Sodan ensimmäiseksi
uhriksi on sanottu totuutta, eikä syyttä. Sodan aikana käydään perinteisen
sodan lisäksi myös propaganda sotaa. Sotaa, jossa mielikuvat ovat totuutta
tärkeämmät.
Asia pitää muistaa juuri nyt, kun sodan uhka leijuu Ukrainan
yllä. Varsinkin, kun pelkkä sodan uhka riittää totuuden hämärtämiseen. Totuudet
vaihtelevat. Kuten aina totuudet muuttuvat ja liukuvat suhdanteiden ja
tulkitsijoiden mukaan. Ei tarvitse kuin miettiä, miltä Krimin tilanne näyttää. Vallitsevan
venäläisen totuuden mukaan Krim palasi kotiin ja tapahtui oikeus. Vallitsevan
läntisen tulkinnan mukaan Krim anastettiin voimakeinoin ja oikeudettomasti. Se
on ollut niin paksuakin, että herättää jo väistämättömän vastareaktionkin; yhä
useampi eurooppalainen on alkanut kyseenalaistamaan uutisoinnin ukrainan
tapahtumista, ja kyselyiden perusteella esimerkiksi Britanniassa 60% ihmisistä
pitää mediaa vääristelevänä ja valhehakuisena. Suomessa hämmennystä on
herättänyt Finnbay-verkkosivusto. Yhteisö piilottaa taustansa ja tekijänsä,
eikä ole Suomen viranomaisten kirjoissa. Se levittää Suomen politiikasta
vääristeltyä tietoa tavalla, joka ulkomailla voi näyttää luotettavalta. Ukrainan
kriisissä ei kyse ole vielä sodasta, eikä toivottavasti tulekaan.
Propagandasota ovat kuitenkin täydessä käynnissä ja internet tarjoaa siihen harvinaisen
tehokkaan aseen.
Kommunistipropagandalla onkin pitkät perinteet. Esimerkiksi Neuvostoliiton
pääsensuurielin Glavlit työllisti 70 000 täysiaikaista työntekijää paitsi
poistamaan ei-toivottavaa tekstiä myös ”varmistamaan, että oikeanlainen
ideologinen väri lisättiin jokaiseen julkaistuun seikkaan”. Lisäksi CIA:n
arvion mukaan ulkomaisen neuvostopropagandan budjetti oli 3,5–4 miljardia
dollaria. Ei ole muillekaan maille epätyypillistä esittää sodan vaiheet omia
etuja palvelevalta kannalta. Historiasta asialle löytyykin monia esimerkkejä,
kuten Saksan sotapropaganda ja sodan uhrien vähättely. Syytön ei ole Suomikaan,
sillä maan ajatellaan vähätelleen omaa osuuttaan mm. talvisodassa. Lisäksi
Suomen yhteys Saksaan on hyvin vähän puhuttu asia. Georgian sodan aikaan 2008
suomalainen media asettautui Georgian puolelle Venäjää vastaan, minkä vuoksi he
levittivät väärää tietoa uutisiksi naamioituina.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikki tieto, oli kyseessä
melkein mikä aihe tahansa, on tietyn taustaideologian värittämää. Historiallinen
"totuus" on valitusta näkökulmasta riippuvainen, ja näitä on paljon. Propagandan
levittämiseen on monia keinoja, mm. dokumenttielokuva on synnystään lähtien
ollut propagandan palveluksessa. Erilaiset näkemykset sodasta eivät kuitenkaan
aina johdu ideologisista erovaisuuksista, vaan myös tapahtumien moninaisuudella
on yhteyttä asiaa. Sota ei ole yksinkertainen asia, ei nyt eikä koskaan. Se,
miten ihmiset kokivat sodan, miten he pyrkivät siitä selviytymään ja millaisia
merkityksiä he sille antoivat, tuovat sodasta toisenlaisen puolen esiin kuin
tarkastelemalla vain sitä, millaisia strategisia ratkaisuja sodanjohto teki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti