensisijaisesti kaikenlaisista vaarallisista naisista, kuten naissotilaista, femme fataleista yms. Lisäksi hän on tuottanut New Voices In Science Fiction – sarjaa. Siinä on koottu uuden sukupolven scifi-kirjailijoiden tuotoksia. samanlainen teos on myös The Science Fiction Weight-Loss Book, jonka hän on tuottanut Isaac Asimovin ja Harry Greenbergin kanssa.

Martin on ollut mukana myös tv:n maailmassa. Hyvänä esimerkkinä on Hämärän rajamailla-sarja ja amerikkalainen draamasarja Beauty and the Beast, joka on päivitetty versio klassikkosadusta Kaunotar ja hirviö. Lisäksi hän on ollut mukana sarjojen The Outer Limits sekä Doorways teossa. Molemmat ovat scifisarjoja.

Naisetkin pelaavat videopelejä

Yhdysvalloissa jo 45 prosenttia kaikista videopelaajien pelaajista on naisia. Suomessakin joka kahdeksas nainen pelaa videopelejä. Taukopelien, kuten Pasianssi, mahjong, tetris suurkuluttajia ovat nimenomaan naiset. Niitä pelaavista noin 70 € on naisia.

Moni ei miellä esimerkiksi Facebookin monia ns. pikkupelejä oikeiksi peleiksi vaikka niihin kuluttaisi useamman tunnin viikossa. Siksi osa naisista ei edes tiedä olevansa videopelaaja.

Naiset pelaavat pelejä, koska se on hauskaa. Eli samasta syystä kun miehetkin. Suurimmista syistä videopelien ostamiselle on mielenkiintoinen juoni, mutta myös hahmojen entistä parempi muokattavuus voi vaikuttaa asiaan. Osa naispelaajista kun arvostaa mahdollisuutta hahmonsa tyylin muuttamiseen. Nykyään peleissä on myös enemmän vahvoja naishahmoja, eivätkä naiset ole vain pelastettavana. Minusta emme tarvitse erikseen naisten pelejä, koska naispelaajat eivät ole yhtenäinen ryhmä. Miljoonat nauttivat räiskintä-, strategia ja toimintapeleistä, kun toisaalta miljoonat on vihitty pelimaailmojen saloihin esimerkiksi älypuhelinpelien kautta.

Harris Interactiven tekemän tutkimuksen mukaan naispelaajat ovat sosiaalisempia, onnellisempia ja aktiivisempia kuin naiset, jotka eivät pelaa lainkaan videopelejä. Lisäksi pelaaminen parantaa naisten avaruudellista hahmotuskykyä. Pelaavien naisten ongelmana on vieläkin miespelaajien kiusaamista ja ennakkoluuloja. Syynä siihen, etteivät naiset pelaa enemmänkin, on myös joidenkin pelien yksipuolinen naiskuva ja enemmän miehiin vetoava mainostus. Naisten pelaamista voi vähentää myös pelien mieltäminen enemmän miesten jutuksi.

Uutisia Netflixistä kiinnostuneille

Netflix aikoo nostaa kuukausimaksujansa noin parilla dollarilla. Korotuksella parannetaan Netflixin tarjontaa.
Hintaa Suomessa ei ole vielä tiedossa, vaikka hinnan nousu vaikuttaa täälläkin. Vanhoille asiakkaita, kuten minua, helpottaa tieto, jonka mukaan meille korotukset näkyvät vasta vuoden, parin päästä. 

Keskiaikaisessa Skotlannissa tapahtuu

Urhea kertoo vanhempiaan ja perinteitä uhmaavasta skottiprinsessa Meridasta. Elokuva voitti parhaan animaatioelokuvan Oscar-palkinnon vuonna 2013.

Frozenin innoittamana päätin katsoa myös toisen Disneyn animaation, Urhean. Se ei päässyt minusta ihan Frozenin tasolle, vaikka se Oscarinsa ansaitsikin. Elokuvan sankari on poikatyttö Merida (äänenä Kelly Macdonald), joka rakastaa jousiammuntaa ja vuorilla kiipeämistä ja josta kuningataräiti (äänenä Emma Thompson) yrittää turhaan kasvattaa hienostunutta prinsessaa. Merida onkin jonkinlainen skottilainen Arya Stark. Tulen ja maan laulu-sarjaa lukeneet ja Game of Thronesia seuranneet ymmärtävät viittauksen. Elokuva alkaa, kun Merida yritetään naittaa klaanipäällikön pojan kanssa. Tämä perinteitä uhmaava prinsessa ei kuitenkaan siihen suostu, vaan hän karkaa ja päätyy lopulta noidan talolle. Noita toteuttaa tytön toiveen kohtalokkain seurauksin. Katsoin elokuvan alkuperäisillä äänillä, joskin tekstitettynä. Suosittelen, sillä skottiaksentti oli mielenkiintoista kuultavaa ja toi elokuvaan oman leimansa.

Urhea on perinteinen kertomus siitä, kuinka sankarin täytyy kasvaa ihmisenä voidakseen pelastaa maailman, tai tässä tapauksessa äitinsä. Sitä voidaan pitää eräänlaisena sekoituksena Mulania ja Karhuveljeni Kodaa. Elokuva oli ennen kaikkea hauska, erityisesti päähenkilön kolmen hulivili veljen, Harrisin, Hubertin ja Hamishin, osalta. Vitsit ovat ehkä välillä turhan helppoja, mutta minua ainakin nauratti. Elokuva pyörii aika paljon äiti-tytär suhteen parissa.  Urheassa se onnistuukin varsin mainiosti. Toinen kantava teema oli vastuun ottaminen. Merida on Pixarin ensimmäinen naispäähenkilö. Henkilökohtaisesti tämä ei muuttanut samaistumistani hahmoon millään muotoa. Pystyn samaistumaan yhtälailla niin mies- kuin naispäähahmoihin. Muinainen Skotlanti oli oiva tapahtuma paikka, sillä se oli kaunis ja persoonallinen. Lisäksi se antoi hyvät puitteet tarinalle, nykypäivänä kun Meridassa ei olisi mitään kummallista, eikä konfliktiakaan siis syntyisi. Juoni ei ollut niin kummoinen. Siitä huokui tietty helppojen ratkaisujen tuntu, eikä lopun opetuskaan ollut hirveän omaperäinen. Ainoa mikä tarinassa edes vähän yllätti, oli Mor'dun kohtalo. Monet oleelliset asiat, kuten noidan ja virvatulien motivaatiot ja taustat jäävät täysin hämärän peittoon. Juonesta on sentään jätetty pois siirappinen rakkaustarina, mikä olisikin ollut turha. Arvostin perinteisen hyvä-paha asetelman puutetta. Elokuvan pahiksena toimi karhu. Animaatio oli kuitenkin upeaa ja itsensä voikin helposti nähdä ratsastamasta muinaisen Skotlannin nummilla. Hahmot olivat hauskoja, joskin stereotyppisiä. Pidin erityisesti elokuvan sankarittaresta, Meridasta ja Meridan riehakkaasta, mutta mukavasta isästä kuningas Fergusista. Myös noita oli hauska, varsinkin yrittäessään peittää taikavoimiaan, ei niin kovin vakuuttavasti. Yksi elokuvan parhaista kohdista oli robin hoodimainen, nuoli halkaisee nuolen – kohtaus. Pixarin animaatioiden ystävät saavat, mitä odottavatkin. Kannattaa muistaa, että perheen pienimmille elokuva voi olla hetkittäin liiankin pelottava. Annan kolme tähteä. 

Entiset gladiaattorit taistelevat jälleen vapautensa puolesta

Spartacus-sarja on edennyt nyt viimeiseen tuotantokauteensa, jonka nimeksi on annettu Kirottujen sota. Kirottujen sota lähtee tilanteesta, jossa Spartacus joukkoineen jatkaa taistelua Roomaa vastaan vuosi orjakapinan jälkeen. 

Koska Roomalla on vihollisia joka nurkalla, he tarvitsevat Spartacuksen voittaakseen apua. Niinpä he kutsuvatkin avukseen rikkaan roomalaisen sotapäällikön Marcus Linicus Crassuksen, jota arvostan eniten kaikista Spartacuksen vihollisista eniten. Kausi on tosin vasta alkanut ja kaikki voi vielä muuttua. Hahmolla on oikea historiallinen esikuva.

Kauden ensimmäinen jakso alkoi sille ominaiseen tyyliin verellä ja suolenpätkillä, kun Spartacuksen joukot tappavat roomalaisia oikein urakalla. jaksossa esitellään myös Crassus, sekä annetaan osviittaa jatkosta. Kovin paljon en itse jakson tapahtumista mainitse, koska se voisi spoilata liikaa. Jakso oli taattua Spartacus- tyyliä. Se tarjosi väkivaltaa, seksiä ja juonittelua taitavasti lavastetussa historiallisessa näyttämössä. Vinkkinä mainittakoon, että kannattaa tutkia tuon ajan historiaa, niin sarjasta saa vielä enemmän irti. Saa nähdä, miten hyvin sarja seuraa historiaa, varsinkin lopun osalta. Pieni varoituksen sana on paikallaan, sarjassa on K18 ikäraja ihan aiheesta. 

Pääsiäisen tunnelmia

Minulle pääsiöinen tarkoitti pitkään nukumista, palaamista vähäksi aikaa äidin hyvien ruokapatojen ääreen ja vierailua sukulaisissa Vantaalla. Pääsiäinen meni siis rauhallisesti, mutta pääsiäinen meni jo menojaan ja minunkin pitää palata arkeen. Katsoin Frozenin innottamana koko perheen animaatio Braven. Siitä kerron vähän myöhemmin. Tulen kertomaan lyhyesti myös Spartacuksen uuden kauden aloitusjaksosta. Se tuli sunnuntaina. Kannattaa katsoa sarjaa.Huomauttaisin kuitenkin, että uusin kausi on myös viimeinen ja sarjan katsominen kannattaa aloittaa alusta.

Muistutus: Pääsiäisenä kaupoilla on poikkeavat aukioloajat!

Tänään kaupat ovat auki normaalisti, mutta huomenna kaupat ovat suljettuina, joten tänään kannattaa hakea kaikki välttämätön.Esimerkiksi karkkia palmusunnuntain virpojille. Lauantaina pienet kaupat ovat auki normaalisti, isommat kello 7-18. Sunnuntaina kaupat ovat kiinni. maanantain tilanne on sama kuin  lauantainkin eli pienet kaupat saavat olla auki, tosin vain neljä tuntia. Alkon myymälät ovat auki torstaina kello 20:een saakka. Loppupääsiäisen ajan Alkot ovat kiinni.

100 neliön kaupat saavat olla vapaasti auki kaikkina pyhinä, joten ongelmaa ei sinällään ole. muutenkaan ei ole aiheutta paniikkiin, sillä kyseessä on vai neljä päivää. 

Hyvää pääsiäistä!

Myytin takana – Pääsiäisnoidat

Alkujaan noidiksi miellettiin olentoja, jotka olivat pahantahtoisia ja esittivät ihmisiä. Suomalainen noita oli mies. Mielikuva luudalla lentävästä noita-akasta tuli Suomeen vasta 1600-luvulla. He liikkuivat erityisesti pitkänperjantain aikaan Kristuksen kuoltua. Noitien pelättiin vahingoittavan karjaa saadakseen omalle karjalleen onnea, minkä vuoksi heitä vastaan suojauduttiin erilaisin keinoin. Noitien kulkua navettaan pyrittiin estämään kelloilla, teräaseilla, virsikirjalla, elohopealla, ristinmerkeillä. Usko noituudella vahingoittamiseen on ikivanha ja yleinen kaikkialla maailmassa. Tästä traagisena esimerkkinä toimii keskiajan noitavainot.

Pääsiäisnoitiin yhdistettiin monia nykyäänkin tunnettuja ominaisuuksia, kuten luuta, kahvipannu ja kissa. Noitia pidetään edelleenkin vanhempina, naimattomina naisina. heitä olikin helppo syrjiä, sillä he elivät ilman paikkaa yhteiskunnassa. Kahvipannu ja kissa liittyvätkin juuri vanhempiin naisiin liitettyinä ominaisuuksina. Olihan vanhemmilla naisilla tunnetusti mieltymys kahviin ja vielä kissakin hiiriä pyydystämässä. Kissoja kuin pidettiin ja jossain paikoissa pidetään vieläkin mystisinä otuksina. Joskus jopa pahoina. Omalta kohdalta voin sanoa, että esimerkiksi iskälän kissa Pitkätossu, on liian hömelö ollakseen paha, eivätkä muutkaan kissat erityisemmin salaperäisiä ole. Entäs luudanvarsi? No, tarvitsivathan noidat jonkun nopean ja hiljaisen kulkuvälineen. Luutia oli vieläpä kotona, joten noitien ja luudan yhdistäminen tuskin vaati paljon mielikuvitusta. Nykyään pääsiäisnoidat tulevat esiin lähennä palmusunnuntaisen virpomisen yhteydessä. Lapset kiertävät noidiksi pukeutuneet toivottamassa terveyttä taloon. He saavat palkaksi useimmiten makeisia.

Jäistä koko perheen seikkailua

Frozen – huurteinen seikkailu on Disneyn uusin koko perheen elokuva, joka on saanut kiitosta niin arvostelijoilta kuin katsojiltakin. Lisäksi elokuva palkittiin sekä parhaan animaatioelokuvan että kappaleen ”Let It Go” Oscar-palkinnoilla tänä vuonna.

Frozenissa prinsessa Anna (äänenä Kristen Bel) lähtee etsimään siskoaan kruununperijä Elsaa (äänenä Idina Menzel), jolla on hallussaan mahtavia voimia. Samalla Anna yrittää pelastaa maansa ikuiselta talvelta. Apunaan hänellä on vuoristomies Kristoff ja Kristoffin poro Sven. Frozenin kerrotaan saaneen inspiraatiota H.C. Andersenin Lumikuningatar-sadusta. Kovin paljon se ei siitä lainaile, vaan tarina on ihan omanlaisensa. Vaikka elokuvasta on myös suomeksi dubattu versio, katsoin sen alkuperäisillä äänillä. Suosittelen muillekin samaa, sillä varsinkin laulu kohtauksissa alkuperäiset ääninäyttelijät onnistuivat loistavasti.

Frozen toi tyyliltään, ja varsinkin hahmojen ulkonäöltä mieleen Disneyn neljän vuoden takaisen musikaalin Kaksin karkuteillä. Hahmot voisivatkin olla sukulaisia. Frozen oli kuitenkin parempi. Alun pikku-Anna muistutti omaa pikkusiskoani, mikä katsomiseen nosti katsomisen tunnepuolta. Alun tunnelma kuin oli muuten synkähkö. Laulut olivat elokuvassa suuressa osassa ja hyviä ne olivatkin. ”Let it go” voitti Oscarinsa ihan ansiosta. Se jää päähän niin paljon, että elokuvan alussa varoitus olisi paikallaan. Muutkin laulut onnistuivat. Siskokset olivat hyvin tehty. Anna oli helposti samaistuttava kaikessa ujoudessaan. Anna oli myös elokuvan positiivisin ja samalla naiivein hahmo.  Hänelle kuului myös disney-historian realistisin heräämiskohtaus. Toinen alun disney-normeja rikkuva kohtaus oli Elsan huomautus: Et voi naida miestä, jonka tapasit juuri. Teema näkyy toisessakin kohtauksessa, jossa sen sanoi Kristoff. Elsa oli minusta hahmoista ehdottomasti mielenkiintoisin. Hänen kamppailunsa voimien hallitsemisessa oli erittäin surullista katsottavaa. Minulle tuli mieleen, että Elsan kyky luoda lunta ja jäätä olisi jäätävä ase valtakunnan vihollisia vastaan. Vitsi oli puoliksi tahallinen. Tosin odotan vieläkin niitä esikoisen kykyjä. Anytime now! Elsa olikin hahmona paljon viileämpi ja itsensä hallitsevampi kuin siskonsa. Jää-vitsi taas, mutta kuvaus sopii Elsaan.  Sisarusten välinen suhde olikin elokuvan parasta antia. Sivuhahmot jäivät paljon pinnallisemmiksi. Olafia ilmankin olisi pärjätty, vaikka hän huumoria mukaan toikin. Kristoff ja Sven oli minusta hyvä pari, vaikka eläin side kick on niin nähty. Peikot olivat hauskoja ja olihan heillä oma tehtävänsäkin tarinassa. Elokuvan tunnelma vaihtele keveästä seikkailuelokuvasta, todella synkkään, yllättävänkin paljon koko perheen elokuvaksi. Minusta pahiksen juoni oli todella vanhanaikainen, eikä muutenkaan hahmossa ollut kehumista. Tosirakkaus oli taas mukana disneyn – elokuvien kaavan mukaisesti, mutta ei kovinkaan ennalta-arvattavasti. Suomalaista ilahduttaa aina saunan ja porojen mainitseminen. Suosittelen katsomaan Honest - trailerin Frozenist: Se oli hauska, niin kuin Screen Junkien videoilla on tapana. Kaiken kaikkiaan Frozen oli hauska, hieman surullinen ja laadukas animaatio. Ota nenäliinat mukaan, sillä roskia voi tulla silmään yllättävän helposti tätä elokuvaa katsoessa. Suosittelen katsomaan, jos ei muuten niin elokuvan suosion takia. Annan neljä ja puoli tähteä. Puoli meni tietystä kliseisyydestä ja pahiksesta. 

Linkki Honest traileriin: https://www.youtube.com/watch?v=Zb5IH57SorQ

Ajatustenlukua ja vähän näkymättömyyttäkin

Ajatuksenluku on ollut ennen vain mielenkiintoinen, fiktiossa usein esiintyvä aihe. Taikuudessa ajatustenluku on vanha temppu, mutta niin kuin suurin osa tietää, siinä on kyse puhtaasta illuusiosta ja valintoihin vaikuttavien tekijöiden ymmärtämisestä.

Nykyään sitä voidaan pitää myös tieteellisesti mahdollisena, ainakin tulevaisuudessa. Kykyä lukea ajatuksia ei siis pidetä enää yliluonnollisena voimana. Näin uskoo mm. IBM. He tarkoittavat kuitenkin enemmänkin koneiden ohjaamista ajatusten avulla, kuin toisen ihmisen ajatuksen lukemista. Washingtonin yliopistossa onkin tehty ensimmäinen onnistunut ajatussiirto, kun professori Rajesh Rao pelasi kollegansa Andrea Stoccon kanssa tietokonepeliä ajatuksen voimalla. Kun hänen piti pelissä laukaista tykki, hän ajatteli painavansa oikean kätensä etusormella tiettyä näppäintä. Viesti tästä kulki Stoccon aivoihin, ja hän painoi tahtomattaan näppäintä oikealla etusormellaan. Lupaavia askeliakin on jo otettu, sillä Kalifornian yliopiston tutkijat onnistuivat tulkitsemaan koehenkilöiden katsomia kuvia suhteellisen tarkasti. Yhden koehenkilön osalta jopa 90 prosentilla.

Netissä kysytään: Kumman ottaisit mieluummin, ajatustenluvun vai näkymättömyyden. Minulle kumpikin kelpaisi, mielellään yhtä aikaa. Mutta jos pitäisi valita, valitsisin näkymättömyyden. En halua oikeasti tietää, mitä muut ihmiset ajattelisivat, vaikka siitä olisikin hyötyä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Lisäksi silloin en saisi hetkeäkään rauhaa. Näkymättömyydelle taas on varmasti monia elämääni helpottavia käyttötarkoituksia. Kuitenkin saattaisin valita ajatusten luvun, jos sattuisin olemaan supersankari, mitä en valitettavasti ole. Ainakaan vielä. se helpottaisi elämää.  Näkymättömyydelläkin olisi kyllä puolensa. Voisin piiloutua vihollisiltani helposti ja koska en ole kovinkaan atleettinen, saisin siitä etua. Jos taas olisi kolmaskin vaihtoehto, että voisin kontrolloida esineitä ajatusten voimalla, valitsisin sen. Siitä olisi paljon apua. 

Huopnoja uutisia kaikille yli 24-vuotiaille!

Aivojen rappeutuminen alkaa jo 24 - vuotiaina. Näin ainakin, jos uskomme kanadalaisen Simin frazer-yliopiston tutkimukseen. Tutkimus perustuu noin 3 300 vuotiaiden tuliksiin StarCraft2-pelissä. Se mittasi mm. kognitiivis-motoriset taitoja ja keskittymistä.Tutkijat havaitsivat koehenkilöiden tekevän päätöksiä sitä hitaammin mitä vanhempia nämä olivat. Aivotoiminta hidastui noin 15 % 24 ja 39:nnen ikävuoden välillä.

Ei kuitenkaan kannata vielä luovuttaa, sillä elämänkokemus ja siihen liittyvä ennakointitaito tasapainottaa menetettyjä ominaisuuksia. Tiivistetysti: Vaikka hidastummekin, meistä tulee myös viisaampia.

Elokuvia pääsiäiseksi

Pääsiäinen on monille rauhoittumisen ja hyvän mielen aikaa. Sen voi viettää vaikka katsomalla pääsiäiseen liittyviä elokuvia, joita löytyykin moneen makuun. Jos et itse tiedä yhtään pääsiäiseen liittyvää ja ne kiinnostaisivat sinua, katso alla oleva lista.

Pieces of Easter – Komedia nuoreta afrikkalaisamerikkalaisesta tytöstä, joka yrittää päästä perheensä luo pääsiäiseksi ja tapaa yksinäisyyttä janoavan maaviljelijä Lincolnin.

Hank and Mike – Elokuvassa kaksi pääsiäispupua saa potkut ja yrittävät tulla toimeen. Elokuva on komedia.

Baby Huey's Great Easter Adventure – Koko perheen pääsiäisseikkailu, joka on tehty jo vuonna 1998.

It's the Easter Beagle – 90-luvulla valmistunut Jaska Jokusen ja kumppaneiden pääsiäisseikkailu.

Atrocious – Tässä espanjalaisessa kauhufilmissä sisarukset Cristian ja July Quintanilla selvittää kotikaupunkinsa yliluonnollisia tapahtumia. Pääsiäisenä tietenkin.

Little Witches – Elokuvassa kuusi tyttöä tutustuu noituuteen katolilaisen kirkon alta löytyneen saatanallisen temppelin kautta.

Resurrection – sarjamurhaajakauhua sarjamurhaajasta, joka yrittää luoda Jeesuksen ruumiin uudestaan pääsiäiseen mennessä.

Easter Parade – 1948 valmistunut musikaali, joka alkaa päähenkilön etsiessä kullalleen lahjaa pääsiäiseksi.

The Passion of the Christ – Suomeksi Kristuksen kärsimyskertomus. Elokuva kertoo Jeesuksen kahdestatoista viimeisestä tunnista.  Elokuvan on ohjannut Mel Gibson.

The Easter Experience – Kertoo Jeesuksen kärsimyksestä pääsiäisenä.

Tulossa tänä vuonna – Pixarin uutuus kertoo pääsiäismunien etsinnästä. Toinen uutuus on The Dog Who Saved Easter, jossa koira yrittää pelastaa pääsiäisen. 

Netflixin kätköistä - sarjalöydöt

vaikka katsonkin Netflixista usein Supernaturalia tai siskoni on noitaa, aina silloin tällöin löydän jotakin harvinaisen hyviä uusia tuttavuuksia. Yksi näistä on dead like me - sarja, joka.  kertoo viikatemieheksi päätyneestä Georgia “George” Lassista. Hänen tehtävänsä on kerätä ihmisten sieluja näiden kuoleman hetkellä. Sarja on ensisijaisesti hauska. Siinä käsitellään kyllä vakaviakin aiheita, aiheeseen liittyen jopa syvällisiä, mutta sarjan paras anti on ehdottomasti sen hahmot ja tavallisten ihmisten kokemat kuolemat. kannattaa katsoa itse. Pidän itse myös alkuteksteistä. Varmasti yksi parhaista,  sitten Dexterin.

Toinen hyvä sarja onkin Netflixin oma: vankiladraama Orange Is the New Black. Sarja kertoo yllättäen vankilaan joutuvasta kilttiä, tavallista elämää elävästä Piperista. Se perustuu tositarinaan.Huumoria, draamaa, mielenkiintoisia hahmoja ja laatunäyttelijöitä. Siinä on Orange is new Blacin suurin anti. Itse pidin eniten Laura Preponin tulkitsemasta Alexista. Suosittelen sarjaa. Katsoin sen ensimmäisen tuotantokauden kohtuullisen nopeasti. Nyt odottelen kärsimättömästi toista.

Elämänkatsomustieto vapaasti valittavaksi

Elämänkatsomustiede on monitieteinen oppiaine, johon kuuluu aineksia filosofiasta, uskonto-, yhteiskunta- ja kulttuuritieteistä. Se yhdistää mm. monialaisesti eettistä pohdintaa, lasten ajattelutaitojen kehittämistä, erilaisiin katsomuksiin tutustumista sekä kansalaistaitoja tukevaa demokratiakasvatusta. Tällä hetkellä siihen saa osallistua vain kirkkoon kuulumattomat oppilaat. Poikkeuksena ovat aikuiskoulutus ja esiopetus.

 Minusta elämänkatsomustieto pitäisi avata vapaaksi kaikille koululaisille. Se lisäisi uskontokuntaan kuuluvien oppilaiden ja heidän vanhempiensa päätösvaltaa elämänkatsomuksellisten aineiden opiskelussa. Myös aineen arvostus nousisi. Koulujen ei myöskään tarvitsisi enää käsitellä arkaluontoisia tietoja lasten ja heidän vanhempiensa jäsenyyksistä eri uskontokunnissa. Koulussa olisi edelleen myös uskonnonopetusta, johon osallistuisivat kaikki niin valitsevat. Jotkut pelkäävät, että luterilaiseen kirkkoon kuuluvien oppilaiden myötä elämänkatsomustieto muuttuu uskonnon opetukseksi. Näin ei pitäisi kuitenkaan käydä, sillä elämänkatsomustiedolla on jo vakiintuneet opetussuunnitelmat ja oppikirjat, eikä opettaja saa opettaa opetussuunnitelman ulkopuolisia asioita. Pelätään myös, ettei päteviä elämänkatsomustiedon opettajia riitä kouluille. Pelko ei ole aiheellinen, koska tällä hetkellä elämänkatsomustiedon ryhmäkoot ovat keskimäärin pieniä, joten lisäoppilaita mahtuu hyvin mukaan. Luokanopettajakoulutuksessa sekä aineenopettajakoulutuksessa on myös helppo lisätä elämänkatsomustiedon opintoja opettajille. Helsingin yliopistosta valmistuvista luokanopettajista jo yli 80% hankkii pätevyyden elämänkatsomustiedon opettamiseen.

Asiasta on tehty adressi, joka luovutettiin opetusministerille 14.10.2010. Adressi pidetään kuitenkin auki kunnes elämänkatsomustiedon vapaasti valittavuus toteutuu Suomessa.

Myyttiset puut

Erilaisia puita on ollut maailman sivu. Siksi ei olekaan ihme, että puille annetaan joskus myös myyttisiä ominaisuuksia. Maailmanpuu ja elämän puu tunnetaan monissa mytologioissa. Niissä sanotaan olevan yliluonnollisia voimia.

Useissa eri kulttuureissa uskotaan, että maailmassa on eri tasoja ja maailmankaikkeudessa eri maailmoja. Ne pitää sitoa jotenkin yhteen. Ratkaisuksi on keksitty maailmanpuu, maailman keskellä sijaitseva puu, joka myyttien mukaan sitoo maan ja taivaan toisiinsa. Sitä pidetään myös elollisen luonnon vertauskuvana. Maailmanpuu on tulkittu nykytutkimuksessa toisinaan myös maailmankaikkeuden metafyysiseksi kuvaksi tai selittäjäksi. Islamilaiset, heprealaiset, hindut, venäläiset ja mayat uskovat maailmanpuun myös kuljettavan vettä yläilmoille ja ylläpitävän näin veden kiertokulkua. Skandinaavisessa mytologiassa tunnetuin Maailmanpuu lienee Yddrasil, Kauhistuttava ratsu, joka yhdistää kaikki yhdeksän maailmaa toisiinsa. Maailmanpuun kenties kuvaavampi, mutta vähemmän tunnettu nimi on Laerathr, jonka voisi kääntää suomeksi Kohtalon puuksi tai Mittapuuksi. Maailmanpuu esiintyy myös suomalaisessa mytologiassa. Siinä maailmanpuu kaadetaan alkuajan lopulla, jolloin aurinko ja kuu vapautuvat.  Alkuaika puolestaan on useissa mytologioissa esiintyvä nykyistä maailmaa edeltävä ajanjakso, jolloin maailma luotiin. Alkuajalla on selitetty esimerkiksi maaston, ihmisten, eläinten ja kasvien ominaisuuksia. Tarinoiden mukaan alkuaikoina jumalallinen ja ihmisten todellisuus olivat yhdessä. Alkuaika päättyi näiden todellisuuksien erottamiseen. Shamanistisessa mielessä puu on eräänlainen kulkuneuvo, jolla pääsee matkaamaan eri maailmantasoilla. Maailmanpuun asemassa voi olla myös maailmanpylväs.

Kristityillä ja muslimeilla on oma myyttinen puunsa, elämän puu. Elämän puu kuvataan myyttisenä kuolemattomuuden antavana puuna. vanhimmat tarut elämän puusta löytyy Lähi-idästä. Siellä myyttejä on kerrottu kolmannelta vuosituhannelta eaa. alkaen. Raamatussakin mainitaan elämän puu. Ensimmäisen keran jo luomiskertomuksen yhteydessä. Elämänpuu oli raamatun mukaan Eedenin puutarhassa, niin kuin kuuluisampi puu, hyvän ja pahantiedon puu. Raamatussa elämän puu mainitaan myös Sananlaskujen kirjassa, jossa se kuvataan onnellisuuden vertauskuvana. Puu mainitaan myös ilmestyskirjassa. Siinä elämän puu edustaa ikuista elämää jumalan kanssa. Kabbalassa elämän puu on eräänlainen tapa järjestää maailmankaikkeutta, väline jumaluuden ymmärtämisessä. Tieteessä on oma elämän puunsa, evoluutiopuu, jolla kuvataan tietyn eläinlajin kehitystä. Ihmisellekin voi tehdä elämänpuun. Sitä voidaan myös muokata enemmän yksilöllisesti, kuvaamaan omaa sukulinjaansa. 

Kolmas maailmansota

"En tiedä, millä aseilla kolmas maailmansota soditaan, mutta neljäs maailmansota tullaan sotimaan kepeillä ja kivillä."

Albert Einstein

Kolmannella maailmansodalla tarkoitetaan mahdollisesti tulevaisuudessa tapahtuvaa maailmansotaa, jota supervallat käyvät todennäköisemmin joukkotuhoasein, kuten ydinasein, biologisin asein tai kemiallisin asein. On myös mahdollista, että supervallat saattaisivat täydellisen tuhon välttääkseen pitäytyä yhteenotossaan tavanomaisten aseiden käytössä.

Kolmatta maailmansotaa on ennustettu moneen otteeseen, joista kuuluisin lienee Nostradamuksen ennustukset. Toisen maailmansodan jälkeen kolmannen maailmansodan pelättiin syttyvän Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välienselvittelyn seurauksena. Näin ei onneksi käynyt. Asiantuntijat voivat tehdä valistuneita arvauksia kolmannesta maailmansodasta, mutta sotien syitä ja seurauksia ei aina voi tietää etukäteen. Tutkijoilla on myös erilaisia käsityksiä kolmannesta maailmansodasta. Vaikka artikkelissani keskitynkin eniten joukkotuhoasein käytävään sotaan, luettelen vaihtoehtoiset näkemykset lyhyesti. Joidenkin mielestä kolmas maailmansota alkoi 11.9.2011 WTC- tornien tuhoutumisen yhteydessä. Tätä sotaa käydään eri puolilla maapalloa terroristi-iskuin, jotka kohdistuvat ennen kaikkea siviiliväestöön. Toisen käsityksen kolmatta maailmansotaa kutsuttiin kylmäksi sodaksi, ja se päättyi Neuvostoliiton hajoamiseen.

Nykyään kolmannen maailmansodan laukaisevat todennäköisemmin Lähi-idän tilanne ja Syyrian sisällissota. Iranin ja Israelin välinen kriisi voi pahimmillaan huipentua suurvaltojen yhteenottoon. Lisäksi Iranin pelätään kehittelevän ydinasetta, josta ei ole ainakaan toistaiseksi pitäviä todisteita. Syyrian sisällissodassa pelätään käytettävän biologisia aseita. Siihen viittaa vuonna 2013 tehty hyökkäys, jonka uhreilla on biologisiin aseisiin yhdistettyjä oireita. Syyrian kriisin pelätään pakottavan maat valitsemaan lopullisesti puolensa. Kriisin paisuessa yhä useamman valtion onkin valittava puolensa. Heidän pitää päättää, kannattavatko he Syyrian presidentti Bashar al-Assadia vai kapinallisia. Venäjä ja Kiina tukevat Syyrian hallitusta, samoin Iran. Tiukassa paikassa Syyriaan voisi virrata tukea myös shiiamuslimien hallitsemasta Irakista. Länsimaat ovat kapinallisten puolella Saudi-Arabian ja Qatarin kanssa. Saudi-Arabiaa ja Qataria hallitsevat sunnimuslimit, jotka ovat enemmistössä myös Syyrian kapinallisissa. Kun tähän lisätään Yhdysvaltojen sotilaallisen väliintulo, voidaan saada aikaan tulipallo, joka sytyttäisi koko Lähi-idän liekkeihin. Syyrian varaulkoministerin mukaan maa ei taivu Yhdysvaltojen uhkailun edessä, vaikkase johatisi suursodan syttymiseen.

Kiinan ja Yhdysvaltojen välinen kilpailu voisi johtaa kolmanteen maailmansotaan. Kiinan talous nousee kohisten, sillä maa pystyy pitämään tuotantokulunsa matalalla polkemalla ihmisoikeuksia. Yhdysvallat voivat pitää Kiinan talouskasvua uhkana, eikä maa luovuta taisteluitta. Maa voi ratkaista asian ylivoimaisella sotilasmahdillaan. Yhdysvallat pyrkivät lisäämään valtaansa Aasiassa, mikä voi aiheuttaa sodan Japanin ja Kiinan välillä. Oman jännitteensä suursodalle antaisi Kiinan ja Japanin välinen saarikiista. Maat riitelevät Senkakusaarista, jotka kuuluvat nyt Japanin hallintaan. Kiinan mukaan saaret ovat osa Taiwanin sen aikaista aluetta, joka palautettiin Kiinalle toisen maailmansodan jälkeen. Nykyinen poliittinen kärhämä alkoi, kun saarten tuntumasta löydettiin mahdollinen öljykenttä 1970-luvulla. Nykyään uhkana on lisäksi Pohjois-Korea, jonka diktaattori Kim Jong-un varoitti uudenvuoden puheessaan, että Yhdysvallat ei ole turvassa, mikäli sota syttyy. Hän vilauttaa puheessaan myös ydinkatastrofin mahdollisuutta. Pohjois-Korea teki vuonna 2013 onnistuneen ydinkokeen, jonka muu maailma tuomitsi. Myöskään rauhaan päättynyt Iranin tilanne ei ole täysin ohi, sillä Israel voi käyttäytyä arvaamattomasti. Samaten USA:n suunnitelmat ohjuspuolustuksen rakentamisesta Venäjän rajoille, kuten Ukrainaan, voi aiheuttaa kolmannen maailmansodan Venäjän vastatessa. Terroristit voivat pahimmassa tapauksessa saada käyttöönsä ydinaseita, joilla he voisivat tappaa satojatuhansia ihmisiä. Länsimailla ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin vastata hyökkäykseen. Kolmas maailmansota voi syttyä arvaamattomistakin syistä. Tulevaisuudessa voidaan tapella esimerkiksi puhtaasta vedestä ja fossiilisista polttoaineista. Myös uskonsodat kristinuskon ja islamin välillä ovat mahdollisia. Ilmaston muutoksen on arveltu aiheuttavan äärimmäisten sääilmiöiden lisääntymistä ja voimistumista, tartuntatautien leviämistä, lajien sukupuuttoja sekä merkittäviä talousvaikutuksia. Nämä voivat johtaa maailman laajuiseen suursotaan. Kolmannen maailmansodan enteet ovat siis ilmassa.

Ydinsota voisi surmata suurimman osan maapallon väestöstä. Ydinsota saattaisi myös kaataa sivilisaation ja suurimpiin kaupunkeihin suunnattuna saattaa koko valtion täydelliseen sekasortoon. Hallinnon, talouden, sodankäynnin, koulutuksen, tutkimuksen ja muiden osalta erikoistunein kerros häviää ja seurauksena voi olla koko valtion romahtaminen ja taantuminen paljon alkeellisempaan yhteiskuntamalliin. Ydinsota aiheuttaa myös laajoja säteilyhaittoja, muun muassa epämuodostumia. Joissakin skenaarioissa on laskettu, että ydinsodan seurauksena lapsista syntyy 5-10 prosenttia epämuodostuneina. Ydinaseiden aiheuttamia tuhoja voidaankin verrata supertulivuoren purkaukseen, asteroidin törmäykseen, katastrofinomaiseen ilmastonmuutokseen tai massiiviseen pandemiaan. Nykyisin ydinaseita on tunnetusti käytössä Yhdysvalloilla, Venäjällä, Isolla-Britannialla, Ranskalla, Kiinalla, Intialla ja Pakistanilla. Lisäksi jotkin maat saattavat omistaa ydinaseita, vaikka ne eivät ole julkisesti tunnustaneet niitä tai väitteitä ei ole pystytty todentamaan. Esimerkiksi Israelilla arvioidaan olevan huomattava määrä ydinaseita. Niin sanottu Tuomiopäivän kello mittaa ydintuhon todennäköisyyttä. Kellon ajassa keskiyö kuvastaa ihmiskunnan tuhoutumista ydinsodan seurauksena. Nyt se näyttää aikaa 23:55 eli viisi minuuttia keskiyöhön.

Biologisessa sodankäynnissä on kyse tahallisesta taudin aiheuttamisesta tai levittämisestä biologisen aineen avulla. Niillä voidaan aiheuttaa runsaasti inhimillistä vahinkoa, paniikkia ja yhteiskunnallista sekasortoa. Siksi ne onkin kielletty lähes kaikkialla maailmassa. Laskelmien mukaan miljoonia asukkaita käsittävien asutuskeskusten ylle otollisissa olosuhteissa levitettävien bakteeriaseiden aiheuttamat väestötappiot voisivat olla paljon suurempia kuin toisen maailmansodan aikana Japanissa Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotettujen atomipommien aiheuttamat väestötappiot. Lisäksi väestön suojautumismahdollisuudet ovat biologisten aseiden kohdalla varsin vajavaiset. Kemialliseksi aseeksi voidaan kutsua mitä tahansa kemikaalia, jolla on myrkylliset vaikutukset. Ne tuhoavat entsyymin jota hermosolut tarvitsevat viestiäkseen keskenään. Ne eivät valikoi uhriaan, vaan kuka tahansa lapsi, vanhus, sotilas tai siviili voi tielle joutuessaan saada myrkytyksen ja kuolla. Lisäksi myrkylle altistuminen tuottaa erityisen tuskallisen kuoleman. Onneksi kemialliset aseet ovat enemmän vammauttavia kuin tappavia, varsinkin jos altistuneiden hoito osataan aloittaa riittävän ajoissa.

Kolmas maailmansota on yleinen aihe fiktiossa. Suomennetussa kirjallisuudessa ydinsodan jälkeistä tilannetta on käsitelty esimerkiksi teoksissa Sotapäivä, Viimeisellä rannalla ja Metro 2033. Eräitä merkittäviä ydinsotaa käsitteleviä elokuvia ovat Tohtori Outolempi, The Day After, Threads, Mad Max ja Terminator-sarjat ja Sotaleikit. Tietokonepelin keinoin ydinsotaa käsittelevät strategiapeli DEFCON ja Fallout-pelisarja.

Maailmassa on paljon ongelmia, jotka voivat ratkaisuttomana johtaa kolmanteen maailmansotaan. Sota ei kuitenkaan ole vielä nurkan takana, eikä sitä toivottavasti tulekaan. Maailman johtajat pyrkivät onneksemme estämään suursodan. Toivon todella, että he onnistuvat siinä, ainakin meidän elinaikanamme.

Denialistit – Tieteellisen totuuden kyseenalaistajat

Tieteellisen totuuden haastaminen on oikein, sillä se kehittää tiedettä eteenpäin. Kannatan muutenkin itsenäistä ajattelua ja opitun tiedon kyseenalaistamista. Kuitenkaan skeptinen suhtautuminen tieteen tutkimustuloksiin ei tarkoita sitä, että mikä tahansa esitetty vastaväite olisi yhtä hyvä tai jollain tapaa pätevä kritiikki saatuja tuloksia kohtaan.

Valitettavasti olemassa on yksi ryhmä, jotka eivät kuulu tieteellisiin keskusteluihin, saatikka suosikki-ihmisiini: Denialistit. He kieltävät tiedeyhteisön oikeaksi todistaman asian välttääkseen epämiellyttävän totuuden ja eroavat tieteellisestä väittelystä siten, että heidän väitteet ovat näennäistieteellisiä. He vetoavat muun muassa tunteisiin, retorisiin kikkoihin, valeasiantuntijoihin ja salaliittoteorioihin. He myös huomioivat vain omaa näkemystään puoltavat tutkimukset. Toiselta puolelta vaaditaan taas epärealistisia ja aukottomia tutkimustuloksia. Pienikin epävarmuus tekee väitteet epätodeksi. Kärjistäen denialistit tekevät asiastaan jonkinlaisen uskonnon. Heidän motiiveinaan voi olla raha, politiikka tai ideologia. Taustalla voi olla myös halu tulla eräänlaiseksi totuuden esitaistelijaksi. Jotkin totuudet voivat olla myös liian suuria ihmisten käsiteltäväksi, kuten ilmastonmuutos. Ajatus siitä, että ihmiset vaikuttaisivat siihen, on erittäin pelottava ja lisäksi asian muuttaminen vaatisi uhrauksia, joita ei olla valmiita tekemään. Niinpä koko ilmastonmuutos on paljon kätevämpi kieltää. He eivät muuta käsitystään, vaikka mikä olisi. Tunnetuimmat denialistit kiistävät mm. ilmastomuutokset, holokaustin, rokotteiden hyödyt tupakoinnin vaarat ja terroristien osuuden WTC-tornien iskuissa. Käytännössä dentalistin tunnistaminen voi olla vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. Siksi ketään ei pitäisi leimata turhan nopeasti. vaikka joku olisi eri mieltä kanssasi, se ei tarkoita automaattisesti sitä, että hän on dentalisti. Esimerkiksi vaikka uskon itse, että ilmastomuutos on aika pitkälti ihmisten aaiheuttamaa ja tulossa piankin, kaikki erimieltä olevat eivät suinkaan ole dentalisteja, vaan heillä voi olla hyvinkin järkeviä argumentteja puoltamaan asiaansa.Lisäksi pitää muistaa, että asiantuntijatkin voivat olla väärässä. He voivat myös saada tutkimuksen näyttämään haluamaansa tulosta. 

Jos tunnistit itsesi edellä mainitusta kuvauksessa, sinun kannattaa tarkistaa tietosi. En tarkoita, että sinun pitäisi muuttaa mielipiteitäsi. Asian tarkastelu voi johtaa sinut myös samaan johtopäätökseen. Muutut kuitenkin denialististä skeptikoksi ja saat tiedekeskusteluun uusia tieteellisesti päteviä aseita.  Saatat olla jopa oikeassa, sillä aina yleisesti tieteellisenä tosiasiana pidetty ei ole totta. samaa voi sanoa myös toisin päin. Vähemmistöjen uskomukset eivät muuta mitään totuudeksi. 

Vastanäyttelijöistä voi tulla oikeasti pari

Elokuvat ja sarjat ovat täynnä rakkaustarinoita. Niiden kannalta onkin tärkeää valita näyttelijät, joiden kemiat kohtaavat. Muuten rakkauskohtauksista ei tule kovinkaan uskottavaa. Tuloksena saattaa syntyä pareja myös oikeassa elämässä.

Syitä vastanäyttelijään rakastumiseen, tai ainakin ihastumiseen, löytyy monia. Niitä ovat mm. henkilökohtaiset syyt, vastanäyttelijän tai kollegan lahjakkuus, vastanäyttelijän tai kollegan rooli ja näytelmän herättämien tunteiden sekoittuminen omiin tunteisiin. Lisäksi näyttelijät viettävät kuvauksissa paljon aikaa toistensa kanssa. Esimerkkejä tästä löytyy monia. Eniten vastanäyttelijöitä pokannut on Brad Pitt, jonka nykyinen liitto Angelina Jolieen alkoi Mr. & Mrs. Smith –elokuvan kuvauksista. Naisista lähelle pääsee Jennifer Aniston, jolla on ollut suhteita Tate Donovanin, Vince Vaughnin ja Justin Therouxin kanssa. Osattiin sitä ennenkin., sillä Goldie Hawn ja Kurt Russell tapasivat vuonna 1983 Swing Shift -elokuvan kuvauksissa. Pari on edelleen yhdessä. Julmia aikeita kuvauksissa tavanneet Reese Witherspoon ja Ryan Phillippe olivat 200-luvun alun seuratumpia parea. Liitto päättyi kuitenkin eroon. Samoin kävi Houkutus-leffoista tutuille Kristen Stewartille ja Robert Pattinsonille. Televisiosta löytyy kuityenkin tästä ehdottomasti tuorein tapaus, sillä Olipa kerran- sarjassa pääparia näytelleet Ginnifer Goodwin ja Josh Dallas menivät vähän aikaa sitten naimisiin. Lisäksi uuden vakoilusarjan Americansin tähti Keri Russell on yhdistetty romanttisesti vastanäyttelijäänsä Matthew Rhysiin. Asialla on myös synkempi puoli, jos toinen tai kummatkin osapuolet ovat jo parisuhteessa, esimerkiksi Johnny Deppin avioeron syyn huhuttiin olevan vastanäyttelijä Amber Heardissä. Nykyään pari on menossa naimisiin. 

True blood - Kun vampyyrit tulivat haudoistaan

True Blood on yhdysvaltalainen vampyyrejä, draamaa, fantasiaa, mysteeriä ja mustaa komediaa yhdistävä televisiosarja, joka perustuu löyhästi Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -menestyskirjoihin. Sarjan pääosissa nähdään Anna Paquin, Stephen Moyer, Sam Trammell, Alexander Skarsgård, Ryan Kwanten ja Rutina Wesley.

Sarja alkaa, kun Japanissa keksitynkeinoveren ansiosta, vampyyrit paljastivat olemansa olonsa ihmiskunnalle. Sarjan tapahtumat alkavat kaksi vuotta vampyyrien paljastamisen jälkeen, aikaan jolloin heillä on yhä vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan, sillä heihin kohdistuu paljon ennakkoluuloja ja vihaa. Sarjan maailmassa on vampyyrien lisäksi muitakin yliluonnollisia olentoja kuten ihmissusia, muodonmuuttajia ja keijuja, mutta nämä eivät ole vampyyrien tavoin tulleet julkisuuteen. Sarjan päähenkilö Sookie Stackhouse on telepaattisia kykyjä omaava tarjoilija, joka työskentelee Bon Tempsin pikkukaupungin Merlotte's-nimisessä baarissa. Sarjan alussa hän on 25-vuotias ja asuu isoäitinsä kanssa suvun vanhassa talossa ja hänen vanhempansa ovat kuolleet.  Sookie tutustuu siellä vampyyri Billiin, jonka seurauksena hän päätyy monenlaisiin tilaisuuksiin ja tutustuu moniin henkilöihin, joista suuri on vampyyrejä tai muihin yliluonnollisiin olentoihin kuuluvia.

True Bloodin henkilöt ovat todella koukuttavia, moniulotteisia ja onnistuneita. Sarja on uskottava huolimatta sen yliluonnollisista elementeistä. Tämä on niitä harvoja kertoja, kun voin rehellisesti sanoa, että tv-sarja on paljon parempi kuin alkuperäisteos. True bloodia kannattaa katsoa, sillä sen tarina on todella mielenkiintoinen, sivuhahmot ovat suorastaan herkullisia ja sarjan visuaalinen ilme hivelee silmää. Sarja on jossain kohtaa aika raaka, eikä sovi heikkohermoisille. Muille suosittelen sarjaa lämpimästi. 

Nykin vaiettu saari

Hart Island on saari New Yorkissa, jonne on haudattu tuhansia ihmisiä. Joidenkin arvioiden mukaan luku ylittää miljoonan. Suurin osa haudatuista on kuolleena syntyneitä lapsia, kodittomia ja köyhiä. Lisäksi se on viimeinen leposija myös muille tuntemattomille ihmisille. Saari on toiminut myös vankilana ja naisten mielisairaalana. Ei olekaan ihme, että se on päässyt eniten kummittelevien saarien joukkoon. Sinne ei pääse, jos et satu olemaan vanki. Poikkeuksia tehdään kuitenkin joskus, sinne haudattujen ruumiiden omaisille. Lehdistölle saari on kielletty. Tuorein esimerkki on Elaine Joseph, jonka lapsi on haudattu sinne. Yksi tärkeimmistä saaren avaamisen kannattajista on taiteilija Melinda Hunt. Hän ei ole kuitenkaan onnistunut yrityksissään, vaan viranomaiset ovat torpanneet ne joka kerta. Tärkein syy tähän on raha, sillä jos saari avattaisiin yleisölle, kaupungin pitäisi valaista se ja tehdä siitä helppokulkuiseksi. Saari tarvitsisi myös vartioita 24/7. Tämä voisi myös viedä saaren historiallista arvoa.

Joukkohaudoistakin voi olla montaa mieltä. Ovatko ne ihmisarvon mukaisia? Haudat ovat vielä nimettömiäkin. Minusta kukaan ei ansaitse merkitsemätöntä hautaa, jossa on lisäksi muitakin. Ihmisiä kohdellaan enemmän ruumissäkkinä kuin ihmisinä. Toisaalta asialla on myös käytännöllinen puoli. Ihmiset elivät köyhinä ja unohdettuina, onko tosiaan väliä että he kuolivatkin siten. Eivätkä kuolleet muutenkaan välitä enää maallisista asioista. En nyt mene asiasta syvemmälle, sillä kuolleiden ihmisarvo on lopulta hyvin filosofinen kysymys. Historiallisesti joukkohaudat eivät ole kovinkaan vieras käsite. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat Pariisin katakombit. Suurin syy niiden käyttöön oli käytännöllinen. Jos kuolleita on likaa sodan, tartuntataudin tai luonnonmullistuksen takia, niille ei vaan yksinkertaisesti saa muuta paikkaa, eikä kuolleita aina kyetty tunnistamaan. 

Yhteiskunta järkkyy ja nuori nainen kapinoi

Divergent – outolintu, Ohjaus: Neil Burger, näyttelijät: Ashley Judd, Kate Winslet, Miles Teller, Shailene Woodley, Theo James. Elokuva perustuu Veronica Rothin samannimiseen kirjaan.

Elokuvassa eletään tulevaisuuden yhteiskunnasta, joka on jaettu viiteen ryhmään luonteenpiirteiden mukaan: Vaatimattomat, Uskaliaat, Sopuisat, Rehdit ja Terävät. Jokaisella ryhmällä on oma tehtävänsä yhteiskunnassa. Elokuvan päähenkilö Tris voisi kuulua useampaankin ryhmään, mikä tekee hänestä yhteiskunnalle vaarallisen Divergentin, eräänlaisen väliinputoajan. Syvällisesti ajateltuna, elokuva kertoo oman paikkansa etsimisestä. Aiheesta, johon jokainen, erityisesti nuori, voi samaistua.

Elokuva vastasi odotuksiani. Se oli hyvä, muttei erinomainen, varsinkin verrattuna Nälkäpeli-elokuviin. Kuitenkin elokuva oli ihan kelvollinen nuorten dystopia. Toteutus toimi ja taistelukohtaukset olivat viihdyttäviä. Olin lukenut kirjan vasta jonkin aikaa sitten, joten elokuvat erot verrattuna siihen korostuivat. Ymmärrän kyllä, miksi kaikkea ei saatu mahdutettua elokuvaan. Silti olisin lisännyt joitain kohtia, elokuvahan oli sen verran lyhyt, ettei pieni lisäys haittaisi. Katsoin leffan 2D:nä, mikä ei haitannut. Muutamassa kohtauksessa 3D olisi tuonut siihen jotakin lisää, mutta mitään olennaista en menettänyt. Päähenkilöt onnistuivat kohtuullisesti, ainakaan minulle ei tullut mitään valittamista, mutta olisin kaivannut hieman syvällisyyttä sivuhenkilöihin. Ne jäivät yksiulotteiseksi. En pystynyt vihaamaan edes kiusaaja- Peteriä samalla tavalla, kuin kirjaa lukiessani. Trishin hahmo oli toki parempi kirjoissa, mutta elokuvissakin he onnistuivat tekemään hänestä kiinnostavan. Hahmon inhimillisyys kävi hyvin ilmi, mistä henkilökohtaisesta pidän. Trish ei ole mikään superihminen, vaikka divergent onkin. Näyttelijät olivat pääsääntöisesti minulle tuntemattomina, poikkeuksena Terävien johtajaa näyttelevä Kate Winslet ja Scandal - sarjasta tuttu Tony Goldwyn. Hän näyttelee Trishin isää. Sarjan toinen osa, Insurgent, tulee valkokankaille joskus vuoden päästä. Sen suunniteltu päivämäärä on 20.3.2015. Minulla on aikaa lukea kirja ennen sitä. Toivottavasti se ehditään suomentaa, mutta jos ei, osaan minä englanniksikin lukea. Minulla on tälläkin hetkellä englanninkielinen kirja luvussa. Annan kolme ja puoli tähteä. 

Kun fakta ja fiktio kohtaavat

Fiktiokin voi olla uskottavaa, esimerkiksi Vallan linnake, jota sekä politiikassa mukana olevat että politiikasta kiinnostuneet katsoivat miettien, että noin se saattaa hyvinkin mennä. Kun kirjailija rakentaa kuvitteellisen tarinan ja yhdistää siihen tosiasiat, lopputuloksena voi olla hyvinkin ymmärrettävä selitys todellisten tapahtumien kululle. 

Silti hyvä fiktio ei ole totuuden orja, eikä romaani tietokirja tai elokuva dokumentti. Joka teoksella on oma sisäinen logiikkansa. Siihen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä kaikkien toimiminen tuon saman logiikan mukaan lisää tarinan uskottavuutta. Myös yksityiskohdat tekevät tarinasta uskottavan. Lukijan pitää pysyä kärryillä siinä, miksi hahmo tekee niin kuin tekee.Ns. väärät faktat voivat hyppiä silmille, minkä vuoksi huolellinen taustatyö kannattaa aina. Virheen bongannut lukija saattaa pudota hänen luomastaan fiktiivisestä maailmasta. Tämä näkyy erityisesti todelliseen maailmaan sijoittuvissa fiktioissa, esimerkiksi historiallisissa teoksissa tietty uskottavuus on tärkeää. Ainakin minulle. Haluan luottaa siihen, että historialliset faktat ovat oikein. Pieniä vapauksia voi toki aina ottaa, varsinkin jos ne liittyvät oleellisesti teoksen juoneen. Suomessa eniten tämänkaltaisia vapauksia on tehty sotakirjallisuudessa, koska kirjailija on ollut harvemmin sodassa. Sotakirjoja kirjoitetaan lähinnä, koska ne myyvät edelleen hyvin.

Entäs sitten tavarat, tapahtumapaikat yms? Keksisikö ne itse vai käyttäisikö tunnettuja tuotteita? Scifissä ja fantasiassa ne yleensä keksitään itse, mutta jos tarina keskittyy nykyaikaan, on oikeiden tuotteiden käyttö kustannustehokasta, sillä niiden kuvaamisen ei tarvitse käyttää paljon aikaa. Kaikilla on joku kuva esimerkiksi Rolexista tai McDonaldsista. Oikeat tapahtumapaikat taas lisäävät uskottavuutta, minkä takia tapahtumapaikkojen todentuntuisuus on tärkeää.  Jopa todellisetkin paikat ovat fiktiivisia, sillä tarinoissa niillä ominaisuuksia, joita ei todellisuudessa ole, esimerkiksi oikeasti päähenkilö ei asu siellä. Scifiin tai fantasiaan niitä ei kuitenkaan kannata laittaa, vaan keksiä oma, mielellään jotenkin omalaatuinen, maailma. Fiktion uskottavuus ei välttämättä liity siihen, voisiko joku asia tapahtua oikeassa elämässä. Fiktiivisessä teoksessa ei s voi esiintyä todellisia henkilöitä, vaan teoksessa esiintyy henkilön fiktiivinen vastine.