Netflixin uusin nuorten fantasia tarjoaa muutakin kuin varjoa ja luuta

Sain vast'ikää katsottua Netflixin uuden nuorten fantasiasarja Shadow and Bonen ensimmäisen tuotantokauden, suomeksi Varjo ja riipu. Nyt onkin aika arvostella sarja.

Varoitus: Juonipaljastuksia taas luvassa!

Huomautus: Shadow and Bone perustuu Leigh Bardugon Grishaverse-kirjasarjaan, erityisen sen samannnimiseen ensimmäiseen kirjaan. Siinä käydään kuitenkin myös läpi kirjasarjan kaksiosaisen Six Of Crows-tarinan juonta.

Hirviöitä kuhiseva Shadow Fold jahaa Ravkan kuningaskunnan kahtia. Ja koska he ovat sodassa kummankin rajanaapureiden kanssa, niin tarvikkeiden haku ei onnistu ilman sen ylittämistä. Tälle vaaralliselle tehtävälle komennetaan myös kartantekijä Alina Starkov (Jessica Mei Li) ja tämän paras ystävä Mal Oryetsev (Archie Renaux). 

Ylitys olisikin päättynyt katastrofiin, jos Alina ei olisi huomannut hallitsevansa valoa. Kyky tekee hänestä Grishan, maailman taikuuden käyttäjän. Lisäksi ei ole kuka tahansa Grisha, vaan kauan odotettu Auringon kutsuja, jonka olisi tarkoituksena tuhota Shadow Foldi lopullisesti. Tytöstä haluaa hyötyä myös muun muassa elämänsä ryöstöä suunnitteleva Dregs-rikolisjengi. Hänet tavoittaakseen heidän pitää kuitenkin ylittää Shadow Fold.

En ole lukenut kirjoja, joihin sarja perustuu. Itse asiassa en ollut edes tietoinen niiden olemassaolosta. Lähinä kai siitä voi syyttää sitä, että en ole kuulunut enää hyvään toviin nuorten kirjojen kohderyhmään. Joskin voi myös olla, että Shadow ja Bones-kirjasarja ei vaan ole niin iso juttu täällä kotoSuomessa kuin rapakon takaa.

Katsottuani Shadow ja Bones-sarjan ensimmäisen kauden en voi olla ajattelematta, että pitäisi. Se on nimittäin harvinaisen viihdyttävä fantasiasarja, ei ehkä mikään uusiGame of Thrones, mutta mikäpä olisi. Sillä oli vain vähän vikoja, niistä suurin oli kauden isoimman tvistin täydellinen yllätyksettymyys, mutta ei mitään katsomiskokemusta haittaavaa.

Sitä paitsi sarjan hyvät puolet voittivat kirkkaasti ne pahat. Pidin erityisesti siitä, että sarjan maailma on astetta omaperäisempi ja siten tavanomaisempaa fantasiamaailmaa kiinnostavampi. Ja siten muuten sarjan muuten aika tyypillinen Valittu-tarina sai sen kipeästi kaipaamaa omaa persoonaa. Se nimittäin tarina enemmän tai vähemmän oli. 

Tämän ei tarvitse olla huono asia. Valittu-tarinat ovat suosittuja ihan syystä. Sitä paitsi Valittu tarinan kanssa melkein yhtä paljon ruutuaikaa sai myös Dregs-jengin saama juoni. Samalla myös jengin jäsenet, joita oli kolme, tulivat tutuksi. Kiinnostavin heistä oli uskonnollinen veitsitaituri Inej (Amita Suman).

Sarjan maailma otti vaikutteita tsaarien aikaisesta Venäjästä, ei suinkaan Euroopan Keskiaikaa, kuten fantasiasarjat yleensä. Tietenkin tällä ole varjopuolensa. Kuuluihan maailmaan ampuma-aseita ja muuta nykyaikaista, jotka eivät mielestäni fantasiaan sovi. Olen sitä mieltä, että urbaanissa fantasiassakin kaikki moderni pitäisi jättää minimiin. 

Maailman taikasysteemi puolestaan ei ollut mitenkään erityisen erilainen, mutta siitä löytyi myös piirteitä, jotka olivat Shadow and Bone-maailmalle täysin uniikkia. Tai ainakin se yhdisti eri taikasysteemien piirteitä, kuten elementtimagia ja parantaminen, uniikilla tavalla. Taikasysteemi oli myös kiitettävän selkeä, mikä on aina iso plussa.

Mikään näistä jo mainitsemistani piirteistä ei kuitenkaan riitä yksin tekemään erinomaista tai edes jokseenkin hyvää tv-sarjaa. Siihen tarvitaan samaistuttavia ja muutenkin katsomisen arvoisia hahmoja. Niitä sarjasta kyllä löytyi. Erityisesti mieleen jäi Grisha Nina (Danielle Galligan) ja Toiseksi armeijaksi kutsutun Grishojen armeijan kenraali Kirigan (Ben Barnes). 

Alina oli kaksirotuisuuttaan lukuunotammatta aika perinteinen päähenkilö. Toisin sanoen persoonana vähän tylsähkö, sarjasta löytyi paljon häntä persoonalisempiakin hahmoja, mutta myös suhteellisen samaistuttava. Samaa voisi sanoa Malista, joskin hänen statuksensa päähenkilönä onkin hieman kyseenalainen.

Kaksikkoa paljon mieleenpainuvampia olivatkin Dregs-huijarijoukon jäsenet eli jo mainitun Inejin lisäksi  joukon johtaja Kaz (Freddy Carter), sekä karismaattinen, mutta helposti ongelmiin joutuva, pyssysankari Jesper (Kit Young). He riittäisivätkin mielestäni kantamaan omaa sarjaansa. Tämä ei ole ihme, sillä esiintyiväthän ne ihan eri kirjassa kuin Alina kumppaneineen. Tarinakokonaisuudet vain on yhdistetty sarjaa varten.

Tiivistetysti Shadow and Bone on Netflixin paras fantasiasarja sitten The Witcherin. Ei olekaan ihme, että se nousi heti palvelun katsotuimpien joukkoon. Neljä ja puoli tähteä!

Haukka ja Talvisotilas Kapun perintöä kunnioittamassa

MCU:n  järjestyksessään toinen Disney+-sarja The Falcon and the Winter Soldierin ensimmäinen kausi tuli vasta päätökseensä. Nyt kerron oman mielipiteeni sarjasta.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää paljastuksia The Falcon and Winter Soldierin sekä MCU:n muiden tuotoksien, lähinnä Captain America: Winter Soldierin ja Avengers: Endgamen, juonesta!

Captain America/Steve Rogers (Chris Evans)  jätti kilpensä ja samalla tittelinsä The Falconille/Sam Wilsonille (Anthony Mackie). Tämä kuitenkin päätti luopua molemmista ja jatkaa supersankarin velvolisuuksia edelleen The Falconina. Bucky/Talvisotilas (Sebastian Stan) puolestaan yrittää hyvittää Hydran aivopesun alaisena tekemiään kauheuksia. 

Siihen tuleekin mahdollisuus, kun avoimia rajoja haluava terroristiryhmä Flag Smashers on saanut jostain käsiinsä avukseen Steven Rogerssillakin olevaa superseerumia ja kumpaakin sankaria tarvitaan uhkan pysäyttämiseen. Ryhmän jäljillä on myös valtion nimeämä uusi Captain America, John Walker (Wyatt Russell), jonka kanssa kaksikolla tuleekin melkein heti erimielisyyksia siitä, kuinka uhka pitäisi hoitaa.

Disney+:an ja MCU-sarjat ovat saaneet enemmän kuin hyvän alun. WandaVison, osoittautuikin yhtä hyväksi kuin elokuvat tai jopa paremmaksi. Pidin nimittäin siitä, että sarja näytti jotain erilaista.  Ja nyt voin ilokseni sanoa, että Falcon and the Winter Soldier, ei jäänyt huonommaksi, vaikka se hieman perinteismpä MCU:ta tarjosikin.

The Falcon and Winter Soldierissa oli kaksi juonikuviota. Ensimmäisenä tietenkin se, kuka ansaitsee oikeuden kantaa Captain American titteliä ja kilpeä. Minusta sen loppuratkaisu olikin se ainoa oikea, vaikka myös hieman ennalta-arvattava. Tässä tapauksessa se matka oli kuitenkin paljon päämäärää tärkeämpi.

Toinen juonikuvio liittyi puolen maailman katoamiseen ja palaamiseen viisi vuotta myöhemmin. Molemmat nimittäin vaikuttivat maailmaan melkein yhtä paljon, eikä edes palaamisen tapauksessa kaikki vaikutukset olleet pelkästään positiivisia. Aihe, jota tulemme luultavasti vielä käsittelemään muissa MCU-tuotoksissa.

Teemoista ensimmäiseksi mainittu oli mielenkiintoisempi. Lähinnä sen takia, että Kapun kilven kohtalo kosketti tuntemiamme hahmoja henkilökohtaisesti, mutta myös siksi, että Flag Smasherssien ideologia jäi katsojalle osaksi pimentöön. Niin karismaattinen ja helposti ymmärrettävä kuin joukkoa johtava Karli Morgenthau (Erin Kellyman) olikin.

The Falcon and the Winter Soldierissa parasta oli sen pääkaksikko, erikseen, mutta vielä enemmän yhdessä. Siksi olikin erittäin harmi, että heiltä meni kokomainen jakso päästä yhteen. Se olikin yksi harvoista sarjan harha-askelista, vaikka kieltämättä kumpikin jaksaa kiinnotaa myös yksilönä. Pidän itse Samista enemmän, mutta Buckyllekin löytyy faninsa ja ihan syystä.

John Walker ei missään vaiheessa sopinut Steven Rogerssin seuraajaksi, sillä hänellä riitti luonnevikoja enemmän kuin tarpeeksi. Ne tekivätkin hänestä hyvin vaikeasti pidettävän, jopa inhotun. Hänkään ei kuitenkaan ollut varsinaisesti mikään roisto, vaan itseasiassa monet hänen valintansa, hieman moraalisesti arveluttavatkin, ovat edes jokseenkin ymmärrettäviä.

Tietenkin sarjassa esiintyi myös aimo annos sivuhahmoja, jotkin tärkeimpiä kuin toiset. Merkittävin heistä oli Civil Warin pahis Zemo (Daniel Brühl) ja samassa elokuvassa esitelty Sharon Carter (Emily VanCamp). Myös Black Pantterista tuttu Dora Milaje-ryhmä piipahti sarjassa. Heitä olisi kiva nähdä enemmänkin, mahdollisesti oman sarjan muodossa.

Falconia ja Winter Soldieriin panostetiin selvästi paljon ammattitaitoa ja rahaa, mikä ei ole ihme, sillä niitä MCU:n omistamalla Disneyllä on ja runsaasti. Kameran edessä Anthony Mackie ja Sebastian Stan suorastaan loistivat päästessään pääosaan, eikä paikoittain hyvin epämiellyttävän roolin saanut Wyatt Russell jäänyt heistä jälkeen.

Kameran takaakin löytyy asiansa osaavaa sakkia. Erityisesti taistelukohtaukset näyttivät harvinaisen hyvältä. Erityisesti mieleen jäi Falkomin ja Flag Smashersien helikopteriin sijoittuva taistelu. Se oli jopa niin hyvä, että sai minut ajattelemaan Falconin olevan sittenkin aika cooli. Myös finaalin lopputaisteluun oli panostettu paljon.

Kukaan ei tiedä, tehdäänkö Falconista and Winter Soldierista vielä toinenkin kausi. Se on ihan siitä kiinni, mitä kyseisille hahmoille käy isommassa universumissa. Seuraava Disney+:n MCU-sarja on Loki. Odotan sitä mahdollisesti jopa liian suurin odotuksin. Trailereiden perusteella se ninittäin vaikuttaa toistaiseksi nähdyistä MCU-sarjoista parhaalta.

Tiivistetysti Kaikin puolin viihdyttävä, muttei mitenkään erityisen tuore, Falcon ja Winter Soldier lisätään ehdottomasti MCU:n lukuisiin onnistumisiin. Neljä ja puoli tähteä!

Naapuruston avaruusolento

 Syfyn uudessa Resident Alien-scifikomediassa avaruusolento yrittää sulautua ihmisten joukkoon. Arvostelen nyt sarjan ensimmäisen kauden.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää jonkin verran juonipaljastuksia!

Avaruusolento tekee pakkolaskeutumisen Maan pinnalle, Coloradolaiseen pikkukaupunkiin. Laskeutumisen yhteydestä häneltä hukkuu eräs erittäin tärkeä esine, joten hänen ei auta muu kuin jäädä etsimään esinettä. Sitä varten hänen kuitenkin pitää ottaa siellä lomailevan lääkärin (Alan Tudyk) henkilöllisyys ulkonäköä myöten.

Tilanne mutkistuu kuin kaupunkin oma lääkäri kuolee ja nyt Harryn nimellä kulkevan avaruusolennon pitäisi sekä auttaa selvittämään tapausta, että ottaa väliaikaisesti hänen tehtävät hoitaakseen. Ongelmitta tämä ei kuitenkaan suju, sillä Harrylla on vaikeuksia sulautua ihnmisten joukkoon. LIsäksi eräs lapsi näkee hänen todellisen olomuotonsa. Resident Alien perustuu Peter Hoganin ja Steve Parkhousen samannimiseen sarjakuvaan.

Mitä tulee kuin lisätään komedioille tyypillinen kala kuivalla maalla-juoni, avaruusolennot, komedian veteraani Alan Tudyk ja liuta Harrya himpun verran vähemmän värikkäitä, mutta silti kiinnostavia, kaupunkilaisia, kuten Harryn kanssa ystävystyvä Asta Twelvetrees (Sara Tomko). Harvinaisen hauska ja lajityyppinsä mittapulla omaperäinen komedia tietenkin. 

Ensimmäisen jakson lopulla tapahtuva tvisti eli se, että Harry tuli Maapallolle tuhoamaan ihmiskunnan, ei suinkaan vähentänyt sarjan omaperäisyyttä. Pidän tvististä, toihan se toi sarjaan paljon enemmeän panoksia kuin komediasarjoilla ja estihän se varsin geneeristä hämäräperäistä valtion organisaatio muuttumasta kokonaan pahoiksi.

Resident Alien ei ole niitä sarjoja, jotka yrittävät sanoa jotain tai edes vaatisivat paljon katsojansa aivokapasiteetilta. Se on silkkaa todellisuuspakoa ja hyvä niin. Sitä maailma juuri nyt kaipaa. Jos kuitenkin hakee jotain peruskomediasarjoja syvällisempää tai kantaaottavampaa, sarja ei ole oikea valinta.

Komediaksi, varsinkin noin synkkätvistiseksi, Resident Alien on yllättävän vilpitön ja ja jopa sydämellinenkin, mikä onkin iso osa sen viehätystä. Osittain tämä johtunee sarjan näyttelijöistä, erityisesti Alan Tudykista sekä Sara Tomkossa, mutta osittain kyse oli vain sarjaan tehdystä tyylivalinnasta.

Päähenkilönä Harry oli tahallisen vaikeasti samaistuttava. Hän muistuttikin muita vastaavanlaisia sosiaalisesti rajoittuneita neroja, kuten tohtori Housea ja Sherlock Holmesia. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö häntäkin kohtaan voisi tuntea sympatiaa tai etteikö hänestä voisi pitää. Voi kyllä. Suurempi samaistettuvuus vain jäi sivuhahmojen harteille.

Sivuhahmpoista Asta oli sekä paras, että tärkein. Toiseksi paras oli Astan vapaamielisempi ystävä D'Arcy Morin (Alice Wetterlund). Muista mainitsemisen arvoisia sivuhahmoja oli , Harryn todellisen minän näkevä Max (Judah Prehn) sekä kaupungin muun muassa Harryn aiheuttamia kuolemia tutkiva seriffi Mike Thompson (Corey Reynolds).

Tiivistetysti harvinaisen hauska Resident Alienin ensimmäinenkausi tarjoaa juuri sellaista todellisuuspakoa, jota juuri nyt kipeästi tarvitsemme. Täydet viisi tähteä!